perjantai 9. joulukuuta 2016

Jämsänkosken runot marraskuu



Jämsänkosken runot

18.11.2016

Olin ajatusteni peitossa.
Pyörähdin.
Minun piti Linnavuorelle
mutta päädyinkin Hepovaaralle.
Koltat ovat kuitenkin opettaneet,
että jos joutuu tunturissa eksyksiin,
on parasta lähteä kotiin.
Niinpä noin tunnin harhailun jälkeen
olin takaisin lähtöpisteessä.
Jämsänkosken keskusta on niin puoleensavetävä,
että sieltä ei millään tahdo päästä pois, mietin.
Lähdin pusseineni ja kasseineni kotia kohti.
Ajattelin runoa ajatuksissa olemisesta.
Ajatuksissani olin kulkenut ystävän talon ohi,
jonne kassi piti jättää.
Kun havahduin ajatuksistani tunsin helpotusta,
että tiesin osapuilleen missä olin,
enkä ollut kävellyt Jämsään asti.
Tulin kotiin.
Tyhjän kävelemisestä olin niin uupunut,
että silmistä lähti vähäksi aikaa näkö.
Mutta ei tyhjän kulkeminen koskaan tyhjää ole.
Näin harharetkilläni pyrstötiaisparven,
jota seurailin pitkään.
Urpiaisparvi etsi touhukkaana koivunnorkoista ruokaa.
Ja myöhäinen räkättirastas viihdytti minua puistossa.


Kun etsin jotain,
löydän aina jotain muuta.
Ja se tässä kaikessa onkin kiinnostavaa.


Monesti herään ajatuksistani vasta siihen,
että olen kotioven takana,
enkä yhtään tiedä,
mitä kautta olen kotiin kulkeutunut,
enkä aina ole ollut kotiin menossakaan
vaan jonnekin muualle.


Toisarvoiset asiat ovat toisarvoisia,
eikä niihin kannata ryhtyä ollenkaan.
Ajatteleminen on suhteellisen mielekästä,
vaikka se ei yleensä johda mihinkään.


Tänään minulla on selkä kipeänä
ajattelemisesta ja kirjoittamisesta.



Haiku 18.11.2016

Sataa tiuhasti
katuvalossa viistoon
sulattaa lumet

Haiku 19,11.2016

Katuvalossa
puut kuultavat hopeaa
sateenmärkinä

Runo 19.11.2016

Laitoin pihalle joulukoristeet:
Kahdeksan talipalloa omenapuihin.
Linnut koristelevat pihan.


Jämsänkosken runot 20.-21.11.2016

1.
On satanut kaksi päivää ja kaksi yötä.
Lumet sulavat pois.
Vesi on noussut purossa.
Pohjapadon alapuolelle on syntynyt
pieni kiehuva koski.

Sammalkallion seinämä
on vapautunut lumen peitosta.
Sen laki on kontrastina
vielä lumen hupussa.

UPM syytää taivaalle
jatkuvasti muotoaan muuttavia
myrkkysavuveistoksia.

Yritän unohtaa ne ja tukkipinot tehdasalueella
kun kävelen valtatien vartta kotiin,
sillä niistä tehdään paperia,
maalaamiseen, kirjoittamiseen ja meditoimiseen
paskahuussissa olennaisen äärellä.

Kotona katselen ikkunasta,
miten omenapuun oksat
ovat puhjenneet täyteen vesipisarahelmiä,
jotka loistavat kirkkaammin kuin tähdet.

2.
Olen ulkona tupakanmitan.
Jo sinä aikana ehtii havaita,
miten aamu hitaasti valaistuu.
Sataa tihkua,
ilma on kesäisen lämmin.
Ensilumen viime rippeet,
pari lumilaikkua nurmikolla.
Kohta vain muistona jäljellä.
En ryhtynyt viisaasti ollenkaan lumitöihin.
Talon kola on niin painava,
että hädin tuskin jaksan liikuttaa sitä.
Talvet ovat muuttuneet arvaamattomiksi.
Olikohan tämä talvi nyt tässä.
Ihmisen arsenaali luonnon tuhoamisessa
on järkyttävä:
että on pystytty tuhoamaan ilmastokin.
Ja minun tupakkani ja elämiseni
on osa tätä kaikkea saastaa.
Mietin tätä murheellisena
kun juon toissapäiväisiin puruihin
keitettyä aamukahvia.
Toivon että pankkitililleni
olisi ilmestynyt jostain rahaa.
Raha on armoton realiteetti.
Mutta lintulaudalle tulee tiaisparvi touhuineen,
ja saa minut uusiin ajatuksiin.



Jämsänkosken runot 23.-24.11.2016

3 haikua

1.
vesilätäkössä
sen jääpohjassa reikä
kupliva lähde

2.
mäyrä kaivanut
kuusenjuurakkoon pesän
nyt jo tyhjänä

3.
koskikara ui
vastavirtaan kuin kala
pärskyttää vettä


4.
Jäähyväiset Pohjanmaalle

Olen muuttanut pois Pohjanmaalta.
Minulta kysytään miksi?
Kolmen pitkän vuoden jälkeen
sain asunnon toisaalta.

Ylistarossa kyllästyin
katsomaan vaakasuoraa viivaa
joka on horisontti,
etäisyydessä, peltojen takana,
taivaan ja maan rajaviiva.

Tuttavani teki siitä grafiikkaa:
kolme metriä pitkä viiva.

Mutta horisontti on pidempi,
Sen viiva on 360 astetta pitkä,
suora joka palaa lopulta lähtöpisteeseen.

Ei järviä, ei metsiä, ei mäkiä eikä laaksoja,
vain vesijättömaalle ojitetut pellot,
ja suohon ojitetut puupeltometsät,
puut eivät kasva missään
yli 30 metrin mittaisiksi.
Siellä puutkin ovat tasapäisiä,
tasamittaan kasvatettua istutusmetsää.

Ylistarossa asuu omituinen kansa,
mykkiä ihmisiä, jotka eivät tervehdi,
naapurit, jotka vastaan tullessaan pälyilevät ohi,
ovat näkemättä.

Puhutaan latomerestä,
mutta sekin on jo hävitetty,
viimeiset ladot lahoavat ja puretaan.
Tilalla on riveissä valkoisia muovipaaleja
kuin lääkepillereitä heinäpellon päänsärkyyn.

Ystäväni etsi minulle asunnon toisaalta.
Kiitän häntä siitä.

Lakeudelle pitää syntyä,
että siellä voisi elää.
Pitää olla juurtunut heimoon,
että ymmärtäisi ihmisiä.

Hyvästi Pohjanmaa!
Vakuutan:
En jää kaipaamaan sinua.

Nyt olen löytänyt uuden seudun,
uuden maiseman, uuden majan
ympäröivine metsineen, jokineen,
järvineen, mäkineen ja notkoineen,
ystävällisine ihmisineen.

Ja tunnen vihdoin taas eläväni
ihmisarvoista elämää;
kasvatan uusia juuria
Jämsänkoskelle ja Jämsään.


5.
Muutos

Olen muuttanut asuinseutua.
Muuttoon liittyy aina muutos,
usein moniakin muutoksia,
jotka yhdessä muodostavat
kokonaisen elämänmuutoksen.

On jättänyt taakse jotain,
joka on käynyt rakkaaksi
tai ylittämättömän raskaaksi.

Muuton syitä voi olla monia:
työpaikan vaihtuminen,
perhesuhteen muuttuminen
tai kuten minun tapauksessani:
vain horisonttiin kyllästyminen.

Mutta muutto ei merkitse
vain olinpaikan vaihtoa,
sillä kun yksi muuttuu,
kuten vain asuinseutu,
niin kaikki muuttuu sen mukana.
Näin uskon. Koko elämäntilanne.

Ja uteliaalla silmällä katsoo kaikkea uutta,
suurine odotuksineen ja valtavine pelkoineen.
Vanha on jäänyt taakse,
muuttunut muistoksi,
palaneen puun tuhkaksi nuotiopaikalla.

Entä nyt, miten tästä eteenpäin.
Odotus ja epäilys riitelevät keskenään alituiseen
etkä osaa päättää kumpi on voitolla.

Sellaisista mietteistä on hyvä karistautua irti,
istahtaa levähdyspenkille
ja pysähtyä vain tähän hetkeen.


24.11.2016

3 haikua

6.
seison kuistilla
seuraan pikkuvarpusia
pyytävät ruokaa

7.
harakka lensi
hautakynttilän kanssa
maantielle asti

8.
tihuutti vettä
nyt jo räntäsadetta
se sulaa poskiin


Jämsänkosken runot 24.-25.11.2016

4 haikua

1.
keltaiset valot
yössä kiiluvat silmät
tehtaanvartijat

2.
matalapaine
savu laskeutuu päälle
peittää harmaaseen

3.
linnavuorella
romahtanut terassi
odottaa lunta

4.
sateiden jälkeen
puita sortuu juuriltaan
purontörmältä

5.
yöksi kylmenee
räntäsade jää maahan
tarttuu portaisiin

6.
maahan on tullut
ohuen ohuelti lunta
harsoverhoksi

7.
jäljet portaissa
minun jalanjälkeni
asun nyt täällä

8.
aamu valkenee
linnut aamutoimissa
lintulaudalla

9.
aamun valossa
olen puhkiväsynyt
yön valvoneena


Haikuut 25.-26.11.2016

1.
lopen uupunut
kulkee marrasmaata pitkin
takaisin kotiin

2.
puhuin futuurissa
harakka ehti ensin
kätki kynttilän

3
viime hetkessä
sain kerättyä neulaset
tilateokseeni

4.
yön satoi lunta
raskaita hiutaleita
ne peittivät maan

5.
lampunvalossa
hiutaleet pyörteilivät
puhdistivat maan

6.
käpytikkakin
tuli tänään ruokintaan
köyhäinruokailuun

7.
orava kävi
ruokintapönikällä
harmaisiin puettu

8
harmaa sotilas
partioi lintulautaa
hyppäsi siihen

9.
pikkuvarpunen
poskissa kauneuspilkut
nokkii siementä

10.
syksy haudattiin
lumiuntuvapeittoon
yön kuluessa

11.
ilma suojaantui
voisi tehdä veistoksen
takapihalle

12.
epäröin vielä
veistos rikkoisi lumen
teen suunnitelmaa

13.
näyttelyvieras
tikka koputtaa seinään
haluaa sisään

14.
jälkeenpäin mietin
jos se oli kriitikko
naputti heti

15.
harakka saapuu
frakissa ruokajonoon
ja etuilemaan

16.
loskakelissä
talsin kumisaappailla
kirjaston verkkoon

Haikuut


talitiainen
katselee pää kenossa
hei, pyrstö puuttuu


tein luminaisen
siltä tippui hankeen pää
torso sulotar


lumen kätköstä
kerään saniaisia
vihreitä vielä


tänään pakkasta
sulotar kesken vielä
nännit kahvista

5.
taidenäyttely
rakentuu vähitellen
siivoan ja sotken

6.
selkääni särkee
lumiveistos pihassa
navaton Eeva

7.
teen mitä jaksan
voimien ylärajoilla
näyttely syntyy

8.
teen yli voimien
aina kun teen jotakin
en aio vaieta

9.
lumituiskua
tuuli on kääntynyt
pohjoinen viima

10.
iltakävelyllä
otsalampun valossa
eksyin taas kerran

11.
lonkkaani särkee
liukastuin kyljelleni

paluumatkalla


Haikuut 26.-27.11
1.
talitiainen
katselee pää kenossa
hei, pyrstö puuttuu

2.
tein luminaisen
siltä tippui hankeen pää
torso sulotar  

3.
lumen kätköstä
kerään saniaisia
vihreitä vielä  

4.
tänään pakkasta
sulotar kesken vielä
nännit kahvista  

5. taidenäyttely
rakentuu vähitellen
siivoan ja sotken  

6.
selkääni särkee
lumiveistos pihassa
navaton Eeva  

7.
teen mitä jaksan
voimien ylärajoilla
näyttely syntyy  

8.
teen yli voimien
aina kun teen jotakin
en aio vaieta  

9.
lumituiskua
tuuli on kääntynyt
pohjoinen viima  

10.
iltakävelyllä
otsalampun valossa
eksyin taas kerran  

11.
lonkkaani särkee
liukastuin kyljelleni
paluumatkalla  

12.
umpiväsynyt
taisin sanoa sen jo
lehdistö tänään  

13.
pakkassavua
nousee tehtaan piipusta
auringonkultaa  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti