maanantai 12. joulukuuta 2016

Vuodenaikojen runot elokuu II

Haiku 1.8.2016

telkkä sukelsi
vedessä laajenevat
pyöreät väreet


vaelluskirjaa 2.8.2016

Kirjoittaisin jotain mutta mitä?
Kävelin joen rantaan,
katselin kun pikkukalat
noukkivat veden pinnalta perhosia.
vene oli kaadettu kumolleen
rantapuuta vasten.
Istuin siinä pitkään ja ihmettelin.
Rastaat kerääntyvät jo parveen
aavistaen syksyn.
Punarinta tiputteli äänipisaroita
vastarannalla.
Ja hetken kaikki oli hiljaa.



Runo 12.8,2016

Sateenharmaat pilvet purjehtivat yli taivaan
repaleinen taivas, repaleinen mieli
ja olen tyytyväinen katoksesta
kun kaatosade ryöppyää kaikkialta niskaan



Haiku 14.8.2016

rastaat parveilee
sataa päiväkausia
enteilee syksyn




runo 24.8.2016

Neitoperhosen siiveniskut
heijastuvat aamuauringon valossa
ikkunaan ja ikkunan läpi;
päätyvät tummana, suurentuneena
lepattavana varjona
harsoisiin oransseihin ikkunaverhoihin. 
Runoo ja haikuu 25.8.2016

Haiku
pajussa kukkii
isokierto on kasvanut
sitä halaamaan

Rakkausruno
Täi on pieni, nätti ja pullukka
kuten sinäkin rakkaani.
Kun hymyilet, naamasi on
kuin kuolleella hylkeellä.

Runo
Liukastuin ja lensin
jokirannassa
selälleni rapakkoon

Haiku
Kaukolanranta
istumakivelläni
kiitän kaikesta


Runo 27.8.2o16

Ajattelin ihmisyyttä,
vaikka sillä sanalla on huono kaiku
paitsi ihmisten
myös eläinten, puiden ja kivien keskuudessa.

Mutta se voitaisiin laittaa pesukoneeseen
ja ottaa sen jälkeen uudestaan esiin
pyykkinarulle kuivumaan.




RUNO 27.8.2016

Hiljainen kivi kestää,
aallot tulevat ja menevät,
katoavat.

(omistettu Helge Riskulalle joka keksi hiljaisen kiven)

Runo 28.8.2016

syysmyrsky riehuu
repii puita juuriltaan
silti on lämmin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti