perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuodenaikojen runot Syksy II

runo 14.9.2016

harsoiset pilvet
olivat kuin islantilainen muusikko
olisi soittanut pyykkilautaa
taivaalle

kaksi haikua 24.9.2016

rastaat lentävät
rannalla kaikkiin suuntiin
valmiina lähtöön

kurkien muutto
ne kolaavat aurallaan
sinisen taivaan

Haiku 26.9.2016

perhonen uupui
se väsähti elämään
teki osansa

(in memoriam perhoselle, joka ehti asua luonani vain kaksi päivää, mutta johon ehdin kiintyä syvästi.)
Haiku 27.9.2016 (perhonen osa II)

jeesuksen ihme
yökkönen virkosi
nousi kuolleista
2 haikua 27.9.2016

jokirannassa
rastaiden levottomuus
lähdön odotus

tuhat rastasta
purjehti ylitseni
kuin hyttyspilvi
Unohtunut haiku (syyskuun alku)

kaakkurin huuto
rikkoo yöhiljaisuuden
palsanlahdella

2 haikua 29.9.2016

1.
istun rannalla
iltaa pitkin viilenee
hämärtyy yöksi
2.
rastaita parvi
ne pitävät kokousta
rupattelevat
Tanka 30.9.2016

Hyvästi lakeus!
Nomadi purkaa majan.
En jää kaipaamaan.
Lähden rastaiden matkaan.
Etsin ihmisen sijaa.


4 haikua 1.10.2016

1.

meditaatiossa
kerään tyrnimarjoja
meren reunalta
2.
olen iloinen
että hengitän tänäänkin
elän yhä
3.
olen kotona
sanoin puhelimessa
missä olenkin
4. 
pyydän anteeksi
aina kun poimin marjan
tyrnipensaasta




Polut 5.10.2016


Polut, ikiaikaiset
risteilevät metsissä
eläinten polkuja, ihmisten polkuja
ne jakaantuvat ja haarautuvat
eri suuntiin
minun polkuni on oma
kuljen sitä pitkin tuntemattomaan
jokainen polun risteys on vaihtoehto
peruuttamaton
menit sinne tai tänne
et voi palata enää takaisin
koska hetki ja aika on mennyt
jo risteyksen ohi
silloin tällöin polkuni kohtaa metsässä
muita polkuja
joku polku tarttuu hetkeksi kiinni
joku kulkee kanssani pidempään yhtä matkaa
erotakseen jälleen
polkuni mukana olen lopulta umpimähkään
eksyksissä
kunnes lopulta jo kolmatta kerta tällä vaelluksella
tulen saman hiidenkiven luokse
ja tiedän että olen
melkein perillä, melkein kotona
kunhan oikaisen tästä metsän poikki suoraan



Haiku 13.10.2016



täysikuu kasvaa
illan hämärtymössä
hyvästelemään

Haiku 14.10.2016


olen nomadi
pakkaan majan ja lähden
huomista kohti

Haiku 14.10.2016


alaston nainen
solahti jokiveteen
mieli liikahti

Runo 16.10.2016

Ajattelin tragediaa
kirkonkellot soivat
Aleppo!

2 haikua 25.10.2016

1.
mielentilani
kuin väreilevä vesi
muutoksen alla

2.
tilhet töyhtöpäät
kaljun koivun oksilla
sirisemässä


Haiku 26.10.2016

yötaivaan äänet
punakylkirastaita
muuttomatkalla




2 haikua 26.10.2016

1
talven aavistus
puronkaarteessa riitettä
ruoho kuurassa

2
tänä aamuna
heinä on lakoontunut
maa hopeamatto



Haiku 28.10.2016


lehmuksen alla
kuuntelen sateen ääntä
lehdet satavat




Haiku 29.10.2016


maa on huurteessa
yöpakkasen jäljiltä
luvassa lunta


Haiku 31.10.2016

syyskirkas päivä
auringon kylmä valo
etääntymässä



Tanka 2.11.2016


Yönpimeässä
kävelen mäntykujaa
isän haudalle.
Hautakynttilän liekki
valaisee muistokiven.
Haiku 2.11.2016

maa on kuurassa
pietaryrtit kukkivat
parkkipaikalla


Vuodenaikojen runot Kesä

haiku 18.6.2016

...
kattopeltejä riepoo
vihmova sade


Haiku 21.6.2016

valon päivän yö
täysikuu, kirkas taivas
kääntymispiste
haiku 22.6.2016

pirunpuntarit
mittaamassa siivillään
kesän lyhyyttä

haiku 25.6.2016

juhannusyönä
luhtakerttunen laulaa
mieleen jää kuva 


runo 10.7.2015



Yöllä torpassa
en saa nukuttua
menen ulos kuunteleman
katselemaan valoisaa yötä
kiiltomato on varmuuden vuoksi
sytyttänyt vihreän ajovalonsa sateen jälkeen
Kahden lehtokurpan kiertoradat kohtaavat
ja niille syntyy hetkeksi rajariitaa
en saa vieläkään unta
kuulen pellolta
kahdeksan kurjen kutsuhuutoa
enkä saa unta
lähden kävelemään pitkin aamusumua
niin hiljaa että pelästytän hirven
rytisemään parinkymmenen metrin päästä
metsään pahki
lepakko lentelee pihassa mitaten tontin rajaa
ja vaikka tiedän että seuraavana päivänä
on palattava takaisin ihmisiin
saan vihdoin unen
kuullessani myyränpoikasten vikisevän
hellan takana torpassa pesässä
ruokaa emoltaan.


runo 4.7.2016


ajatusten virrassa 
tekstini katoaa nopeammin 
kuin ehdin vaihtaa aluspaitaa 
neljäkymmentä vuotta sitten 
olisin ollut ajan hermolla


Haiku 11.7.2016

iltatunnelma
ruohonleikkurin ääni
nirhaa sen poikki


runo 16.7.2016

Tiedän että edessä on uneton yö,
mietin kaikenlaista, en kykene mihinkään,
kärvistelen.
Milloin minusta tuli tämä ruumis,
en ota enää kantaa maailman tapahtumiseen
enkä ymmärrä mitään siitä.
Aamuisin katselen seiniä,
jotka kaatuvat päälleni
joka helkkarin aamu.
Ja samaan aikaan tajuan,
että tämä on huonoin runo,
minkä koskaan olen kirjoittanut,
koska tästä puuttuu toivo,
joka vielä hiljaa syvällä sisimmässä
kylkiluita koputtelee.



Runo 20.7.2016

täysikuu kurkistaa
ohuen verhon läpi ikkunasta
suoraan työpöydälleni.



Runo 21.7.2016

Kävelin valtatien vartta kylälle.
Istuin jokivarressa.
Kuljin nevapolkua pitkin kotiin.

 

Haiku 22.7.2016

jokirannassa
tuuli heiluttaa heinää
tat tvam asi


Vaelluskirjaa 25.7.2016

Kävelin kylille.
Ajattelin hoitaa sosiaalisia asioita,
mutta toimisto on kiinni elokuun puoliväliin.
Menin uimarannalle.
Vanheneva mies ja nainen uivat vesikivelle.
Seisoivat pitkään siellä ja suutelivat.
Pikkupojat etsivät vedestä kiviä karimerkiksi.
Mopopojat kävivät ja lähtivät pois.
Poltin toisen sätkän.
Nainen kävi uimassa joella valasta,
puki mekon päälleen ja otti kätevästi uimapuvun pois.
Pyöräili kotiin ilman alushousuja.
Kävelin kotia kohti.
Näin jonkin ruosteperhosen joka oli törmännyt autoon
lähes tajuttomana hyppi siinä.
Helteinen päivä,
istuin puun varjoon.
Pikkutyttö etsimässä pokemoneja postilaatikoltani.
Tulin sisälle asuntooni.
Täällä ei enää tänään tapahdu mitään.
  

torstai 29. joulukuuta 2016

Vuodenaikojen runot kevät

3 haikua 30.3.2015


1.
mustavarikset
madonmetsästyksessä
sadepäivänä

2. 
tihkusadetta
intiaanikyykyssä
kuuntelen, olen

3.
kaatosateessa
kivellä tulee kylmä
märkänä kotiin



4.
Lintulyriikkaa 26.3.2015
Aurinko pistää silmään,
kun istun kivipaadella jokivarressa.

Töyhtöhyyppä lentää
kuin humalassa horjahdellen
vaappuu jokiuoman rannalta toiselle
merelle päin.

Telkkäpari narskuu
ja sukeltelee vastarannalla.

Naakkaparvi partioi ja päivystää
rantametsissä joen molemmin puolin.

Fasaanin sirkkeli silloin tällöin
särähtää vastarannalta.

Kaksi villapaitaa päällekkäin
täällä tarkenee jo istua.

Viherpeipon laulu
tarttuu pulppuilevina aaltoina korviin.

Kirjoitan muistiin kevään merkkejä.

Pikkuvarpuset ja sinitiaiset
suunnittelevat jo pesäntekoa.

Minulla on koko päivä aikaa
istua tällä rannalla,
antaa ajatusten tulla ja mennä.

Tuttu naakka,
jonka jalka sojottaa murtuneena lennossa,
on invalidinakin löytänyt puolison.

Yksinäinen lehti
lentää ilmavirrassa
kuin perhonen,
laskeutuu veteen.

Kalalokki kävi tarkastuskierroksella
sulan reunassa.

Istun jokirannassa.
Runot kirjoittuvat luonnollisesti
kuin hengitys.

Suihkukoneen vana
halkaisee taivaan
kuin lasiveitsi.

Hetket jotka elän
voisi elää arvokkaamminkin,
arvostaen.

Tunteiden varassa minä elän ja kirjoitan
- olen hylännyt kirjanoppineiden tiedon -
puhdasta lintulyriikkaa.





Haikuilua 20.-25.3.2015


5.
naakka kajahtaa
savupiipun nokassa
vartioi pesää


6.
korvat kohmeessa
pyöräilen vastatuuleen
pohjoinen puhuu


7.
kaksi joutsenta
muuttamassa takaisin
etelää kohti


8.
mustavarikset
muuttaneet jo takaisin
pesäpaikoilleen

9.
räntähiutaleet
pyörteilevät tuulessa
viiltävä ilma


10.
kolea aamu
kevät tulee keikkuen
västäräkki


11.
pajunkissoja
kiipeämässä oksiin
räntäsateessa

12.
pakkaspäivänä
kerran sulanut puro
vetää taas jäähän


13.
linnut vaienneet
lämpimän kauden jälkeen
kohmeiseen päivään

14.
tuli kirjeitä
miten se ilahduttaa
niin harvoin enää


15.
jokirannassa
tihkusateessa istun
kunnes hytisen

16.
kuusen juurella
kyykin sateensuojassa
ihmettelemässä


17.
vastatuulessa
räntää viskoutuu silmiin
kevät odottaa


18.
maassa uudelleen
ohut valkoinen peitto
tuoretta lunta

19.
yöllä sadetta
rummutti peltikattoon
kuuro herätti


20.
alati tuuli
lakeudella vastainen
viiltää korvia


21.
tuulen suojassa
kahden aarin puistossa
olen ja mietin


22.
vanhan lehmuksen
juurella lehtimatto
syksyn muistoja


23.
leivosen laulu
lentää joen ylitse
taivaankirkkaana


24.
jokivarressa
aurinko iskee silmään
kevään merkkejä


25.
tuuli kääntynyt
ei enää niin koleaa
sittenkin kevät


26. 
Haiku 1.3.2014
Pilven silmässä
aurinko välähtää
hetken


17.3.2014



27.
Minä halusin niin rakentaa erakkomajani Bhutaniin
enkä oivaltanut,
että Bhutan on jo täällä:
Minun erakkouteni syvempi kuin koskaan.

28.
Jo 30 vuotta sitten
minuun oli tullut tämä kaikki,
mutta olin unohtanut,
että se on minussa yhä:
vaatii vain pölyhuiskaa.



Vuodenaikojen runoja maaliskuu

3 haikua 1.3.2016
lumihangessa
juon viiniä, kirjoitan
kädet kohmeessa

joki on sula
voimalalla tuhottu
kuohuvat kosket

olen kuin tuuli
tuulen mukana kuljen
mieleni mukaan
Haiku 3.3.2016
lumikko juoksi
valkoisena hangella
sukelsi koloon
Haiku 11.3.2016
nelin tassuin
kissa hipelöi
hiuksiani


Haiku 19.3.2016

kevät hämäsi
pohjoinen hyinen viima
taas lakeudella


Haikuu 23.4.2015

1. 
Kevätmyrskyä!
tuuli katkoo oksia
viskoo mennessään

2. 
kuljen kirjastoon
jo tuttua reittiä
kassissa runot


3.
istun kivelle
mietin siinä aikani
kirjoitan haikuun

4. 
kyyhkynsulalla
maalasin akvarelliin
veneen rannassa


Runo 14. huhtikuuta

Vaellan vaellustani.
Kuljen nevan ylitse
sahanpuruista kuntorataa pitkin.
Pysähdyn laavulle,
nuotiopaikan ääreen.
Emmin pitkään osaanko vielä,
mutta toisella tikulla nuotio syttyy.
Käristän Atrillin
(maksettu mainos).
Savu tunkeutuu hajuna sieraimiini
ja saa silmistäni irti
onnellisuuden kyyneleet.
Olen vain siinä,
katselen tulen ihmettä,
alati muuttuvaa, alati leikkivää,
läsnäolevaa
ja tajuan miksi tuli on ajateltu jumalaksi
ja elementiksi.
Haluan savun hajua vaatteisiini.
Rakastan sitä (pervo).
Ja kurjet huutelevat korviin etäämpää pellolta.
Olen jo lähdössä pois kun huomaan,
ettei minulla tänä päivänä
ole muuta tekemistä kuin katsella tuota tulta,
liekkejä jotka hiipuvat,
katoamista ja lopulta hiillosta
joka hitaasti tummuu.




Haiku 15.4.2016

mustavarikset
pesäyhdyskunnassaan
mitä meteliä!
Haiku 15.4.2016

nuotiotulella
käristän makkaroita
kurjet huutavat
Runo 23.4.2016

Tänään on runon ja ruusun päivä, eilen oli Äiti Maan päivä. Toissapäivänä allekirjoittiin Pariisissa historiallinen ilmastosopimus joka oli helppo allekirjoittaa, koska se ei sido yhtään valtiota mihinkään. Siis ruusun päivän runon kirjoitan Äiti Maalle.
Äiti Maa
Minä pyydän anteeksi niitä rikoksia
joita me ihmiskuntana joka päivä
teemme sinua vastaan.
Esitän henkilökohtaisen virallisen anteeksipyyntöni,
toivon että maan ja maapallon johtajat tekisivät samoin.
Kulutan enemmän kuin tuotan,
luonnonvaroja, energiaa, kaikkea
ja ennen kaikkea haaskaan.
Yritän parantaa tapojani,
mutta oppiminen on hidasta.
Joka päivä me maapallon ihmiset
revimme peruuttamattomia arpia ihoosi,
saastutamme ilman, maat ja meret
uskomme ikuiseen kasvuun
ja hautaamme ydinjätteitä onkaloihin
100 000 vuoden ajan valvottaviksi haudoiksi.
Vientiteollisuutemme syö luonnonvaroja,
metalleja, puuta, kerskakulutustavaraa.
Kaivosteollisuus louhii maaperän rikki,
etelässä eroosio, sademetsien tuho, tsunamit
meillä pohjoisessa graniittikasvoihin
ylikansallisen kaivostoiminnan louhimat uurteet,
aukkohakatut metsät, ojitetut suot.
Kaikkialla vääjäämätön ilmastonmuutos,
hiilidioksidikehä maan ympärillä,
myrkkyjätteet maalla, ilmassa ja vesissä,
sukupuuttoon kuolevat lajit,
ilmasta kesken lennon kuolleena putoavat linnut.
Äiti Maa,
me olemme tuhonneet paljon, mutta
olemme jo menossa itsemme kaivamaan hautaan
muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan kuluessa.
Valitan että ehdimme viedä niin paljon mukanamme
planeetan ekologisesta tasapainosta,
mutta sitä toivut vielä, tiedän,
seuraavan miljoonan vuoden kuluessa,
mutta et ennen sitä
ja sitttenkin sinusta tulee jotain muuta
kuin mitä ennen meitä olit.
Älä anna meille anteeksi,
sillä me tiesimme mitä me teimme ja teemme.
2 haikua 23.4.2016
I
harakanpesä
vanhassa poppelissa
seurailen sitä

II
luonnonhavainto
lasken tavutusta
riittääkö haikuun


Runo 30.4.2016

Leirinuotiolla:
Metsäkirvisen laulu
nousee lepattaen pystysuoraan lentoon
ja leijailee alas viereisen männyn latvaan.
Punarintojen keväänkiihkeä liverrys
virtailee puroina puista korviin.
Palokärki lentää kaula ojossa nuotiopaikan yli
surullista huutoaan huutaen.
Yksinäinen kurki viereisellä pellolla.
Liekkien loputon liike, elävä tuli,
ihmeellisesti vaihtelevin ilmenemismuodoin.
Juon termoksesta kahvia,
päätän ostaa nokipannun.
Käristän tikussa Atrillia.
Elämä on tänään
taas täynnä pientä onnellisuutta,
kiitollisuutta tästä kaikesta.


 Haiku 1.5.2016

mustavarikset
isänmaan vartijoina
kynnöspellolla



Vaellusrunoja 3.5.2016

Näillä lakeuksilla
vuoria näkee vain kiinalaisissa akvarelleissa,
kunnes pienen metsäkaistaleen takaa
junan ikkunaan sukeltaa esiin
uljas itse tehty Jouppilanvuori,
jonka pohjoisrinteellä vielä
laikkuina auringon ruskettamaa lunta.



Lähden asemalta kävelemään.
Poimin laukkuuni
kaksi pulunsulkaa.



Kirkon alapuolella
suvannon reunalla
telkkänaaras soutaa ja sukeltelee
pitkin rannanreunaa.
Koiras laskeutuu kaartaen paikalle.
Sillä on parittelu mielessä.



Kurjenmiekan lehtisapelit
kasvavat kohisten koskessa.
Sudenmarjat avaavat lehtikääröjään.
Haavansilmut ovat jo puhjenneet lehteen.



2 haikua 17.5.2016

puron varressa
kukkivia rentukoita
kultasilmiä



kaksi joutsenta
keskellä viljapeltoa
pesimäaikaan



Runo 17.5.2016

Metsien onneton tila:
Ikimetsää ei ole missään,
vanhoja metsiä puolen hehtaarin laikkuina
hyvin harvassa.
Rivistöissä kuin sotilaat
alle kolmikymmenvuotiaat männyt
istutusmetsissä.
Äkkiä ymmärrän metsien tasapäisyyden:
Jokainen sukpolvi haluaa muuttaa
perintötilansa ja puunsa paperirahaksi,
ottaa enemmän kuin osansa
hupenevista luonnonarvoista,
niin että katsojan silmiä särkevät
avohakkuut ja raskiot.
Kolmeakymmentä vuotta vanhemmiksi
metsät eivät enää koskaan ehdi.



Runo 17.5.2016

Syväjärvellä
ilves on syönyt kukon
ystävän kanalasta.
Kuikan iltahuudot järveltä
kertautuvat kaikuina korviin.
 

Runo 18.5.2016

Puistonurmikolla
parvittain keltaisa vaahterankukkia.
Kärpänen lennähtää housunlahkeelle
pesee eturaajoilla verkkosilmiään.
 

Haiku 20.5.2016

tuomet kukkivat
etuajassa jo nyt
tuoksuu kesältä
 

Runo 22.5.2016

Koho kelluu kevyesti laineilla.
Aurinko lämmittää takin selkää,
kun istun venelaiturilla.
Kolmipiikit askartelevat onkimadon kanssa,
kiskovat sitä koukusta.
Kolme joutsenta purjehtii lahden pohjukassa.
Rantasipi lentää kivelle katselemaan.
Silkkiuikku on rakentanut kelluvan pesän,
sitonut sen viime kesän kaisloihin kiinni,
hautoo munia pesässään.
Minulla ei ole tänään tärkeämpää:
vain olla tässä,
katsella vastarannan kallioita ja metsänrajaa
ja sen ylitse etäisyyteen.
 

Haiku 26.5.2016

naakka pesällään
kirkon kiviaidassa
pesäkammio



Vuodenaikojen runot Talvi



1.
17.12.2014

Pakkassavu verhoaa maiseman
ohut lumi kuin lakana maassa
paljaiden koivujen grafiikka
negatiivina taivasta vasten

2.
19.12.2014
Katuvaloissa rännänriekaleet
puhkovat taivaanpimeää
leijaillen putoavat tähdet

Vaellusrunot 31.12.2014

3.
Lähdin äitini luota Kauhajoelta.

Aamulla rastas istui pihapihlajassa.
Ylhäällä puussa vain marjojen karat.
Alhaalla oksat vielä nuokkuivat marjataakasta.
Miten tilhet ja rastaat järjestyksessä
syövätkin tertut ylhäältä alas.

4.
Vanhaa tietä Kurikkaan.

Harmaalautainen vapaakirkko
näyttää hylätyltä.
Ovatkohan vapaakirkkolaiset
jo vapautuneet kirkostaankin?

5-
Lakeudella.

Lakeus maanlavea.
Horisontti hehkuu oranssina.
Aurinko värittää
pilven takaakin tienoon.

6.
Harakka lennähtää
jäiseen paskakakkaraan
hevosaitauksessa.

Ilmajoella.

Autokorjaamo R. Luuri.
Joku puhuu sen edessä innokkaasti kännykkään.

7.
Seinäjoella.

Odotin ratapihan vesitornilla junaa.
Pulut kevätkiimaisina kujertelivat tornin katolla,
vaikka uusi vuosikaan ei ole vielä.
Torniin on ilmestynyt uusia ikkuna-aukkoja,
siitä joku tekee majoitustiloja
vanhaan tyyliin.

8.
Ylistarossa.

Kuvasin heinäseipäitä,
joista tehdään aitoja.
Eläinten jälkiä lumessa.
Hiivin erään talon takapihalle,
jossa betonijänis löi rumpua
takajaloillaan seisten.

9.
4 haikua


pihlajanmarjat
puoli puuta tyhjätty
liiskaksi lumeen


10.
rastaat ja tilhet
tyhjentävät pihlajaa
ylhäältä alas


11.
ilma lauhtunut
yöllä satanut lumi
jo sulamassa


12.
tilhet saapuneet
riisuvat pihlajia
marjataakasta



13.
Runo 27.12. 2014
Pyy lensi huristen pihakoivuun.
Ryhtyi puhdistamaan lumesta latvaoksaa.

14.
Haiku
Taivas pimenee
tähdet neulanreikinä
kuiva pakkasyö
(26.12.2014)

15.
Runo
Aamun rauha.
Veneen pressu pelmahtelee
ajoittain autotallin takana.
Töyhtötiainen rikkoo
lumimetsän hiljaisuuden.
(26.12.2014)

16.
Haiku
Tähtikirkas yö
pakkanen ei kiristy
valoa kohti
(26.12.2014)

17.
Haiku
Yön pimeässä
tähdenlento ylöspäin
sääilmapallo
(26.12.2014)

18.
Haiku
Jäniksen ääni
käpälien rapsahdus
pihassa yöllä

(25.12.2014)

19.
Haiku
Pesässä tuli
sauna lämpenemässä
liekkien ihme
(25.12.2014)

20.
Tanka
Pakkanen puissa
tähtikirkas iltayö
oksan rasahdus
se rikkoo hiljaisuuden
lintu pakenee yöhön

(24.12.2014)

21.
3 haikua
rastaita vielä
parvina pihlajissa
talvehtimassa

22.
pihlaja kantaa
raskasta marjataakkaa
rastaat kiittävät

23.
tilhiä ei ole
näkynyt parvellistakaan
viipyvät vielä
(23.12.2014)

24.
Haiku 22.12.2014
Historian pisin
talvipäivänseisauksen
yö viime yönä

25.
Haiku
jäljet lumessa
kertovat tarinoita
viimeöisestä
(22.12.2014)


26.
Yöhaiku 19.-20.12.2014

Mietin tekisinkö
mutta jalkaani särkee
menen nukkumaan




Haikuilua 25.-27.12.

joulupäivän yö
täysikuun valaisema
paljas lakeus

aamuyöllä kuu
hehkuu pilvien läpi
sataa, myrskyää

tapaninpäivä
pellot lumettomina
viiltävä tuuli

on pakastanut
tuuli viskoo rakeita
kohmeiseen maahan

hyytävä tuuli
iskee veitsiä naamaan
paluumatkalla

urpiaisparvi
lentää jokivartta
talvipäivänä

kohmettuneena
kasvot tunnottomina
asunnon suojaan

täysikuu nousee
tähdenreikien joukkoon
iltataivaalle

23.12

 

Sjöberginpuistossa
joki on jäätön,
maa sula ja märkä,
puut pisaroivat.

Istun tulvaveden mukana
puistoon ajelehtineella laituripenkillä;
horisontissa kajastaa
lyhyen päivän valo.

Vastarannalla pitkä horsma,
auringon kultaamana
jo hieman langenneena talven odotuksessa.

Luonto vaikenee,
etäämpää kuuluvat
maalaiskaupungin äänet:
joku on käynyt traktorilla kaupassa.

Jatkan jokivarteen, rannassa
vesi syö hitaasti
satavuotisten kuusten juuria,
kuuset kenottavat vettä kohti
pitäen vielä toistaiseksi
juurillaan kiinni penkereestä,
jota aika ja vesi syövät.

Runoon ui saukko samasta paikasta
muutama vuosi sitten,
se nousee maihin ja juoksee
pitkin runoa ja rantatöyrästä.

Fresbee-kentällä ei ole ihmisiä,
vain vanhat omenapuut
lehtensä menettäneinä, paljaina,
ja kentänreunapensaikosta
kuuluu talvehtivan mustarastaan varoitus,
kun ilta alkaa jo hämärtyä.

Parvi punatulkkuja lentää yösijoilleejn
suoraan pääni yli.


Kuljen kaupungin läpi kirjastoa kohti.
Kahden vanhan lehtipuun latvukset
ovat yhtä pulinaa,
suuri taviokuurnaparvi tuo terveisiä pohjoisesta.

Ilta on jo pimentynyt,
kun tulen hautausmaalle,
jota joulukynttilät valaisevat.

Pysähdyn haudalle,
jonka hautakiven olen suunnitellut,
kiviveistämö sen veisti,
siellä maan alla arkussa lepää isäni.
Sytytän oman kynttiläni
hänen muistokseen.

Hautausmaan laidalla
jokirannassa poltan tupakan.
Yritän kuvata täysikuuta
ja sen heijastusta vedestä.
Mietiskelen kaikenlaista vaikeaa
kuten elämää.

Otan viinipullosta ryypyn
ennen kuin jatkan
takaisin sinne mistä lähdinkin.


Runo eilisestä 23.12.2015

Vuoden lyhyin päivä meni niin nopeasti ohi
etten ehtinyt kirjoittaa mitään


Haiku 20.12.2015

joki on sula
aurinko matalalta
valaisee pilvet



liian lyhyt haiku 19.12.2015

kaatosade
ei ainakaan lunta
viikko jouluun


Haiku II 14.12.2015

vihdoin pakkasta
yötaivaalla liekehtii
vihreää tulta


Haiku 14.12.2015

tähdenlentoyö
ketunhäntä taivaalla
iskee kipinää




haiku 5.12.2015

lumi näyttäytyi
ja katosi jälleen pois
tiet iljanteella



1.
(5.1.2015)


Haiku
jouppilanvuori
pakkassavun peitossa
tänä aamuna

2.
(5.1.2015)


2 haikua
sataa räpäskää
fasaanikukon jalat
lipsuvat jäällä


3.
jouppilanvuori
sumusta häämöttää
lumipeitteessä

(2.1.2015)

4.
Haiku 2.1.2016

rannoilta jäätyy
ensi yönä uomakin
talvea kohti


5.
Runo 2.1.2016

Taisin menettää
yhden ystävyyden tänään.
Se on joskus niin pienestä kiinni.
Joskus ei mistään.

6.
Runo 6.1.2016

Paha mieli.
Mistä minulle voi tulla paha mieli?
Siitäkö että en saanut taaskaan sosiaalista apurahaa ajoissa?
Siitäkö että Suomessa kiistellään turvapaikanhakijoiden
ja katupartioiden oikeuksista.
Siitäkö että maailmassa vaeltaa noin 70 miljoonaa pakolaista
ilman kotia, turvaa ja tietoa tulevaisuudesta.
Siitäkö että maailmassa soditaan, tapetaan ja raiskataan?
Ei, minulla on paha mieli ainoastaan omasta itsestäni,
siitä että en tänäänkään kyennyt olemaan
sitä mitä olen.

7.
Haiku 10.1.2016

pakkaspäivänä
vaelluksella vajosin
syvälle mieleen


8.
Haikusarja 12.1.2016

varpushaukalla
naakkaparvesta uhri
jo valittuna

kirikilpailu
naakalla pelissä henki
haukka häviää

vastarannalla
haukka luovuttaa vihdoin
turhautuneena

jokivarressa
lumeen kyyristyneenä
seuraan näytelmää

9.
Haiku 13.1.2016

viiltävä viima
kasvot kohmettuneina
mittaan lakeutta

10.
Runo 13.1.2016

Pakko on tunnustaa voimattomuutensa
ikääntymisen edessä:
harmaantuvien karvojen,
vähenevän viehätysvoiman,
puuttuvan potentiaalin,
syvenevän yksinäisyyden.
Miten vähän aikaa siitä on
kun vasta opin
kävelemään, lukemaan, kirjoittamaan.
Tänään otin pitkästä aikaa käteeni kirjan.
Huomenna joudun nöyrtymään,
tunnustamaan että kohta kelpaan enää kaatopaikalle,
pitää matkustaa kaupunkiin
ja ostaa Halpa-Hallista lukulasit.

11.
Haiku.14.1.2016

oksalla istuu
talvehtiva räkätti
kylmää vapisten

12.
Haiku radikalimista 14.1.2016

kun olin kerran
nuori ja radikaali
en ole enää

13
Runo alkemia 15.1.2016

Ajatus kypsyy
ja minä olen kännissä.
Runous on alkemiaa,
viisasten kiven etsimistä.
Olemme hukanneet sen jo kauan sitten
kuten graalin maljankin.
Käyn Jouppilanvuorella
ottamassa kuvan lumitykeistä
ja jatkan yhä lyhenevää matkaa.

14.
Aforismi 15.1.2016

En halua puhua mistään enkä tietää mitään.
Tällaista on ihmisyys.
Lopulta ajan perillä ollessa
ymmärrämme miksi.


15.
2 haikua 20.1.2016

tintti valittaa
lintulaudalla jyvät
lumen haudassa

sydäntalvella
kauppamatkakin kestää
pari tuntia

16.
Runo 22.1.2016

Nälkääsi taiteilija
syö juustoa;
se tukkii ruuan pakoreiät
ja poistaa siten nälän tunteen.

17.
Haiku 24.1.2016

mustan kissan yö
yönvärisenä hiipii
lumen keskellä

18.
Haiku 25.1.2016

viiltävä tuuli
lakeudella alati
repii kasvoja

19.
Haiku 26.1.2016

lumet nuokkuvat
pakkaskausi takana
kengissä nuoskaa

haiku 9.2.2015

Jouppilanvuori
kuin kadonnut tyhjyyteen
pakkassumussa
Sulamisvedet
virtaavat jo puroina
suojapäivinä


Tulin ajatuksiin.
Toisen ihmisen ajatuksiin.
Haiku 22.2.2015

Askel askeleelta
mieleen tulee sanoja
joskus runoja.

Runo 23.2.2015

Askel kerrallaan
mieleen tulee sanoja.
Vaelluksen mittaan
niistä kasvaa lauseita,
joskus runojakin.
Parhaimmillaan ne ovat kuin ilmestys:
en osaa selittää mistä ne tulevat
elämän matkan varrelta.

Runo 23.2.2015

Käveleminen on ajattelemista
ja meditaatiota.
Kun tulen kotiin
kirjoitan vain vihkooni
valmiin runon.

Runo 23.2.2015

Ohdakkeinen on runoilijan taival:
Eilenkin jokivarressa
ne tarttuivat olkalaukkuuni
ja takkini liepeisiin,
kun kuvasin koskentapaista sulaa,
jonka keskellä luminen karikivi
kasvatti yksinäistä pajua
kevättä haikaillen.

Haiku 22.2.2015

Mieli tekisi
en muista tavutusta
kirjoittaa haiku

Runo 23.2.2015

Minua ihmetellään
miten aikuinen mies kirjoittaa runoja
eikä juuri muuta teekään.
"Runoolu, sehän on valehtelemista",
sanoi poliisi Siriuksen vieraissa.
Tämä on sisäänrakennettu pakko,
joka tuli minuun vuonna 1974
eikä hellitä.
Runoni ovat kuin muukin puhe,
mutta yleensä siinä on vähemmän sanoja.

Iän myötä
taivas lähenee.

Iän myötä
taivas lähenee
ja maa.

Kuusten katveessa
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä

Tuulen jälkiä
sulavaan lumihankeen 
viskotut oksat

illan hämärä
joku lämmittää saunaa
kevään hajua


Eurooppa 2016

Europe, sinä olet nainen,
Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle,
sait hänelle kolme lasta,
voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä?
Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä
purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan,
jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla,
pienten lasten silmissä kauhu ja huuto
ja mereen hukkuvia ruumiita.

Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus,
sinusta tehtiin sisämarkkina-alue,
talousunioni, yhteisen valuutan toimimaton idea,
äänestin vastaan. Väitin
ja väitän edelleen,
että Euroopan muureja sisältä purettaessa
ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria
kolmannen maailman pakolaistulvaa ja köyhyyttä vastaan.

Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa,
piikkilanka-aitojen takana turvapaikkaa haluavien
epätoivoisia kasvoja, lapsi joka ojentaa kättään
aidan läpi kohti Eurooppaa.
Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä
viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi
ja levisi Lähi-itään,
että nämä tulvat ennen pitää tulevat,
mutta Eurooppa nukkui omahyväisyyden vuosikymmenistä unta.

Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä,
auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan.
Ojenna kätesi Välimeren yli ja saata ihmiset turvaan
pakolaisleireiltä, tänne maanosaan
joka ei ole koskaan ollut köyhä,
niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään
matkalla turvaan ja parempaan huomiseen.
Europe, minä rukoilen sinua,
tee nyt vihdoinkin jotain,
vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen
suurin osa on jo liian myöhäistä.

Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot;
eikö ole jo aika, että kuulisit ne
ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!


Kolme haikua 17.2.2016 
lumikon jäljet 
yöllä lumeen piirtyneet 
jokirannassa 
II 
aurinko paistaa 
linnut laulavat kevättä 
kuusen oksilla 
III 
nuokkuva lumi 
vanhan riihen katolla 
vihjaa keväästä

Haiku 20.2.2016 
viiltävä viima 
silmistä valuu vettä 
jäätyy poskille

Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016 
lumisateessa
illan hämärtymössä
häämöttää koti 
II 
suojakelillä
pyrstötiaisparvi
vaeltelemassa

Yöhaiku 23.2.2016 
täysikuu jälleen
iskee silmänurkkaani
verhon lävitse

haiku 25.2.2016
kuuntelen kevään
yön jäljiltä katselen
lumi paljastaa

Haikuja viime päiviltä 28.2.2016 
talon pihassa
lippu puolitangossa
roikkuu apeana 
II 
lumet nuokkuvat
vanhan riihen katolla
seinätkin vinot 
III 
kirkonkoskessa
ahtojäät törröttävät 
kuin ladon päädyt


Haiku 29.2.2016 
tähtikirkas yö 
puolikuu matalalla
melkein selällään

Haikuversioita 29.2.2016
haavoittuneet puut 
auringon laskiessa 
vuotavat verta 
II 
metsänrajassa 
aurinko haavoittunut 
koivukeihäistä 
III 
haavaisina puut 
oranssissa valossa
hangella verta 
IV 
illankoitossa
laskeutuu horisonttiin
kylmä aurinko 
metsänreunassa 
verestävät puunrungot 
aurinko laskee 
VI 
talviaurinko 
verestäväsilmäinen 
sulkee luomensa 
VII 
pikkupakkasta 
auringonlaskun hetki 
lumenpunaista 
VIII 
puiden grafiikka 
haavoittunut aurinko 
kuivaneulassa 
IX 
lehtipuu piirtää 
taivaanrajaan auringon 
veriset kasvot 
aurinko laskee 
keskelle lakeutta 
karkauspäivänä

Runo runosta 29.2.2016 
runo on ajatus 
joka ensin käännetään ylösalaisin 
ja sitten takaisin paikalleen 
sanoi runouden opettajani 
siis kuin siinä pienessä lasipallossa 
jolla lapsena leikin 
käännetään ensin pallo väärinpäin 
ja sitten takaisin 
ja kuvusta sataa lunta kylän ylle 
ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas 
mutta eivät koskaan samaan paikkaan 
koska käännöstyössä 
on syntynyt uusi ajatus 
satoja uusia ajatuksia 
joista yksi on niin hyvä 
että siitä syntyy ehkä runo