torstai 29. joulukuuta 2016

Vuodenaikojen runot kevät

3 haikua 30.3.2015


1.
mustavarikset
madonmetsästyksessä
sadepäivänä

2. 
tihkusadetta
intiaanikyykyssä
kuuntelen, olen

3.
kaatosateessa
kivellä tulee kylmä
märkänä kotiin



4.
Lintulyriikkaa 26.3.2015
Aurinko pistää silmään,
kun istun kivipaadella jokivarressa.

Töyhtöhyyppä lentää
kuin humalassa horjahdellen
vaappuu jokiuoman rannalta toiselle
merelle päin.

Telkkäpari narskuu
ja sukeltelee vastarannalla.

Naakkaparvi partioi ja päivystää
rantametsissä joen molemmin puolin.

Fasaanin sirkkeli silloin tällöin
särähtää vastarannalta.

Kaksi villapaitaa päällekkäin
täällä tarkenee jo istua.

Viherpeipon laulu
tarttuu pulppuilevina aaltoina korviin.

Kirjoitan muistiin kevään merkkejä.

Pikkuvarpuset ja sinitiaiset
suunnittelevat jo pesäntekoa.

Minulla on koko päivä aikaa
istua tällä rannalla,
antaa ajatusten tulla ja mennä.

Tuttu naakka,
jonka jalka sojottaa murtuneena lennossa,
on invalidinakin löytänyt puolison.

Yksinäinen lehti
lentää ilmavirrassa
kuin perhonen,
laskeutuu veteen.

Kalalokki kävi tarkastuskierroksella
sulan reunassa.

Istun jokirannassa.
Runot kirjoittuvat luonnollisesti
kuin hengitys.

Suihkukoneen vana
halkaisee taivaan
kuin lasiveitsi.

Hetket jotka elän
voisi elää arvokkaamminkin,
arvostaen.

Tunteiden varassa minä elän ja kirjoitan
- olen hylännyt kirjanoppineiden tiedon -
puhdasta lintulyriikkaa.





Haikuilua 20.-25.3.2015


5.
naakka kajahtaa
savupiipun nokassa
vartioi pesää


6.
korvat kohmeessa
pyöräilen vastatuuleen
pohjoinen puhuu


7.
kaksi joutsenta
muuttamassa takaisin
etelää kohti


8.
mustavarikset
muuttaneet jo takaisin
pesäpaikoilleen

9.
räntähiutaleet
pyörteilevät tuulessa
viiltävä ilma


10.
kolea aamu
kevät tulee keikkuen
västäräkki


11.
pajunkissoja
kiipeämässä oksiin
räntäsateessa

12.
pakkaspäivänä
kerran sulanut puro
vetää taas jäähän


13.
linnut vaienneet
lämpimän kauden jälkeen
kohmeiseen päivään

14.
tuli kirjeitä
miten se ilahduttaa
niin harvoin enää


15.
jokirannassa
tihkusateessa istun
kunnes hytisen

16.
kuusen juurella
kyykin sateensuojassa
ihmettelemässä


17.
vastatuulessa
räntää viskoutuu silmiin
kevät odottaa


18.
maassa uudelleen
ohut valkoinen peitto
tuoretta lunta

19.
yöllä sadetta
rummutti peltikattoon
kuuro herätti


20.
alati tuuli
lakeudella vastainen
viiltää korvia


21.
tuulen suojassa
kahden aarin puistossa
olen ja mietin


22.
vanhan lehmuksen
juurella lehtimatto
syksyn muistoja


23.
leivosen laulu
lentää joen ylitse
taivaankirkkaana


24.
jokivarressa
aurinko iskee silmään
kevään merkkejä


25.
tuuli kääntynyt
ei enää niin koleaa
sittenkin kevät


26. 
Haiku 1.3.2014
Pilven silmässä
aurinko välähtää
hetken


17.3.2014



27.
Minä halusin niin rakentaa erakkomajani Bhutaniin
enkä oivaltanut,
että Bhutan on jo täällä:
Minun erakkouteni syvempi kuin koskaan.

28.
Jo 30 vuotta sitten
minuun oli tullut tämä kaikki,
mutta olin unohtanut,
että se on minussa yhä:
vaatii vain pölyhuiskaa.



Vuodenaikojen runoja maaliskuu

3 haikua 1.3.2016
lumihangessa
juon viiniä, kirjoitan
kädet kohmeessa

joki on sula
voimalalla tuhottu
kuohuvat kosket

olen kuin tuuli
tuulen mukana kuljen
mieleni mukaan
Haiku 3.3.2016
lumikko juoksi
valkoisena hangella
sukelsi koloon
Haiku 11.3.2016
nelin tassuin
kissa hipelöi
hiuksiani


Haiku 19.3.2016

kevät hämäsi
pohjoinen hyinen viima
taas lakeudella


Haikuu 23.4.2015

1. 
Kevätmyrskyä!
tuuli katkoo oksia
viskoo mennessään

2. 
kuljen kirjastoon
jo tuttua reittiä
kassissa runot


3.
istun kivelle
mietin siinä aikani
kirjoitan haikuun

4. 
kyyhkynsulalla
maalasin akvarelliin
veneen rannassa


Runo 14. huhtikuuta

Vaellan vaellustani.
Kuljen nevan ylitse
sahanpuruista kuntorataa pitkin.
Pysähdyn laavulle,
nuotiopaikan ääreen.
Emmin pitkään osaanko vielä,
mutta toisella tikulla nuotio syttyy.
Käristän Atrillin
(maksettu mainos).
Savu tunkeutuu hajuna sieraimiini
ja saa silmistäni irti
onnellisuuden kyyneleet.
Olen vain siinä,
katselen tulen ihmettä,
alati muuttuvaa, alati leikkivää,
läsnäolevaa
ja tajuan miksi tuli on ajateltu jumalaksi
ja elementiksi.
Haluan savun hajua vaatteisiini.
Rakastan sitä (pervo).
Ja kurjet huutelevat korviin etäämpää pellolta.
Olen jo lähdössä pois kun huomaan,
ettei minulla tänä päivänä
ole muuta tekemistä kuin katsella tuota tulta,
liekkejä jotka hiipuvat,
katoamista ja lopulta hiillosta
joka hitaasti tummuu.




Haiku 15.4.2016

mustavarikset
pesäyhdyskunnassaan
mitä meteliä!
Haiku 15.4.2016

nuotiotulella
käristän makkaroita
kurjet huutavat
Runo 23.4.2016

Tänään on runon ja ruusun päivä, eilen oli Äiti Maan päivä. Toissapäivänä allekirjoittiin Pariisissa historiallinen ilmastosopimus joka oli helppo allekirjoittaa, koska se ei sido yhtään valtiota mihinkään. Siis ruusun päivän runon kirjoitan Äiti Maalle.
Äiti Maa
Minä pyydän anteeksi niitä rikoksia
joita me ihmiskuntana joka päivä
teemme sinua vastaan.
Esitän henkilökohtaisen virallisen anteeksipyyntöni,
toivon että maan ja maapallon johtajat tekisivät samoin.
Kulutan enemmän kuin tuotan,
luonnonvaroja, energiaa, kaikkea
ja ennen kaikkea haaskaan.
Yritän parantaa tapojani,
mutta oppiminen on hidasta.
Joka päivä me maapallon ihmiset
revimme peruuttamattomia arpia ihoosi,
saastutamme ilman, maat ja meret
uskomme ikuiseen kasvuun
ja hautaamme ydinjätteitä onkaloihin
100 000 vuoden ajan valvottaviksi haudoiksi.
Vientiteollisuutemme syö luonnonvaroja,
metalleja, puuta, kerskakulutustavaraa.
Kaivosteollisuus louhii maaperän rikki,
etelässä eroosio, sademetsien tuho, tsunamit
meillä pohjoisessa graniittikasvoihin
ylikansallisen kaivostoiminnan louhimat uurteet,
aukkohakatut metsät, ojitetut suot.
Kaikkialla vääjäämätön ilmastonmuutos,
hiilidioksidikehä maan ympärillä,
myrkkyjätteet maalla, ilmassa ja vesissä,
sukupuuttoon kuolevat lajit,
ilmasta kesken lennon kuolleena putoavat linnut.
Äiti Maa,
me olemme tuhonneet paljon, mutta
olemme jo menossa itsemme kaivamaan hautaan
muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan kuluessa.
Valitan että ehdimme viedä niin paljon mukanamme
planeetan ekologisesta tasapainosta,
mutta sitä toivut vielä, tiedän,
seuraavan miljoonan vuoden kuluessa,
mutta et ennen sitä
ja sitttenkin sinusta tulee jotain muuta
kuin mitä ennen meitä olit.
Älä anna meille anteeksi,
sillä me tiesimme mitä me teimme ja teemme.
2 haikua 23.4.2016
I
harakanpesä
vanhassa poppelissa
seurailen sitä

II
luonnonhavainto
lasken tavutusta
riittääkö haikuun


Runo 30.4.2016

Leirinuotiolla:
Metsäkirvisen laulu
nousee lepattaen pystysuoraan lentoon
ja leijailee alas viereisen männyn latvaan.
Punarintojen keväänkiihkeä liverrys
virtailee puroina puista korviin.
Palokärki lentää kaula ojossa nuotiopaikan yli
surullista huutoaan huutaen.
Yksinäinen kurki viereisellä pellolla.
Liekkien loputon liike, elävä tuli,
ihmeellisesti vaihtelevin ilmenemismuodoin.
Juon termoksesta kahvia,
päätän ostaa nokipannun.
Käristän tikussa Atrillia.
Elämä on tänään
taas täynnä pientä onnellisuutta,
kiitollisuutta tästä kaikesta.


 Haiku 1.5.2016

mustavarikset
isänmaan vartijoina
kynnöspellolla



Vaellusrunoja 3.5.2016

Näillä lakeuksilla
vuoria näkee vain kiinalaisissa akvarelleissa,
kunnes pienen metsäkaistaleen takaa
junan ikkunaan sukeltaa esiin
uljas itse tehty Jouppilanvuori,
jonka pohjoisrinteellä vielä
laikkuina auringon ruskettamaa lunta.



Lähden asemalta kävelemään.
Poimin laukkuuni
kaksi pulunsulkaa.



Kirkon alapuolella
suvannon reunalla
telkkänaaras soutaa ja sukeltelee
pitkin rannanreunaa.
Koiras laskeutuu kaartaen paikalle.
Sillä on parittelu mielessä.



Kurjenmiekan lehtisapelit
kasvavat kohisten koskessa.
Sudenmarjat avaavat lehtikääröjään.
Haavansilmut ovat jo puhjenneet lehteen.



2 haikua 17.5.2016

puron varressa
kukkivia rentukoita
kultasilmiä



kaksi joutsenta
keskellä viljapeltoa
pesimäaikaan



Runo 17.5.2016

Metsien onneton tila:
Ikimetsää ei ole missään,
vanhoja metsiä puolen hehtaarin laikkuina
hyvin harvassa.
Rivistöissä kuin sotilaat
alle kolmikymmenvuotiaat männyt
istutusmetsissä.
Äkkiä ymmärrän metsien tasapäisyyden:
Jokainen sukpolvi haluaa muuttaa
perintötilansa ja puunsa paperirahaksi,
ottaa enemmän kuin osansa
hupenevista luonnonarvoista,
niin että katsojan silmiä särkevät
avohakkuut ja raskiot.
Kolmeakymmentä vuotta vanhemmiksi
metsät eivät enää koskaan ehdi.



Runo 17.5.2016

Syväjärvellä
ilves on syönyt kukon
ystävän kanalasta.
Kuikan iltahuudot järveltä
kertautuvat kaikuina korviin.
 

Runo 18.5.2016

Puistonurmikolla
parvittain keltaisa vaahterankukkia.
Kärpänen lennähtää housunlahkeelle
pesee eturaajoilla verkkosilmiään.
 

Haiku 20.5.2016

tuomet kukkivat
etuajassa jo nyt
tuoksuu kesältä
 

Runo 22.5.2016

Koho kelluu kevyesti laineilla.
Aurinko lämmittää takin selkää,
kun istun venelaiturilla.
Kolmipiikit askartelevat onkimadon kanssa,
kiskovat sitä koukusta.
Kolme joutsenta purjehtii lahden pohjukassa.
Rantasipi lentää kivelle katselemaan.
Silkkiuikku on rakentanut kelluvan pesän,
sitonut sen viime kesän kaisloihin kiinni,
hautoo munia pesässään.
Minulla ei ole tänään tärkeämpää:
vain olla tässä,
katsella vastarannan kallioita ja metsänrajaa
ja sen ylitse etäisyyteen.
 

Haiku 26.5.2016

naakka pesällään
kirkon kiviaidassa
pesäkammio



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti