Haiku 1.8.2016
telkkä sukelsi
vedessä laajenevat
pyöreät väreet
vaelluskirjaa 2.8.2016
Kirjoittaisin jotain mutta mitä?
Kävelin joen rantaan,
katselin kun pikkukalat
noukkivat veden pinnalta perhosia.
vene oli kaadettu kumolleen
rantapuuta vasten.
Istuin siinä pitkään ja ihmettelin.
Rastaat kerääntyvät jo parveen
aavistaen syksyn.
Punarinta tiputteli äänipisaroita
vastarannalla.
Ja hetken kaikki oli hiljaa.
Runo 12.8,2016
Sateenharmaat pilvet purjehtivat yli taivaan
repaleinen taivas, repaleinen mieli
ja olen tyytyväinen katoksesta
kun kaatosade ryöppyää kaikkialta niskaan
Haiku 14.8.2016
rastaat parveilee
sataa päiväkausia
enteilee syksyn
runo 24.8.2016
Neitoperhosen siiveniskut
heijastuvat aamuauringon valossa
ikkunaan ja ikkunan läpi;
päätyvät tummana, suurentuneena
lepattavana varjona
harsoisiin oransseihin ikkunaverhoihin.
Runoo ja haikuu 25.8.2016
Haiku
pajussa kukkii
isokierto on kasvanut
sitä halaamaan
Rakkausruno
Täi on pieni, nätti ja pullukka
kuten sinäkin rakkaani.
Kun hymyilet, naamasi on
kuin kuolleella hylkeellä.
Runo
Liukastuin ja lensin
jokirannassa
selälleni rapakkoon
Haiku
Kaukolanranta
istumakivelläni
kiitän kaikesta
Runo 27.8.2o16
Ajattelin ihmisyyttä,
vaikka sillä sanalla on huono kaiku
paitsi ihmisten
myös eläinten, puiden ja kivien keskuudessa.
Mutta se voitaisiin laittaa pesukoneeseen
ja ottaa sen jälkeen uudestaan esiin
pyykkinarulle kuivumaan.
RUNO 27.8.2016
Hiljainen kivi kestää,
aallot tulevat ja menevät,
katoavat.
(omistettu Helge Riskulalle joka keksi hiljaisen kiven)
Runo 28.8.2016
syysmyrsky riehuu
repii puita juuriltaan
silti on lämmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti