perjantai 4. joulukuuta 2015

Olen vieras sattumalta

 

Toivo Laakso: Olen vieras satttumalta
valitut runot 1966-1986
103 s. Otava 1985

I



En tiedä mistä ovenkulmasta pääsisin tähän kirjaan sisälle. Ryhdyin aktiivisesti lukemaan kotimaista lyriikkaa 70-luvun puolivälissä. Niiden runoilijoiden joukko joista pidin ja jotka ovat kuolleet on pitkä. Pentti Saarikoski, Eeva-Liisa Manner, Leif Färding, Arto Melleri, Bo Carpelan... Paljon on kuollut myös runoilijoita jotka eivät ole olleet minulle niin tärkeitä. Haloo, vuodesta 1975 on sentään 40 vuotta aikaa.



Toivo Laakso aloitti kirjailijanuransa vuonna 1966 kirjallaan Epäkiitolliset näyt. Olin tuolloin 9-vuotias enkä lukenut runoutta. Myöhemmin kuitenkin erinäisistä divareista kulkeutui kotiini tämä kirja ja sen ohella Maan reunalla (1972), Tapahtukoon sade, huuhtokoon ikävä (1981) sekä tämä tänään kirjahyllystäni vastaan hyökännyt kirja Olen vieras sattumalta (1985). Olen vieras sattumalta sisältää valitut runot Toivo Laakson ensimmäisen 20 vuoden runoilijatuotannosta, kuudesta ensimmäisestä runoteoksesta.



Siinä mielessähän kyse ei ole Valituista runoista, että Toivo Laakso on julkaissut kaikkiaan parikymmentä kirjaa ja kirjoittaa aktiivisesti edelleen. Hän voi ensi vuonna järjestää merkkitapahtuman 60-vuotisesta runotuotannostaan. Mutta jo 70-luvulla minua koskettivat hänen ensimmäiset kokoelmansa.



”Yö tulee, uni ei.

Varjot läikkyvät huoneessa.

Läpi hampaitten sokerin,

katonrajasta,

pimeys kaatuu suuhun kuin musta kahvi.”



(Maan reunalla, 1972)



II



Toivo Laakso ei ole mikään luontorunoilija, mutta eniten minuun osuvat hänen runoudessaan tarkat luontokuvat ja lauseet jotka ovat täsmällisiä ja tosia, vaikka Laaksoa on kehuttu surrealistiksikin. Ikävä taipumukseni on etsiä runosta olennaista, silvon kirveellä runoista esiin virkkeitä:



”Mielessä muistot,

kuin nokkosten kosketus.”



(Epäkiitolliset näyt, 1966)



Omintakeinen runoilija Laakso on tuotantonsa alusta lähtien yhtä kaikki. Hän puhuu omalla äänellään. Pakko sanoa myös että kaikesta hänen kirjoittamastaan en pidä. Mielestäni henkilöhistorialliset tapahtumat eivät kuulu runouteen, runo on kuva ja tarkka lause (Vaikka runojen sisällä kipinöi täällä ja siellä.)



Mutta siitä runouden tarkkuudesta, osuvuudesta ja merkityksestä Toivo Laakson kokoelmassa ovat loistavana esimerkkinä Parnassossa alunperin ilmestyneet Olen vieras sattumalta (1985) osaston proosarunot.



”Käyn soraksi ja käperryn kirjavan kiven ympärille...”



(Olen vieras sattumalta, 1986)


torstai 3. joulukuuta 2015

marraskuun runot


Kaksi runoraakiletta 10.11.2015

I
Emäkallioon
on louhittu luolasto,
josta valvotaan koko Pohjois-Itämerta
ja sen ilmatilaa.
Sotilaspoliisiauto
pysäköitynä pommisuojan eteen;
sotilaat vartioimassa tutkakeskusta,
jonka armeija on rakentanut
mitaristisiin tarkoituksiinsa.
Kaksi korppia tutkamaston päässä
suorittavat omaa ilmavalvontaa
rauhanmaisesti, ronkkuen.
Puukiipijä kipuaa käärmekuusen runkoa
myöhäisiä hönteisiä etsien.
Hippiäisparvi askartelee männynlatvustoissa
sinne tänne lennellen.
Linnut eivät piittaa vähääkään
tutkavalvonnasta
tai siitä kuka ilmatilan omistaa.

II
Illanpimeässä
tutka-aseman suulla
kalmankeltainen valo.
Sotilaspoliisiauto parkissa
luolaston oven edessä,
miehet valvontalaitteita valvomassa.
 .....

Kolme haikua ilman vuodenaikaa 10.11.2015

I
kaksi korppia
tutkamaston kärjessä
ilmavalvontaa

II
puukiipijä kiertää
käärmekuusen runkoa
ruokaa etsien

III
hippiäisparvi
puuhailee latvuksessa
hiljaa siristen
.....


Tanka ja kaksi haikuuta 12.11.2015

Tanka

Olla samooja,
vaeltaa paikasta paikkaan
ilman päämäärää.
Lopulta tulee vastaan
ainoa välttämätön.




Haikuut
1.
kaksi joutsenta
ui usvaverhon alta
näkymättömiin

2.
kaksi haikua
jo valmiina mielessä
hukkasin toisen
.....
Pariisille 16.11.2015 (i.m. 13.11.2015)

Rauhankyyhkynen
päättömänä kävelytiellä
verta kainalossa
....

Haiku 19.11.2015

poijut tyhjinä
veneet nostettu maihin
talven aavistus
....

Ja sama tankana 19.11.2015

Poijut tyhjinä.
Veneet nostettu rantaan.
Kaislanruskeaa.
Vastarannalta piirtyy
emäkallio veteen.
....

Haiku II - 19.11.2015

sienet metsässä
eivät vielä aavista
talven tuloa

....

Haiku 20.11.2015

metsänpeitossa
samooja kuljeskelee
pyrkimättä pois
....

2 haikuversiota (ilman vuodenaikaa) 21.10.2015
I
puolikuu hohkaa
pilviverhon lävitse
kylmää valoa

II
kylmä puolikuu
hohkaa iltataivaalla
luista valoa

....


Haiku 22.11.2015

viimeiset sienet
sinnittelevät vielä
lakit huurteessa
....


Tanka ja haiku (kaksi versiota) 23.11.2015
Tanka
Ruosteinen kehä
kuun ympärillä lupaa
lumisadetta.
Mutta yöllä selkenee.
Aamulla maa kohmeessa.

Haiku
kuun ympärillä
pilviverhossa hehkuu
ruosteinen kehä