maanantai 12. joulukuuta 2016

Avoin kirje TE-keskukselle


 

Jouduin ns. ikuiseen karenssiin vuonna 2006. Tuolloin en tiennyt mitään ikuista karenssia olevan olemassakaan, koska vuoden 2005 loppuun karenssin kesto oli 3 kuukautta. Karenssiin joutumisen syy oli melko hölmö. Olin omaehtoisesti pyrkinyt Teuvalle työllisyyskoulutuksena annettavaan kehystäjäkoulutukseen ja kutsuttu pääsykokeeseen. Tällöin osoittautui kuitenkin, että kulkuyhteydet Seinäjoelta Teuvalle olivat koulutuksen kannalta mahdottomat. Päästäkseni edes pääsykokeeseen minun olisi pitänyt matkustaa jo edellisenä päivänä ja yöpyä sukulaisten luona Kauhajoella. Onnettomuudekseni kuitenkin myöhästyin viimeisestä linja-autosta jolla olisin edellisenä päivänä Kauhajoelle päässyt ja jätin koko pääsykokeen sikseen.

 

Tämän seurauksena räpsähti ikuinen karenssi, jossa olen nyt ollut siis yli 10 vuotta yhden erehdyksen seurauksena, nykyisin B-luokan työnhakijana. Tämä on ollut henkisesti raskasta aikaa. Olen ammattitaitoinen toimittaja, mutta en näe tällä alalla enää työmahdollisuuksia, kun minua Pohjanmaalla asuessa poliittisen työväenlehtitaustan vuoksi ei vuoden 2004 jälkeen ole huolittu edes avustajaksi mihinkään lehteen.

 

Olen vuodesta 1992 lähtien toiminut pääasiassa kuvataiteilijana ja runoilijana, julkaissut tänä aikana kustantajan kautta 4 runokirjaa ja osallistunut 96 taidenäyttelyyn. Olen siis kirjoittanut ja tehnyt taidetta ammattimaisesti, mutta ilman tuloja. Eräs Jämsänkoskelle muuton syy oli, että minulla olisi täällä paremmat mahdollisuudet saada täältä taiteen alueelta lyhytaikaisia projektitöitä. Tällaistenkin töiden tekeminen ja hakeminen on kuitenkin tuntunut turhauttavalta, kun tuloni eivät kuitenkaan ylittäisi perustoimeentuloturvaa eli käteen ei jäisi käytännössä mitään tekemistäni töistä. Niinpä olen tehnyt mitä olen tehnyt talkoilla ja ilmaiseksi.

 

10 vuoden karenssi on turhauttanut minut syvästi paitsi työnhakua myös koko yhteiskunnallista toimintaa kohtaan. Kuulun siihen unohdettujen joukkoon, joka unohdettiin myös silloin, kun vuoden 2011 jälkeen ikuiseen karenssiin joutuneet armahdettiin karenssista. Olen edelleen kuitenkin työhaluinen ja minua on pyydetty mukaan kahteenkin taiteelliseen työosuuskuntaan, joihin kutsuttaessa olen vastannut, että liityn heti kunhan ensin joskus pääsisin pois karenssista. Sitä en tiedä miten työkykyinen säännölliseen päivätyöhön enää olen, oltuani viimeksi työllistämistuella töissä puoli vuotta Kemin historiallisessa museossa vuonna 1996 (ja kulttuuriavustajana Pohjolan Sanomissa vuoteen 1997 ja Suupohjan Sanomissa vuoteen 2004 asti).

 

Minua kiinnostaisi kuitenkin taiteellisten työprojektien tekeminen jos pääsisin perustoimeentulotuelta ja karenssista työttömyysturvan piiriin, joka mahdollistaisi myös nykyistä aktiivisemman oman taiteeni myymisen, koska ainakin osa työttömyysturvan lisäksi saatavasta tulosta jäisi tällöin omaan käyttööni.

 

Siksi pyydän vakavasti: Armahtakaa minut tästä yli 10 vuotta kestäneeksi yhdestä hölmöilystä ja ymmärtämättömyydestä johtuneesta karenssistani! Murhastakin joutuu kärsimään lyhyemmän tuomion kuin minä nyt olen kärsinyt yhden laiminlyönnin tähden.

 

Jämsänkoskella 11.12.2016

Keijo Nevaranta

Mulikontie 1

42300 Jämsänkoski

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti