lauantai 10. joulukuuta 2016

Vuodenaikojen runot huhtikuu II

Runo 14. huhtikuuta

Vaellan vaellustani.
Kuljen nevan ylitse
sahanpuruista kuntorataa pitkin.
Pysähdyn laavulle,
nuotiopaikan ääreen.
Emmin pitkään osaanko vielä,
mutta toisella tikulla nuotio syttyy.
Käristän Atrillin
(maksettu mainos).
Savu tunkeutuu hajuna sieraimiini
ja saa silmistäni irti
onnellisuuden kyyneleet.
Olen vain siinä,
katselen tulen ihmettä,
alati muuttuvaa, alati leikkivää,
läsnäolevaa
ja tajuan miksi tuli on ajateltu jumalaksi
ja elementiksi.
Haluan savun hajua vaatteisiini.
Rakastan sitä (pervo).
Ja kurjet huutelevat korviin etäämpää pellolta.
Olen jo lähdössä pois kun huomaan,
ettei minulla tänä päivänä
ole muuta tekemistä kuin katsella tuota tulta,
liekkejä jotka hiipuvat,
katoamista ja lopulta hiillosta
joka hitaasti tummuu.


Haiku 15.4.2016

mustavarikset
pesäyhdyskunnassaan
mitä meteliä!
Haiku 15.4.2016

nuotiotulella
käristän makkaroita
kurjet huutavat
Runo 23.4.2016


Tänään on runon ja ruusun päivä, eilen oli Äiti Maan päivä. Toissapäivänä allekirjoittiin Pariisissa historiallinen ilmastosopimus joka oli helppo allekirjoittaa, koska se ei sido yhtään valtiota mihinkään. Siis ruusun päivän runon kirjoitan Äiti Maalle.
Äiti Maa
Minä pyydän anteeksi niitä rikoksia
joita me ihmiskuntana joka päivä
teemme sinua vastaan.
Esitän henkilökohtaisen virallisen anteeksipyyntöni,
toivon että maan ja maapallon johtajat tekisivät samoin.
Kulutan enemmän kuin tuotan,
luonnonvaroja, energiaa, kaikkea
ja ennen kaikkea haaskaan.
Yritän parantaa tapojani,
mutta oppiminen on hidasta.
Joka päivä me maapallon ihmiset
revimme peruuttamattomia arpia ihoosi,
saastutamme ilman, maat ja meret
uskomme ikuiseen kasvuun
ja hautaamme ydinjätteitä onkaloihin
100 000 vuoden ajan valvottaviksi haudoiksi.
Vientiteollisuutemme syö luonnonvaroja,
metalleja, puuta, kerskakulutustavaraa.
Kaivosteollisuus louhii maaperän rikki,
etelässä eroosio, sademetsien tuho, tsunamit
meillä pohjoisessa graniittikasvoihin
ylikansallisen kaivostoiminnan louhimat uurteet,
aukkohakatut metsät, ojitetut suot.
Kaikkialla vääjäämätön ilmastonmuutos,
hiilidioksidikehä maan ympärillä,
myrkkyjätteet maalla, ilmassa ja vesissä,
sukupuuttoon kuolevat lajit,
ilmasta kesken lennon kuolleena putoavat linnut.
Äiti Maa,
me olemme tuhonneet paljon, mutta
olemme jo menossa itsemme kaivamaan hautaan
muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan kuluessa.
Valitan että ehdimme viedä niin paljon mukanamme
planeetan ekologisesta tasapainosta,
mutta sitä toivut vielä, tiedän,
seuraavan miljoonan vuoden kuluessa,
mutta et ennen sitä
ja sitttenkin sinusta tulee jotain muuta
kuin mitä ennen meitä olit.
Älä anna meille anteeksi,
sillä me tiesimme mitä me teimme ja teemme.


2 haikua 23.4.2016
I
harakanpesä
vanhassa poppelissa
seurailen sitä

II
luonnonhavainto
lasken tavutusta
riittääkö haikuun


Runo 30.4.2016

Leirinuotiolla:
Metsäkirvisen laulu
nousee lepattaen pystysuoraan lentoon
ja leijailee alas viereisen männyn latvaan.
Punarintojen keväänkiihkeä liverrys
virtailee puroina puista korviin.
Palokärki lentää kaula ojossa nuotiopaikan yli
surullista huutoaan huutaen.
Yksinäinen kurki viereisellä pellolla.
Liekkien loputon liike, elävä tuli,
ihmeellisesti vaihtelevin ilmenemismuodoin.
Juon termoksesta kahvia,
päätän ostaa nokipannun.
Käristän tikussa Atrillia.
Elämä on tänään
taas täynnä pientä onnellisuutta,
kiitollisuutta tästä kaikesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti