Jämsänkosken runot marraskuu

Jämsänkosken runot

18.11.2016

Olin ajatusteni peitossa.

Pyörähdin.

Minun piti Linnavuorelle

mutta päädyinkin Hepovaaralle.

Koltat ovat kuitenkin opettaneet,

että jos joutuu tunturissa eksyksiin,

on parasta lähteä kotiin.

Niinpä noin tunnin harhailun jälkeen

olin takaisin lähtöpisteessä.

Jämsänkosken keskusta on niin puoleensavetävä,

että sieltä ei millään tahdo päästä pois, mietin.

Lähdin pusseineni ja kasseineni kotia kohti.

Ajattelin runoa ajatuksissa olemisesta.

Ajatuksissani olin kulkenut ystävän talon ohi,

jonne kassi piti jättää.

Kun havahduin ajatuksistani tunsin helpotusta,

että tiesin osapuilleen missä olin,

enkä ollut kävellyt Jämsään asti.

Tulin kotiin.

Tyhjän kävelemisestä olin niin uupunut,

että silmistä lähti vähäksi aikaa näkö.

Mutta ei tyhjän kulkeminen koskaan tyhjää ole.

Näin harharetkilläni pyrstötiaisparven,

jota seurailin pitkään.

Urpiaisparvi etsi touhukkaana koivunnorkoista ruokaa.

Ja myöhäinen räkättirastas viihdytti minua puistossa.

Kun etsin jotain,

löydän aina jotain muuta.

Ja se tässä kaikessa onkin kiinnostavaa.

Monesti herään ajatuksistani vasta siihen,

että olen kotioven takana,

enkä yhtään tiedä,

mitä kautta olen kotiin kulkeutunut,

enkä aina ole ollut kotiin menossakaan

vaan jonnekin muualle.

Toisarvoiset asiat ovat toisarvoisia,

eikä niihin kannata ryhtyä ollenkaan.

Ajatteleminen on suhteellisen mielekästä,

vaikka se ei yleensä johda mihinkään.

Tänään minulla on selkä kipeänä

ajattelemisesta ja kirjoittamisesta.

Haiku 18.11.2016

Sataa tiuhasti

katuvalossa viistoon

sulattaa lumet

Haiku 19,11.2016

Katuvalossa

puut kuultavat hopeaa

sateenmärkinä

Runo 19.11.2016

Laitoin pihalle joulukoristeet:

Kahdeksan talipalloa omenapuihin.

Linnut koristelevat pihan.

Jämsänkosken runot 20.-21.11.2016

1.

On satanut kaksi päivää ja kaksi yötä.

Lumet sulavat pois.

Vesi on noussut purossa.

Pohjapadon alapuolelle on syntynyt

pieni kiehuva koski.

Sammalkallion seinämä

on vapautunut lumen peitosta.

Sen laki on kontrastina

vielä lumen hupussa.

UPM syytää taivaalle

jatkuvasti muotoaan muuttavia

myrkkysavuveistoksia.

Yritän unohtaa ne ja tukkipinot tehdasalueella

kun kävelen valtatien vartta kotiin,

sillä niistä tehdään paperia,

maalaamiseen, kirjoittamiseen ja meditoimiseen

paskahuussissa olennaisen äärellä.

Kotona katselen ikkunasta,

miten omenapuun oksat

ovat puhjenneet täyteen vesipisarahelmiä,

jotka loistavat kirkkaammin kuin tähdet.

2.

Olen ulkona tupakanmitan.

Jo sinä aikana ehtii havaita,

miten aamu hitaasti valaistuu.

Sataa tihkua,

ilma on kesäisen lämmin.

Ensilumen viime rippeet,

pari lumilaikkua nurmikolla.

Kohta vain muistona jäljellä.
En ryhtynyt viisaasti ollenkaan lumitöihin.

Talon kola on niin painava,

että hädin tuskin jaksan liikuttaa sitä.

Talvet ovat muuttuneet arvaamattomiksi.

Olikohan tämä talvi nyt tässä.

Ihmisen arsenaali luonnon tuhoamisessa

on järkyttävä:

että on pystytty tuhoamaan ilmastokin.

Ja minun tupakkani ja elämiseni

on osa tätä kaikkea saastaa.

Mietin tätä murheellisena

kun juon toissapäiväisiin puruihin

keitettyä aamukahvia.

Toivon että pankkitililleni

olisi ilmestynyt jostain rahaa.

Raha on armoton realiteetti.

Mutta lintulaudalle tulee tiaisparvi touhuineen,

ja saa minut uusiin ajatuksiin.

Jämsänkosken runot 23.-24.11.2016

3 haikua

1.

vesilätäkössä

sen jääpohjassa reikä

kupliva lähde

2.

mäyrä kaivanut

kuusenjuurakkoon pesän

nyt jo tyhjänä

3.

koskikara ui

vastavirtaan kuin kala

pärskyttää vettä

4.

Jäähyväiset Pohjanmaalle

Olen muuttanut pois Pohjanmaalta.

Minulta kysytään miksi?

Kolmen pitkän vuoden jälkeen

sain asunnon toisaalta.

Ylistarossa kyllästyin

katsomaan vaakasuoraa viivaa

joka on horisontti,

etäisyydessä, peltojen takana,

taivaan ja maan rajaviiva.

Tuttavani teki siitä grafiikkaa:

kolme metriä pitkä viiva.

Mutta horisontti on pidempi,

Sen viiva on 360 astetta pitkä,

suora joka palaa lopulta lähtöpisteeseen.

Ei järviä, ei metsiä, ei mäkiä eikä laaksoja,

vain vesijättömaalle ojitetut pellot,

ja suohon ojitetut puupeltometsät,

puut eivät kasva missään

yli 30 metrin mittaisiksi.

Siellä puutkin ovat tasapäisiä,

tasamittaan kasvatettua istutusmetsää.

Ylistarossa asuu omituinen kansa,

mykkiä ihmisiä, jotka eivät tervehdi,

naapurit, jotka vastaan tullessaan pälyilevät ohi,

ovat näkemättä.

Puhutaan latomerestä,

mutta sekin on jo hävitetty,

viimeiset ladot lahoavat ja puretaan.

Tilalla on riveissä valkoisia muovipaaleja

kuin lääkepillereitä heinäpellon päänsärkyyn.

Ystäväni etsi minulle asunnon toisaalta.

Kiitän häntä siitä.

Lakeudelle pitää syntyä,

että siellä voisi elää.

Pitää olla juurtunut heimoon,

että ymmärtäisi ihmisiä.

Hyvästi Pohjanmaa!

Vakuutan:

En jää kaipaamaan sinua.

Nyt olen löytänyt uuden seudun,

uuden maiseman, uuden majan

ympäröivine metsineen, jokineen,

järvineen, mäkineen ja notkoineen,

ystävällisine ihmisineen.

Ja tunnen vihdoin taas eläväni

ihmisarvoista elämää;

kasvatan uusia juuria

Jämsänkoskelle ja Jämsään.

5.

Muutos

Olen muuttanut asuinseutua.

Muuttoon liittyy aina muutos,

usein moniakin muutoksia,

jotka yhdessä muodostavat

kokonaisen elämänmuutoksen.

On jättänyt taakse jotain,

joka on käynyt rakkaaksi

tai ylittämättömän raskaaksi.

Muuton syitä voi olla monia:

työpaikan vaihtuminen,

perhesuhteen muuttuminen

tai kuten minun tapauksessani:

vain horisonttiin kyllästyminen.

Mutta muutto ei merkitse

vain olinpaikan vaihtoa,

sillä kun yksi muuttuu,

kuten vain asuinseutu,

niin kaikki muuttuu sen mukana.

Näin uskon. Koko elämäntilanne.

Ja uteliaalla silmällä katsoo kaikkea uutta,

suurine odotuksineen ja valtavine pelkoineen.

Vanha on jäänyt taakse,

muuttunut muistoksi,

palaneen puun tuhkaksi nuotiopaikalla.

Entä nyt, miten tästä eteenpäin.

Odotus ja epäilys riitelevät keskenään alituiseen

etkä osaa päättää kumpi on voitolla.

Sellaisista mietteistä on hyvä karistautua irti,

istahtaa levähdyspenkille

ja pysähtyä vain tähän hetkeen.

24.11.2016

3 haikua

6.

seison kuistilla

seuraan pikkuvarpusia

pyytävät ruokaa

7.

harakka lensi

hautakynttilän kanssa

maantielle asti

8.

tihuutti vettä

nyt jo räntäsadetta

se sulaa poskiin

Jämsänkosken runot 24.-25.11.2016

4 haikua

1.

keltaiset valot

yössä kiiluvat silmät

tehtaanvartijat

2.

matalapaine

savu laskeutuu päälle

peittää harmaaseen

3.

linnavuorella

romahtanut terassi

odottaa lunta

4.

sateiden jälkeen

puita sortuu juuriltaan

purontörmältä

5.

yöksi kylmenee

räntäsade jää maahan

tarttuu portaisiin

6.

maahan on tullut

ohuen ohuelti lunta

harsoverhoksi

7.

jäljet portaissa

minun jalanjälkeni

asun nyt täällä

8.

aamu valkenee

linnut aamutoimissa

lintulaudalla

9.

aamun valossa

olen puhkiväsynyt

yön valvoneena

Haikuut 25.-26.11.2016

1.

lopen uupunut

kulkee marrasmaata pitkin

takaisin kotiin

2.

puhuin futuurissa

harakka ehti ensin

kätki kynttilän

3

viime hetkessä

sain kerättyä neulaset

tilateokseeni

4.

yön satoi lunta

raskaita hiutaleita

ne peittivät maan

5.

lampunvalossa

hiutaleet pyörteilivät

puhdistivat maan

6.

käpytikkakin

tuli tänään ruokintaan

köyhäinruokailuun

7.

orava kävi

ruokintapönikällä

harmaisiin puettu

8

harmaa sotilas

partioi lintulautaa

hyppäsi siihen

9.

pikkuvarpunen

poskissa kauneuspilkut

nokkii siementä

10.

syksy haudattiin

lumiuntuvapeittoon

yön kuluessa

11.

ilma suojaantui

voisi tehdä veistoksen

takapihalle

12.

epäröin vielä

veistos rikkoisi lumen

teen suunnitelmaa

13.

näyttelyvieras

tikka koputtaa seinään

haluaa sisään

14.

jälkeenpäin mietin

jos se oli kriitikko

naputti heti

15.

harakka saapuu

frakissa ruokajonoon

ja etuilemaan

16.

loskakelissä

talsin kumisaappailla

kirjaston verkkoon

Haikuut

talitiainen

katselee pää kenossa

hei, pyrstö puuttuu

tein luminaisen

siltä tippui hankeen pää

torso sulotar

lumen kätköstä

kerään saniaisia

vihreitä vielä

tänään pakkasta

sulotar kesken vielä

nännit kahvista

5.

taidenäyttely

rakentuu vähitellen

siivoan ja sotken

6.

selkääni särkee

lumiveistos pihassa

navaton Eeva

7.

teen mitä jaksan

voimien ylärajoilla

näyttely syntyy

8.

teen yli voimien

aina kun teen jotakin

en aio vaieta

9.

lumituiskua

tuuli on kääntynyt

pohjoinen viima

10.

iltakävelyllä

otsalampun valossa

eksyin taas kerran

11.

lonkkaani särkee

liukastuin kyljelleni

paluumatkalla

Haikuut 26.-27.11
1.
talitiainen
katselee pää kenossa
hei, pyrstö puuttuu

2.
tein luminaisen
siltä tippui hankeen pää
torso sulotar  

3.
lumen kätköstä
kerään saniaisia
vihreitä vielä  

4.
tänään pakkasta
sulotar kesken vielä
nännit kahvista  

5. taidenäyttely
rakentuu vähitellen
siivoan ja sotken  

6.
selkääni särkee
lumiveistos pihassa
navaton Eeva  

7.
teen mitä jaksan
voimien ylärajoilla
näyttely syntyy  

8.
teen yli voimien
aina kun teen jotakin
en aio vaieta  

9.
lumituiskua
tuuli on kääntynyt
pohjoinen viima  

10.
iltakävelyllä
otsalampun valossa
eksyin taas kerran  

11.
lonkkaani särkee
liukastuin kyljelleni
paluumatkalla  

12.
umpiväsynyt
taisin sanoa sen jo
lehdistö tänään  

13.
pakkassavua
nousee tehtaan piipusta
auringonkultaa