Vuodenaikojen runot kevät

3 haikua 30.3.2015


1.

mustavarikset

madonmetsästyksessä

sadepäivänä

2. 

tihkusadetta

intiaanikyykyssä

kuuntelen, olen

3.

kaatosateessa

kivellä tulee kylmä

märkänä kotiin

4.

Lintulyriikkaa 26.3.2015

Aurinko pistää silmään,

kun istun kivipaadella jokivarressa.

Töyhtöhyyppä lentää

kuin humalassa horjahdellen

vaappuu jokiuoman rannalta toiselle

merelle päin.

Telkkäpari narskuu

ja sukeltelee vastarannalla.

Naakkaparvi partioi ja päivystää

rantametsissä joen molemmin puolin.

Fasaanin sirkkeli silloin tällöin

särähtää vastarannalta.

Kaksi villapaitaa päällekkäin

täällä tarkenee jo istua.

Viherpeipon laulu

tarttuu pulppuilevina aaltoina korviin.

Kirjoitan muistiin kevään merkkejä.

Pikkuvarpuset ja sinitiaiset

suunnittelevat jo pesäntekoa.

Minulla on koko päivä aikaa

istua tällä rannalla,

antaa ajatusten tulla ja mennä.

Tuttu naakka,

jonka jalka sojottaa murtuneena lennossa,

on invalidinakin löytänyt puolison.

Yksinäinen lehti

lentää ilmavirrassa

kuin perhonen,

laskeutuu veteen.

Kalalokki kävi tarkastuskierroksella

sulan reunassa.

Istun jokirannassa.

Runot kirjoittuvat luonnollisesti

kuin hengitys.

Suihkukoneen vana

halkaisee taivaan

kuin lasiveitsi.

Hetket jotka elän

voisi elää arvokkaamminkin,

arvostaen.

Tunteiden varassa minä elän ja kirjoitan

- olen hylännyt kirjanoppineiden tiedon -

puhdasta lintulyriikkaa.

Haikuilua 20.-25.3.2015


5.

naakka kajahtaa
savupiipun nokassa
vartioi pesää


6.
korvat kohmeessa
pyöräilen vastatuuleen
pohjoinen puhuu


7.
kaksi joutsenta
muuttamassa takaisin
etelää kohti


8.
mustavarikset
muuttaneet jo takaisin
pesäpaikoilleen

9.
räntähiutaleet
pyörteilevät tuulessa
viiltävä ilma


10.
kolea aamu
kevät tulee keikkuen
västäräkki


11.
pajunkissoja
kiipeämässä oksiin
räntäsateessa

12.
pakkaspäivänä
kerran sulanut puro
vetää taas jäähän


13.
linnut vaienneet
lämpimän kauden jälkeen
kohmeiseen päivään

14.
tuli kirjeitä
miten se ilahduttaa
niin harvoin enää


15.
jokirannassa
tihkusateessa istun
kunnes hytisen

16.
kuusen juurella
kyykin sateensuojassa
ihmettelemässä


17.
vastatuulessa
räntää viskoutuu silmiin
kevät odottaa

18.
maassa uudelleen
ohut valkoinen peitto
tuoretta lunta

19.
yöllä sadetta
rummutti peltikattoon
kuuro herätti


20.
alati tuuli
lakeudella vastainen
viiltää korvia


21.
tuulen suojassa
kahden aarin puistossa
olen ja mietin


22.
vanhan lehmuksen
juurella lehtimatto
syksyn muistoja

23.

leivosen laulu
lentää joen ylitse
taivaankirkkaana

24.
jokivarressa
aurinko iskee silmään
kevään merkkejä


25.
tuuli kääntynyt
ei enää niin koleaa
sittenkin kevät

26. 

Haiku 1.3.2014

Pilven silmässä

aurinko välähtää

hetken

17.3.2014

2 runoa

27.

Minä halusin niin rakentaa erakkomajani Bhutaniin

enkä oivaltanut,

että Bhutan on jo täällä:

Minun erakkouteni syvempi kuin koskaan.

28.

Jo 30 vuotta sitten

minuun oli tullut tämä kaikki,

mutta olin unohtanut,

että se on minussa yhä:

vaatii vain pölyhuiskaa.



Vuodenaikojen runoja maaliskuu

3 haikua 1.3.2016

lumihangessa

juon viiniä, kirjoitan

kädet kohmeessa

joki on sula

voimalalla tuhottu

kuohuvat kosket

olen kuin tuuli

tuulen mukana kuljen

mieleni mukaan

Haiku 3.3.2016

lumikko juoksi

valkoisena hangella

sukelsi koloon

Haiku 11.3.2016

nelin tassuin

kissa hipelöi

hiuksiani

Haiku 19.3.2016

kevät hämäsi

pohjoinen hyinen viima

taas lakeudella

Haikuu 23.4.2015

1. 

Kevätmyrskyä!

tuuli katkoo oksia

viskoo mennessään

2. 

kuljen kirjastoon

jo tuttua reittiä

kassissa runot

3.

istun kivelle

mietin siinä aikani

kirjoitan haikuun

4. 

kyyhkynsulalla

maalasin akvarelliin

veneen rannassa

Runo 14. huhtikuuta

Vaellan vaellustani.

Kuljen nevan ylitse

sahanpuruista kuntorataa pitkin.

Pysähdyn laavulle,

nuotiopaikan ääreen.

Emmin pitkään osaanko vielä,

mutta toisella tikulla nuotio syttyy.

Käristän Atrillin

(maksettu mainos).

Savu tunkeutuu hajuna sieraimiini

ja saa silmistäni irti

onnellisuuden kyyneleet.

Olen vain siinä,

katselen tulen ihmettä,

alati muuttuvaa, alati leikkivää,

läsnäolevaa

ja tajuan miksi tuli on ajateltu jumalaksi

ja elementiksi.

Haluan savun hajua vaatteisiini.

Rakastan sitä (pervo).

Ja kurjet huutelevat korviin etäämpää pellolta.

Olen jo lähdössä pois kun huomaan,

ettei minulla tänä päivänä

ole muuta tekemistä kuin katsella tuota tulta,

liekkejä jotka hiipuvat,

katoamista ja lopulta hiillosta

joka hitaasti tummuu.

Haiku 15.4.2016

mustavarikset

pesäyhdyskunnassaan

mitä meteliä!

Haiku 15.4.2016

nuotiotulella

käristän makkaroita

kurjet huutavat

Runo 23.4.2016

Tänään on runon ja ruusun päivä, eilen oli Äiti Maan päivä. Toissapäivänä allekirjoittiin Pariisissa historiallinen ilmastosopimus joka oli helppo allekirjoittaa, koska se ei sido yhtään valtiota mihinkään. Siis ruusun päivän runon kirjoitan Äiti Maalle.

Äiti Maa

Minä pyydän anteeksi niitä rikoksia

joita me ihmiskuntana joka päivä

teemme sinua vastaan.

Esitän henkilökohtaisen virallisen anteeksipyyntöni,

toivon että maan ja maapallon johtajat tekisivät samoin.

Kulutan enemmän kuin tuotan,

luonnonvaroja, energiaa, kaikkea

ja ennen kaikkea haaskaan.

Yritän parantaa tapojani,

mutta oppiminen on hidasta.

Joka päivä me maapallon ihmiset

revimme peruuttamattomia arpia ihoosi,

saastutamme ilman, maat ja meret

uskomme ikuiseen kasvuun

ja hautaamme ydinjätteitä onkaloihin

100 000 vuoden ajan valvottaviksi haudoiksi.

Vientiteollisuutemme syö luonnonvaroja,

metalleja, puuta, kerskakulutustavaraa.

Kaivosteollisuus louhii maaperän rikki,

etelässä eroosio, sademetsien tuho, tsunamit

meillä pohjoisessa graniittikasvoihin

ylikansallisen kaivostoiminnan louhimat uurteet,

aukkohakatut metsät, ojitetut suot.

Kaikkialla vääjäämätön ilmastonmuutos,

hiilidioksidikehä maan ympärillä,

myrkkyjätteet maalla, ilmassa ja vesissä,

sukupuuttoon kuolevat lajit,

ilmasta kesken lennon kuolleena putoavat linnut.

Äiti Maa,

me olemme tuhonneet paljon, mutta

olemme jo menossa itsemme kaivamaan hautaan

muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan kuluessa.

Valitan että ehdimme viedä niin paljon mukanamme

planeetan ekologisesta tasapainosta,

mutta sitä toivut vielä, tiedän,

seuraavan miljoonan vuoden kuluessa,

mutta et ennen sitä

ja sitttenkin sinusta tulee jotain muuta

kuin mitä ennen meitä olit.

Älä anna meille anteeksi,

sillä me tiesimme mitä me teimme ja teemme.

2 haikua 23.4.2016

I

harakanpesä

vanhassa poppelissa

seurailen sitä

II

luonnonhavainto

lasken tavutusta

riittääkö haikuun

Runo 30.4.2016

Leirinuotiolla:

Metsäkirvisen laulu

nousee lepattaen pystysuoraan lentoon

ja leijailee alas viereisen männyn latvaan.

Punarintojen keväänkiihkeä liverrys

virtailee puroina puista korviin.

Palokärki lentää kaula ojossa nuotiopaikan yli

surullista huutoaan huutaen.

Yksinäinen kurki viereisellä pellolla.

Liekkien loputon liike, elävä tuli,

ihmeellisesti vaihtelevin ilmenemismuodoin.

Juon termoksesta kahvia,

päätän ostaa nokipannun.

Käristän tikussa Atrillia.

Elämä on tänään

taas täynnä pientä onnellisuutta,

kiitollisuutta tästä kaikesta.


 Haiku 1.5.2016

mustavarikset
isänmaan vartijoina
kynnöspellolla



Vaellusrunoja 3.5.2016

Näillä lakeuksilla
vuoria näkee vain kiinalaisissa akvarelleissa,
kunnes pienen metsäkaistaleen takaa
junan ikkunaan sukeltaa esiin
uljas itse tehty Jouppilanvuori,
jonka pohjoisrinteellä vielä
laikkuina auringon ruskettamaa lunta.



Lähden asemalta kävelemään.
Poimin laukkuuni
kaksi pulunsulkaa.



Kirkon alapuolella
suvannon reunalla
telkkänaaras soutaa ja sukeltelee
pitkin rannanreunaa.
Koiras laskeutuu kaartaen paikalle.
Sillä on parittelu mielessä.



Kurjenmiekan lehtisapelit
kasvavat kohisten koskessa.
Sudenmarjat avaavat lehtikääröjään.
Haavansilmut ovat jo puhjenneet lehteen.



2 haikua 17.5.2016

puron varressa
kukkivia rentukoita
kultasilmiä



kaksi joutsenta
keskellä viljapeltoa
pesimäaikaan



Runo 17.5.2016

Metsien onneton tila:
Ikimetsää ei ole missään,
vanhoja metsiä puolen hehtaarin laikkuina
hyvin harvassa.
Rivistöissä kuin sotilaat
alle kolmikymmenvuotiaat männyt
istutusmetsissä.
Äkkiä ymmärrän metsien tasapäisyyden:
Jokainen sukpolvi haluaa muuttaa
perintötilansa ja puunsa paperirahaksi,
ottaa enemmän kuin osansa
hupenevista luonnonarvoista,
niin että katsojan silmiä särkevät
avohakkuut ja raskiot.
Kolmeakymmentä vuotta vanhemmiksi
metsät eivät enää koskaan ehdi.



Runo 17.5.2016

Syväjärvellä
ilves on syönyt kukon
ystävän kanalasta.
Kuikan iltahuudot järveltä
kertautuvat kaikuina korviin.
 

Runo 18.5.2016

Puistonurmikolla
parvittain keltaisa vaahterankukkia.
Kärpänen lennähtää housunlahkeelle
pesee eturaajoilla verkkosilmiään.
 

Haiku 20.5.2016

tuomet kukkivat
etuajassa jo nyt
tuoksuu kesältä
 

Runo 22.5.2016

Koho kelluu kevyesti laineilla.
Aurinko lämmittää takin selkää,
kun istun venelaiturilla.
Kolmipiikit askartelevat onkimadon kanssa,
kiskovat sitä koukusta.
Kolme joutsenta purjehtii lahden pohjukassa.
Rantasipi lentää kivelle katselemaan.
Silkkiuikku on rakentanut kelluvan pesän,
sitonut sen viime kesän kaisloihin kiinni,
hautoo munia pesässään.
Minulla ei ole tänään tärkeämpää:
vain olla tässä,
katsella vastarannan kallioita ja metsänrajaa
ja sen ylitse etäisyyteen.
 

Haiku 26.5.2016

naakka pesällään
kirkon kiviaidassa
pesäkammio