1.
17.12.2014
Pakkassavu verhoaa maiseman
ohut lumi kuin lakana maassa
paljaiden koivujen grafiikka
negatiivina taivasta vasten
2.
19.12.2014
Katuvaloissa rännänriekaleet
puhkovat taivaanpimeää
leijaillen putoavat tähdet
Vaellusrunot 31.12.2014
3.
Lähdin äitini luota Kauhajoelta.
Aamulla rastas istui pihapihlajassa.
Ylhäällä puussa vain marjojen karat.
Alhaalla oksat vielä nuokkuivat
marjataakasta.
Miten tilhet ja rastaat järjestyksessä
syövätkin tertut ylhäältä alas.
4.
Vanhaa tietä Kurikkaan.
Harmaalautainen vapaakirkko
näyttää hylätyltä.
Ovatkohan vapaakirkkolaiset
jo vapautuneet kirkostaankin?
5-
Lakeudella.
Lakeus maanlavea.
Horisontti hehkuu oranssina.
Aurinko värittää
pilven takaakin tienoon.
6.
Harakka lennähtää
jäiseen paskakakkaraan
hevosaitauksessa.
Ilmajoella.
Autokorjaamo R. Luuri.
Joku puhuu sen edessä innokkaasti
kännykkään.
7.
Seinäjoella.
Odotin ratapihan vesitornilla junaa.
Pulut kevätkiimaisina kujertelivat
tornin katolla,
vaikka uusi vuosikaan ei ole vielä.
Torniin on ilmestynyt uusia
ikkuna-aukkoja,
siitä joku tekee majoitustiloja
vanhaan tyyliin.
8.
Ylistarossa.
Kuvasin heinäseipäitä,
joista tehdään aitoja.
Eläinten jälkiä lumessa.
Hiivin erään talon takapihalle,
jossa betonijänis löi rumpua
takajaloillaan seisten.
9.
4 haikua
pihlajanmarjat
puoli puuta tyhjätty
liiskaksi lumeen
10.
rastaat ja tilhet
tyhjentävät pihlajaa
ylhäältä alas
11.
ilma lauhtunut
yöllä satanut lumi
jo sulamassa
12.
tilhet saapuneet
riisuvat pihlajia
marjataakasta
13.
Runo 27.12. 2014
Pyy lensi huristen pihakoivuun.
Ryhtyi puhdistamaan lumesta
latvaoksaa.
14.
Haiku
Taivas pimenee
tähdet neulanreikinä
kuiva pakkasyö
(26.12.2014)
tähdet neulanreikinä
kuiva pakkasyö
(26.12.2014)
15.
Runo
Aamun rauha.
Veneen pressu pelmahtelee
ajoittain autotallin takana.
Töyhtötiainen rikkoo
lumimetsän hiljaisuuden.
(26.12.2014)
Veneen pressu pelmahtelee
ajoittain autotallin takana.
Töyhtötiainen rikkoo
lumimetsän hiljaisuuden.
(26.12.2014)
16.
Haiku
Tähtikirkas yö
pakkanen ei kiristy
valoa kohti
pakkanen ei kiristy
valoa kohti
(26.12.2014)
17.
Haiku
Yön pimeässä
tähdenlento ylöspäin
sääilmapallo
(26.12.2014)
tähdenlento ylöspäin
sääilmapallo
(26.12.2014)
18.
Haiku
Jäniksen ääni
käpälien rapsahdus
pihassa yöllä
(25.12.2014)
käpälien rapsahdus
pihassa yöllä
(25.12.2014)
19.
Haiku
Pesässä tuli
sauna lämpenemässä
liekkien ihme
(25.12.2014)
sauna lämpenemässä
liekkien ihme
(25.12.2014)
20.
Tanka
Pakkanen puissa
tähtikirkas iltayö
oksan rasahdus
se rikkoo hiljaisuuden
lintu pakenee yöhön
(24.12.2014)
tähtikirkas iltayö
oksan rasahdus
se rikkoo hiljaisuuden
lintu pakenee yöhön
(24.12.2014)
21.
3 haikua
rastaita vielä
parvina pihlajissa
talvehtimassa
22.
pihlaja kantaa
raskasta marjataakkaa
rastaat kiittävät
23.
tilhiä ei ole
näkynyt parvellistakaan
viipyvät vielä
parvina pihlajissa
talvehtimassa
22.
pihlaja kantaa
raskasta marjataakkaa
rastaat kiittävät
23.
tilhiä ei ole
näkynyt parvellistakaan
viipyvät vielä
(23.12.2014)
24.
Haiku 22.12.2014
Historian pisin
talvipäivänseisauksen
yö viime yönä
talvipäivänseisauksen
yö viime yönä
25.
Haiku
jäljet lumessa
kertovat tarinoita
viimeöisestä
(22.12.2014)
kertovat tarinoita
viimeöisestä
(22.12.2014)
26.
Yöhaiku 19.-20.12.2014
Mietin tekisinkö
mutta jalkaani särkee
menen nukkumaan
Haikuilua 25.-27.12.
joulupäivän yö
täysikuun valaisema
paljas lakeus
aamuyöllä kuu
hehkuu pilvien läpi
sataa, myrskyää
tapaninpäivä
pellot lumettomina
viiltävä tuuli
on pakastanut
tuuli viskoo rakeita
kohmeiseen maahan
hyytävä tuuli
iskee veitsiä naamaan
paluumatkalla
urpiaisparvi
lentää jokivartta
talvipäivänä
kohmettuneena
kasvot tunnottomina
asunnon suojaan
täysikuu nousee
tähdenreikien joukkoon
iltataivaalle
23.12
Sjöberginpuistossa
joki on jäätön,
maa sula ja märkä,
puut pisaroivat.
Istun tulvaveden mukana
puistoon ajelehtineella
laituripenkillä;
horisontissa kajastaa
lyhyen päivän valo.
Vastarannalla pitkä horsma,
auringon kultaamana
jo hieman langenneena talven
odotuksessa.
Luonto vaikenee,
etäämpää kuuluvat
maalaiskaupungin äänet:
joku on käynyt traktorilla kaupassa.
Jatkan jokivarteen, rannassa
vesi syö hitaasti
satavuotisten kuusten juuria,
kuuset kenottavat vettä kohti
pitäen vielä toistaiseksi
juurillaan kiinni penkereestä,
jota aika ja vesi syövät.
Runoon ui saukko samasta paikasta
muutama vuosi sitten,
se nousee maihin ja juoksee
pitkin runoa ja rantatöyrästä.
Fresbee-kentällä ei ole ihmisiä,
vain vanhat omenapuut
lehtensä menettäneinä, paljaina,
ja kentänreunapensaikosta
kuuluu talvehtivan mustarastaan
varoitus,
kun ilta alkaa jo hämärtyä.
Parvi punatulkkuja lentää
yösijoilleejn
suoraan pääni yli.
Kuljen kaupungin läpi kirjastoa kohti.
Kahden vanhan lehtipuun latvukset
ovat yhtä pulinaa,
suuri taviokuurnaparvi tuo terveisiä pohjoisesta.
Ilta on jo pimentynyt,
kun tulen hautausmaalle,
jota joulukynttilät valaisevat.
Pysähdyn haudalle,
jonka hautakiven olen suunnitellut,
kiviveistämö sen veisti,
siellä maan alla arkussa lepää isäni.
Sytytän oman kynttiläni
hänen muistokseen.
Hautausmaan laidalla
jokirannassa poltan tupakan.
Yritän kuvata täysikuuta
ja sen heijastusta vedestä.
Mietiskelen kaikenlaista vaikeaa
kuten elämää.
Otan viinipullosta ryypyn
ennen kuin jatkan
takaisin sinne mistä lähdinkin.
Runo eilisestä 23.12.2015
Vuoden lyhyin päivä meni niin
nopeasti ohi
etten ehtinyt kirjoittaa mitään
Haiku 20.12.2015
joki on sula
aurinko matalalta
valaisee pilvet
liian lyhyt haiku 19.12.2015
kaatosade
ei ainakaan lunta
viikko jouluun
Haiku II 14.12.2015
vihdoin pakkasta
yötaivaalla liekehtii
vihreää tulta
Haiku 14.12.2015
tähdenlentoyö
ketunhäntä taivaalla
iskee kipinää
haiku 5.12.2015
lumi näyttäytyi
ja katosi jälleen pois
tiet iljanteella
1.
(5.1.2015)
Haiku
jouppilanvuori
pakkassavun peitossa
tänä aamuna
2.
(5.1.2015)
2 haikua
sataa räpäskää
fasaanikukon jalat
lipsuvat jäällä
3.
jouppilanvuori
sumusta häämöttää
lumipeitteessä
(2.1.2015)
4.
Haiku 2.1.2016
rannoilta jäätyy
ensi yönä uomakin
talvea kohti
5.
Runo 2.1.2016
Taisin menettää
yhden ystävyyden tänään.
Se on joskus niin pienestä kiinni.
Joskus ei mistään.
6.
Runo 6.1.2016
Paha mieli.
Mistä minulle voi tulla paha mieli?
Siitäkö että en saanut taaskaan sosiaalista
apurahaa ajoissa?
Siitäkö että Suomessa kiistellään
turvapaikanhakijoiden
ja katupartioiden oikeuksista.
Siitäkö että maailmassa vaeltaa noin 70
miljoonaa pakolaista
ilman kotia, turvaa ja tietoa tulevaisuudesta.
Siitäkö että maailmassa soditaan, tapetaan ja
raiskataan?
Ei, minulla on paha mieli ainoastaan omasta
itsestäni,
siitä että en tänäänkään kyennyt olemaan
sitä mitä olen.
7.
Haiku 10.1.2016
pakkaspäivänä
vaelluksella vajosin
syvälle mieleen
8.
Haikusarja 12.1.2016
varpushaukalla
naakkaparvesta uhri
jo valittuna
kirikilpailu
naakalla pelissä henki
haukka häviää
vastarannalla
haukka luovuttaa vihdoin
turhautuneena
jokivarressa
lumeen kyyristyneenä
seuraan näytelmää
9.
Haiku 13.1.2016
viiltävä viima
kasvot kohmettuneina
mittaan lakeutta
10.
Runo 13.1.2016
Pakko on tunnustaa voimattomuutensa
ikääntymisen edessä:
harmaantuvien karvojen,
vähenevän viehätysvoiman,
puuttuvan potentiaalin,
syvenevän yksinäisyyden.
Miten vähän aikaa siitä on
kun vasta opin
kävelemään, lukemaan, kirjoittamaan.
Tänään otin pitkästä aikaa käteeni kirjan.
Huomenna joudun nöyrtymään,
tunnustamaan että kohta kelpaan enää
kaatopaikalle,
pitää matkustaa kaupunkiin
ja ostaa Halpa-Hallista lukulasit.
11.
Haiku.14.1.2016
oksalla istuu
talvehtiva räkätti
kylmää vapisten
12.
Haiku radikalimista 14.1.2016
kun olin kerran
nuori ja radikaali
en ole enää
13
Runo alkemia 15.1.2016
Ajatus kypsyy
ja minä olen kännissä.
Runous on alkemiaa,
viisasten kiven etsimistä.
Olemme hukanneet sen jo kauan sitten
kuten graalin maljankin.
Käyn Jouppilanvuorella
ottamassa kuvan lumitykeistä
ja jatkan yhä lyhenevää matkaa.
14.
Aforismi 15.1.2016
En halua puhua mistään enkä tietää mitään.
Tällaista on ihmisyys.
Lopulta ajan perillä ollessa
ymmärrämme miksi.
15.
2 haikua 20.1.2016
tintti valittaa
lintulaudalla jyvät
lumen haudassa
sydäntalvella
kauppamatkakin kestää
pari tuntia
16.
Runo 22.1.2016
Nälkääsi taiteilija
syö juustoa;
se tukkii ruuan pakoreiät
ja poistaa siten nälän tunteen.
17.
Haiku 24.1.2016
mustan kissan yö
yönvärisenä hiipii
lumen keskellä
18.
Haiku 25.1.2016
viiltävä tuuli
lakeudella alati
repii kasvoja
19.
Haiku 26.1.2016
lumet nuokkuvat
pakkaskausi takana
kengissä nuoskaa
Jouppilanvuori
kuin kadonnut tyhjyyteen
pakkassumussa
haiku 9.2.2015
kuin kadonnut tyhjyyteen
pakkassumussa
Haiku 22.2.2015
Askel askeleelta
mieleen tulee sanoja
joskus runoja.
Runo 23.2.2015
Askel kerrallaan
mieleen tulee sanoja.
Vaelluksen mittaan
niistä kasvaa lauseita,
joskus runojakin.
Parhaimmillaan ne ovat kuin ilmestys:
en osaa selittää mistä ne tulevat
elämän matkan varrelta.
Runo 23.2.2015
Käveleminen on ajattelemista
ja meditaatiota.
Kun tulen kotiin
kirjoitan vain vihkooni
valmiin runon.
Runo 23.2.2015
Ohdakkeinen on runoilijan taival:
Eilenkin jokivarressa
ne tarttuivat olkalaukkuuni
ja takkini liepeisiin,
kun kuvasin koskentapaista sulaa,
jonka keskellä luminen karikivi
kasvatti yksinäistä pajua
kevättä haikaillen.
Haiku 22.2.2015
Mieli tekisi
en muista tavutusta
kirjoittaa haiku
Runo 23.2.2015
Minua ihmetellään
miten aikuinen mies kirjoittaa runoja
eikä juuri muuta teekään.
"Runoolu, sehän on valehtelemista",
sanoi poliisi Siriuksen vieraissa.
Tämä on sisäänrakennettu pakko,
joka tuli minuun vuonna 1974
eikä hellitä.
Runoni ovat kuin muukin puhe,
mutta yleensä siinä on vähemmän sanoja.
Iän myötä
taivas lähenee.
Iän myötä
taivas lähenee
ja maa.
Kuusten katveessa
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä
Tuulen jälkiä
sulavaan lumihankeen
viskotut oksat
illan hämärä
joku lämmittää saunaa
kevään hajua
Eurooppa 2016
Europe, sinä olet nainen,
Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle,
sait hänelle kolme lasta,
voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä?
Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä
purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan,
jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla,
pienten lasten silmissä kauhu ja huuto
ja mereen hukkuvia ruumiita.
Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus,
sinusta tehtiin sisämarkkina-alue,
talousunioni, yhteisen valuutan toimimaton idea,
äänestin vastaan. Väitin
ja väitän edelleen,
että Euroopan muureja sisältä purettaessa
ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria
kolmannen maailman pakolaistulvaa ja köyhyyttä vastaan.
Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa,
piikkilanka-aitojen takana turvapaikkaa haluavien
epätoivoisia kasvoja, lapsi joka ojentaa kättään
aidan läpi kohti Eurooppaa.
Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä
viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi
ja levisi Lähi-itään,
että nämä tulvat ennen pitää tulevat,
mutta Eurooppa nukkui omahyväisyyden vuosikymmenistä unta.
Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä,
auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan.
Ojenna kätesi Välimeren yli ja saata ihmiset turvaan
pakolaisleireiltä, tänne maanosaan
joka ei ole koskaan ollut köyhä,
niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään
matkalla turvaan ja parempaan huomiseen.
Europe, minä rukoilen sinua,
tee nyt vihdoinkin jotain,
vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen
suurin osa on jo liian myöhäistä.
Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot;
eikö ole jo aika, että kuulisit ne
ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!
Kolme haikua 17.2.2016
I
lumikon jäljet
yöllä lumeen piirtyneet
jokirannassa
II
aurinko paistaa
linnut laulavat kevättä
kuusen oksilla
III
nuokkuva lumi
vanhan riihen katolla
vihjaa keväästä
Haiku 20.2.2016
viiltävä viima
silmistä valuu vettä
jäätyy poskille
Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016
I
lumisateessa
illan hämärtymössä
häämöttää koti
II
suojakelillä
pyrstötiaisparvi
vaeltelemassa
Yöhaiku 23.2.2016
täysikuu jälleen
iskee silmänurkkaani
verhon lävitse
haiku 25.2.2016
kuuntelen kevään
yön jäljiltä katselen
lumi paljastaa
Haikuja viime päiviltä 28.2.2016
I
talon pihassa
lippu puolitangossa
roikkuu apeana
II
lumet nuokkuvat
vanhan riihen katolla
seinätkin vinot
III
kirkonkoskessa
ahtojäät törröttävät
kuin ladon päädyt
Haiku 29.2.2016
tähtikirkas yö
puolikuu matalalla
melkein selällään
Haikuversioita 29.2.2016
I
haavoittuneet puut
auringon laskiessa
vuotavat verta
II
metsänrajassa
aurinko haavoittunut
koivukeihäistä
III
haavaisina puut
oranssissa valossa
hangella verta
IV
illankoitossa
laskeutuu horisonttiin
kylmä aurinko
V
metsänreunassa
verestävät puunrungot
aurinko laskee
VI
talviaurinko
verestäväsilmäinen
sulkee luomensa
VII
pikkupakkasta
auringonlaskun hetki
lumenpunaista
VIII
puiden grafiikka
haavoittunut aurinko
kuivaneulassa
IX
lehtipuu piirtää
taivaanrajaan auringon
veriset kasvot
X
aurinko laskee
keskelle lakeutta
karkauspäivänä
Runo runosta 29.2.2016
runo on ajatus
joka ensin käännetään ylösalaisin
ja sitten takaisin paikalleen
sanoi runouden opettajani
siis kuin siinä pienessä lasipallossa
jolla lapsena leikin
käännetään ensin pallo väärinpäin
ja sitten takaisin
ja kuvusta sataa lunta kylän ylle
ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas
mutta eivät koskaan samaan paikkaan
koska käännöstyössä
on syntynyt uusi ajatus
satoja uusia ajatuksia
joista yksi on niin hyvä
että siitä syntyy ehkä runo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti