Kritiikistä on paskamaista kirjottaa yhtään mitään, ainakaan jos sattuu olemaan sekä runoilija, kuvataiteilija että kriitikko. Kirjotanpa nyt kumminkin.
Jääurheilija Kiira Korven esikoisrunoteos Hyppää vaan! on lyöty pataluhaksi sekä Helsingin Sanomissa että sitä seuranneissa televisiokeskusteluissa. Sylttytehtalle on tuomittu sekä kustantaja joka toisaalta väittää kirjaa tietoteokseksi voimaantumisesta että ennen kaikkea siis kirjailijaparka itse.
En ole lukenut kyseistä teosta enkä myöskään Helsingin Sanomien katujyräkritiikkiä kirjasta. enkä aio kumpaakaan koskaan lukeakaan. Ihmettelen vaan et jos kirja on niin paska kuin HS väittää, niin eikö ko kriitikolla olis mitään parempaa lukemista tai kirjottamisen aihetta ollut. Me lukijathan haluisimme kaiketi ennen kaikkea tietää jotain hyvistä, emme huonoista kirjoista. Vai onko kriitikon tarkoitus yleisemmin hyökätä runoutta, kustannustoimintaa vai mitä vastaan vai vain purkaa henkilökohtaista vitutustaan. Melko ala-arvoista aikanaan maan merkittävimmäksi väitetyn päivälehtilipareen kulttuuritoimitukselta.
Ps. Sen verran sanon et parikymmentä vuotta "kritiikkiäkin" kirjottaneena mun pyrkimys on ollut aina löytää siitä mistä kirjoitan hyviäkin puolia, toisin kuin Seppo Heikinheimo joka kirjoittikin itsestään Kusipään muistelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti