torstai 29. joulukuuta 2016

Vuodenaikojen runot Talvi



1.
17.12.2014

Pakkassavu verhoaa maiseman
ohut lumi kuin lakana maassa
paljaiden koivujen grafiikka
negatiivina taivasta vasten

2.
19.12.2014
Katuvaloissa rännänriekaleet
puhkovat taivaanpimeää
leijaillen putoavat tähdet

Vaellusrunot 31.12.2014

3.
Lähdin äitini luota Kauhajoelta.

Aamulla rastas istui pihapihlajassa.
Ylhäällä puussa vain marjojen karat.
Alhaalla oksat vielä nuokkuivat marjataakasta.
Miten tilhet ja rastaat järjestyksessä
syövätkin tertut ylhäältä alas.

4.
Vanhaa tietä Kurikkaan.

Harmaalautainen vapaakirkko
näyttää hylätyltä.
Ovatkohan vapaakirkkolaiset
jo vapautuneet kirkostaankin?

5-
Lakeudella.

Lakeus maanlavea.
Horisontti hehkuu oranssina.
Aurinko värittää
pilven takaakin tienoon.

6.
Harakka lennähtää
jäiseen paskakakkaraan
hevosaitauksessa.

Ilmajoella.

Autokorjaamo R. Luuri.
Joku puhuu sen edessä innokkaasti kännykkään.

7.
Seinäjoella.

Odotin ratapihan vesitornilla junaa.
Pulut kevätkiimaisina kujertelivat tornin katolla,
vaikka uusi vuosikaan ei ole vielä.
Torniin on ilmestynyt uusia ikkuna-aukkoja,
siitä joku tekee majoitustiloja
vanhaan tyyliin.

8.
Ylistarossa.

Kuvasin heinäseipäitä,
joista tehdään aitoja.
Eläinten jälkiä lumessa.
Hiivin erään talon takapihalle,
jossa betonijänis löi rumpua
takajaloillaan seisten.

9.
4 haikua


pihlajanmarjat
puoli puuta tyhjätty
liiskaksi lumeen


10.
rastaat ja tilhet
tyhjentävät pihlajaa
ylhäältä alas


11.
ilma lauhtunut
yöllä satanut lumi
jo sulamassa


12.
tilhet saapuneet
riisuvat pihlajia
marjataakasta



13.
Runo 27.12. 2014
Pyy lensi huristen pihakoivuun.
Ryhtyi puhdistamaan lumesta latvaoksaa.

14.
Haiku
Taivas pimenee
tähdet neulanreikinä
kuiva pakkasyö
(26.12.2014)

15.
Runo
Aamun rauha.
Veneen pressu pelmahtelee
ajoittain autotallin takana.
Töyhtötiainen rikkoo
lumimetsän hiljaisuuden.
(26.12.2014)

16.
Haiku
Tähtikirkas yö
pakkanen ei kiristy
valoa kohti
(26.12.2014)

17.
Haiku
Yön pimeässä
tähdenlento ylöspäin
sääilmapallo
(26.12.2014)

18.
Haiku
Jäniksen ääni
käpälien rapsahdus
pihassa yöllä

(25.12.2014)

19.
Haiku
Pesässä tuli
sauna lämpenemässä
liekkien ihme
(25.12.2014)

20.
Tanka
Pakkanen puissa
tähtikirkas iltayö
oksan rasahdus
se rikkoo hiljaisuuden
lintu pakenee yöhön

(24.12.2014)

21.
3 haikua
rastaita vielä
parvina pihlajissa
talvehtimassa

22.
pihlaja kantaa
raskasta marjataakkaa
rastaat kiittävät

23.
tilhiä ei ole
näkynyt parvellistakaan
viipyvät vielä
(23.12.2014)

24.
Haiku 22.12.2014
Historian pisin
talvipäivänseisauksen
yö viime yönä

25.
Haiku
jäljet lumessa
kertovat tarinoita
viimeöisestä
(22.12.2014)


26.
Yöhaiku 19.-20.12.2014

Mietin tekisinkö
mutta jalkaani särkee
menen nukkumaan




Haikuilua 25.-27.12.

joulupäivän yö
täysikuun valaisema
paljas lakeus

aamuyöllä kuu
hehkuu pilvien läpi
sataa, myrskyää

tapaninpäivä
pellot lumettomina
viiltävä tuuli

on pakastanut
tuuli viskoo rakeita
kohmeiseen maahan

hyytävä tuuli
iskee veitsiä naamaan
paluumatkalla

urpiaisparvi
lentää jokivartta
talvipäivänä

kohmettuneena
kasvot tunnottomina
asunnon suojaan

täysikuu nousee
tähdenreikien joukkoon
iltataivaalle

23.12

 

Sjöberginpuistossa
joki on jäätön,
maa sula ja märkä,
puut pisaroivat.

Istun tulvaveden mukana
puistoon ajelehtineella laituripenkillä;
horisontissa kajastaa
lyhyen päivän valo.

Vastarannalla pitkä horsma,
auringon kultaamana
jo hieman langenneena talven odotuksessa.

Luonto vaikenee,
etäämpää kuuluvat
maalaiskaupungin äänet:
joku on käynyt traktorilla kaupassa.

Jatkan jokivarteen, rannassa
vesi syö hitaasti
satavuotisten kuusten juuria,
kuuset kenottavat vettä kohti
pitäen vielä toistaiseksi
juurillaan kiinni penkereestä,
jota aika ja vesi syövät.

Runoon ui saukko samasta paikasta
muutama vuosi sitten,
se nousee maihin ja juoksee
pitkin runoa ja rantatöyrästä.

Fresbee-kentällä ei ole ihmisiä,
vain vanhat omenapuut
lehtensä menettäneinä, paljaina,
ja kentänreunapensaikosta
kuuluu talvehtivan mustarastaan varoitus,
kun ilta alkaa jo hämärtyä.

Parvi punatulkkuja lentää yösijoilleejn
suoraan pääni yli.


Kuljen kaupungin läpi kirjastoa kohti.
Kahden vanhan lehtipuun latvukset
ovat yhtä pulinaa,
suuri taviokuurnaparvi tuo terveisiä pohjoisesta.

Ilta on jo pimentynyt,
kun tulen hautausmaalle,
jota joulukynttilät valaisevat.

Pysähdyn haudalle,
jonka hautakiven olen suunnitellut,
kiviveistämö sen veisti,
siellä maan alla arkussa lepää isäni.
Sytytän oman kynttiläni
hänen muistokseen.

Hautausmaan laidalla
jokirannassa poltan tupakan.
Yritän kuvata täysikuuta
ja sen heijastusta vedestä.
Mietiskelen kaikenlaista vaikeaa
kuten elämää.

Otan viinipullosta ryypyn
ennen kuin jatkan
takaisin sinne mistä lähdinkin.


Runo eilisestä 23.12.2015

Vuoden lyhyin päivä meni niin nopeasti ohi
etten ehtinyt kirjoittaa mitään


Haiku 20.12.2015

joki on sula
aurinko matalalta
valaisee pilvet



liian lyhyt haiku 19.12.2015

kaatosade
ei ainakaan lunta
viikko jouluun


Haiku II 14.12.2015

vihdoin pakkasta
yötaivaalla liekehtii
vihreää tulta


Haiku 14.12.2015

tähdenlentoyö
ketunhäntä taivaalla
iskee kipinää




haiku 5.12.2015

lumi näyttäytyi
ja katosi jälleen pois
tiet iljanteella



1.
(5.1.2015)


Haiku
jouppilanvuori
pakkassavun peitossa
tänä aamuna

2.
(5.1.2015)


2 haikua
sataa räpäskää
fasaanikukon jalat
lipsuvat jäällä


3.
jouppilanvuori
sumusta häämöttää
lumipeitteessä

(2.1.2015)

4.
Haiku 2.1.2016

rannoilta jäätyy
ensi yönä uomakin
talvea kohti


5.
Runo 2.1.2016

Taisin menettää
yhden ystävyyden tänään.
Se on joskus niin pienestä kiinni.
Joskus ei mistään.

6.
Runo 6.1.2016

Paha mieli.
Mistä minulle voi tulla paha mieli?
Siitäkö että en saanut taaskaan sosiaalista apurahaa ajoissa?
Siitäkö että Suomessa kiistellään turvapaikanhakijoiden
ja katupartioiden oikeuksista.
Siitäkö että maailmassa vaeltaa noin 70 miljoonaa pakolaista
ilman kotia, turvaa ja tietoa tulevaisuudesta.
Siitäkö että maailmassa soditaan, tapetaan ja raiskataan?
Ei, minulla on paha mieli ainoastaan omasta itsestäni,
siitä että en tänäänkään kyennyt olemaan
sitä mitä olen.

7.
Haiku 10.1.2016

pakkaspäivänä
vaelluksella vajosin
syvälle mieleen


8.
Haikusarja 12.1.2016

varpushaukalla
naakkaparvesta uhri
jo valittuna

kirikilpailu
naakalla pelissä henki
haukka häviää

vastarannalla
haukka luovuttaa vihdoin
turhautuneena

jokivarressa
lumeen kyyristyneenä
seuraan näytelmää

9.
Haiku 13.1.2016

viiltävä viima
kasvot kohmettuneina
mittaan lakeutta

10.
Runo 13.1.2016

Pakko on tunnustaa voimattomuutensa
ikääntymisen edessä:
harmaantuvien karvojen,
vähenevän viehätysvoiman,
puuttuvan potentiaalin,
syvenevän yksinäisyyden.
Miten vähän aikaa siitä on
kun vasta opin
kävelemään, lukemaan, kirjoittamaan.
Tänään otin pitkästä aikaa käteeni kirjan.
Huomenna joudun nöyrtymään,
tunnustamaan että kohta kelpaan enää kaatopaikalle,
pitää matkustaa kaupunkiin
ja ostaa Halpa-Hallista lukulasit.

11.
Haiku.14.1.2016

oksalla istuu
talvehtiva räkätti
kylmää vapisten

12.
Haiku radikalimista 14.1.2016

kun olin kerran
nuori ja radikaali
en ole enää

13
Runo alkemia 15.1.2016

Ajatus kypsyy
ja minä olen kännissä.
Runous on alkemiaa,
viisasten kiven etsimistä.
Olemme hukanneet sen jo kauan sitten
kuten graalin maljankin.
Käyn Jouppilanvuorella
ottamassa kuvan lumitykeistä
ja jatkan yhä lyhenevää matkaa.

14.
Aforismi 15.1.2016

En halua puhua mistään enkä tietää mitään.
Tällaista on ihmisyys.
Lopulta ajan perillä ollessa
ymmärrämme miksi.


15.
2 haikua 20.1.2016

tintti valittaa
lintulaudalla jyvät
lumen haudassa

sydäntalvella
kauppamatkakin kestää
pari tuntia

16.
Runo 22.1.2016

Nälkääsi taiteilija
syö juustoa;
se tukkii ruuan pakoreiät
ja poistaa siten nälän tunteen.

17.
Haiku 24.1.2016

mustan kissan yö
yönvärisenä hiipii
lumen keskellä

18.
Haiku 25.1.2016

viiltävä tuuli
lakeudella alati
repii kasvoja

19.
Haiku 26.1.2016

lumet nuokkuvat
pakkaskausi takana
kengissä nuoskaa

haiku 9.2.2015

Jouppilanvuori
kuin kadonnut tyhjyyteen
pakkassumussa
Sulamisvedet
virtaavat jo puroina
suojapäivinä


Tulin ajatuksiin.
Toisen ihmisen ajatuksiin.
Haiku 22.2.2015

Askel askeleelta
mieleen tulee sanoja
joskus runoja.

Runo 23.2.2015

Askel kerrallaan
mieleen tulee sanoja.
Vaelluksen mittaan
niistä kasvaa lauseita,
joskus runojakin.
Parhaimmillaan ne ovat kuin ilmestys:
en osaa selittää mistä ne tulevat
elämän matkan varrelta.

Runo 23.2.2015

Käveleminen on ajattelemista
ja meditaatiota.
Kun tulen kotiin
kirjoitan vain vihkooni
valmiin runon.

Runo 23.2.2015

Ohdakkeinen on runoilijan taival:
Eilenkin jokivarressa
ne tarttuivat olkalaukkuuni
ja takkini liepeisiin,
kun kuvasin koskentapaista sulaa,
jonka keskellä luminen karikivi
kasvatti yksinäistä pajua
kevättä haikaillen.

Haiku 22.2.2015

Mieli tekisi
en muista tavutusta
kirjoittaa haiku

Runo 23.2.2015

Minua ihmetellään
miten aikuinen mies kirjoittaa runoja
eikä juuri muuta teekään.
"Runoolu, sehän on valehtelemista",
sanoi poliisi Siriuksen vieraissa.
Tämä on sisäänrakennettu pakko,
joka tuli minuun vuonna 1974
eikä hellitä.
Runoni ovat kuin muukin puhe,
mutta yleensä siinä on vähemmän sanoja.

Iän myötä
taivas lähenee.

Iän myötä
taivas lähenee
ja maa.

Kuusten katveessa
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä

Tuulen jälkiä
sulavaan lumihankeen 
viskotut oksat

illan hämärä
joku lämmittää saunaa
kevään hajua


Eurooppa 2016

Europe, sinä olet nainen,
Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle,
sait hänelle kolme lasta,
voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä?
Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä
purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan,
jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla,
pienten lasten silmissä kauhu ja huuto
ja mereen hukkuvia ruumiita.

Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus,
sinusta tehtiin sisämarkkina-alue,
talousunioni, yhteisen valuutan toimimaton idea,
äänestin vastaan. Väitin
ja väitän edelleen,
että Euroopan muureja sisältä purettaessa
ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria
kolmannen maailman pakolaistulvaa ja köyhyyttä vastaan.

Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa,
piikkilanka-aitojen takana turvapaikkaa haluavien
epätoivoisia kasvoja, lapsi joka ojentaa kättään
aidan läpi kohti Eurooppaa.
Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä
viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi
ja levisi Lähi-itään,
että nämä tulvat ennen pitää tulevat,
mutta Eurooppa nukkui omahyväisyyden vuosikymmenistä unta.

Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä,
auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan.
Ojenna kätesi Välimeren yli ja saata ihmiset turvaan
pakolaisleireiltä, tänne maanosaan
joka ei ole koskaan ollut köyhä,
niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään
matkalla turvaan ja parempaan huomiseen.
Europe, minä rukoilen sinua,
tee nyt vihdoinkin jotain,
vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen
suurin osa on jo liian myöhäistä.

Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot;
eikö ole jo aika, että kuulisit ne
ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!


Kolme haikua 17.2.2016 
lumikon jäljet 
yöllä lumeen piirtyneet 
jokirannassa 
II 
aurinko paistaa 
linnut laulavat kevättä 
kuusen oksilla 
III 
nuokkuva lumi 
vanhan riihen katolla 
vihjaa keväästä

Haiku 20.2.2016 
viiltävä viima 
silmistä valuu vettä 
jäätyy poskille

Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016 
lumisateessa
illan hämärtymössä
häämöttää koti 
II 
suojakelillä
pyrstötiaisparvi
vaeltelemassa

Yöhaiku 23.2.2016 
täysikuu jälleen
iskee silmänurkkaani
verhon lävitse

haiku 25.2.2016
kuuntelen kevään
yön jäljiltä katselen
lumi paljastaa

Haikuja viime päiviltä 28.2.2016 
talon pihassa
lippu puolitangossa
roikkuu apeana 
II 
lumet nuokkuvat
vanhan riihen katolla
seinätkin vinot 
III 
kirkonkoskessa
ahtojäät törröttävät 
kuin ladon päädyt


Haiku 29.2.2016 
tähtikirkas yö 
puolikuu matalalla
melkein selällään

Haikuversioita 29.2.2016
haavoittuneet puut 
auringon laskiessa 
vuotavat verta 
II 
metsänrajassa 
aurinko haavoittunut 
koivukeihäistä 
III 
haavaisina puut 
oranssissa valossa
hangella verta 
IV 
illankoitossa
laskeutuu horisonttiin
kylmä aurinko 
metsänreunassa 
verestävät puunrungot 
aurinko laskee 
VI 
talviaurinko 
verestäväsilmäinen 
sulkee luomensa 
VII 
pikkupakkasta 
auringonlaskun hetki 
lumenpunaista 
VIII 
puiden grafiikka 
haavoittunut aurinko 
kuivaneulassa 
IX 
lehtipuu piirtää 
taivaanrajaan auringon 
veriset kasvot 
aurinko laskee 
keskelle lakeutta 
karkauspäivänä

Runo runosta 29.2.2016 
runo on ajatus 
joka ensin käännetään ylösalaisin 
ja sitten takaisin paikalleen 
sanoi runouden opettajani 
siis kuin siinä pienessä lasipallossa 
jolla lapsena leikin 
käännetään ensin pallo väärinpäin 
ja sitten takaisin 
ja kuvusta sataa lunta kylän ylle 
ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas 
mutta eivät koskaan samaan paikkaan 
koska käännöstyössä 
on syntynyt uusi ajatus 
satoja uusia ajatuksia 
joista yksi on niin hyvä 
että siitä syntyy ehkä runo
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti