runo 14.9.2016
harsoiset pilvet
olivat kuin islantilainen muusikko
olisi soittanut pyykkilautaa
taivaalle
kaksi haikua 24.9.2016
rastaat lentävät
rannalla kaikkiin suuntiin
valmiina lähtöön
kurkien muutto
ne kolaavat aurallaan
sinisen taivaan
Haiku 26.9.2016
perhonen uupui
se väsähti elämään
teki osansa
(in memoriam perhoselle, joka ehti asua luonani vain kaksi päivää, mutta johon ehdin kiintyä syvästi.)
Haiku 27.9.2016 (perhonen osa II)
jeesuksen ihme
yökkönen virkosi
nousi kuolleista
2 haikua 27.9.2016
jokirannassa
rastaiden levottomuus
lähdön odotus
tuhat rastasta
purjehti ylitseni
kuin hyttyspilvi
Unohtunut haiku (syyskuun alku)
kaakkurin huuto
rikkoo yöhiljaisuuden
palsanlahdella
2 haikua 29.9.2016
1.
istun rannalla
iltaa pitkin viilenee
hämärtyy yöksi
2.
rastaita parvi
ne pitävät kokousta
rupattelevat
Tanka 30.9.2016
Hyvästi lakeus!
Nomadi purkaa majan.
En jää kaipaamaan.
Lähden rastaiden matkaan.
Etsin ihmisen sijaa.
1.
4 haikua 1.10.2016
1.
meditaatiossa
kerään tyrnimarjoja
meren reunalta
2.
olen iloinen
että hengitän tänäänkin
elän yhä
3.
olen kotona
sanoin puhelimessa
missä olenkin
4.
pyydän anteeksi
aina kun poimin marjan
tyrnipensaasta
Polut 5.10.2016
Polut, ikiaikaiset
risteilevät metsissä
eläinten polkuja, ihmisten polkuja
ne jakaantuvat ja haarautuvat
eri suuntiin
minun polkuni on oma
kuljen sitä pitkin tuntemattomaan
jokainen polun risteys on vaihtoehto
peruuttamaton
menit sinne tai tänne
et voi palata enää takaisin
koska hetki ja aika on mennyt
jo risteyksen ohi
silloin tällöin polkuni kohtaa metsässä
muita polkuja
joku polku tarttuu hetkeksi kiinni
joku kulkee kanssani pidempään yhtä matkaa
erotakseen jälleen
polkuni mukana olen lopulta umpimähkään
eksyksissä
kunnes lopulta jo kolmatta kerta tällä vaelluksella
tulen saman hiidenkiven luokse
ja tiedän että olen
melkein perillä, melkein kotona
kunhan oikaisen tästä metsän poikki suoraan
Haiku 13.10.2016
täysikuu kasvaa
illan hämärtymössä
hyvästelemään
Haiku 14.10.2016
olen nomadi
pakkaan majan ja lähden
huomista kohti
Haiku 14.10.2016
alaston nainen
solahti jokiveteen
mieli liikahti
Runo 16.10.2016
Ajattelin tragediaa
kirkonkellot soivat
Aleppo!
2 haikua 25.10.2016
1.
mielentilani
kuin väreilevä vesi
muutoksen alla
2.
tilhet töyhtöpäät
kaljun koivun oksilla
sirisemässä
Haiku 26.10.2016
yötaivaan äänet
punakylkirastaita
muuttomatkalla
Haiku 26.10.2016
yötaivaan äänet
punakylkirastaita
muuttomatkalla
2 haikua 26.10.2016
1
talven aavistus
puronkaarteessa riitettä
ruoho kuurassa
2
tänä aamuna
heinä on lakoontunut
maa hopeamatto
Haiku 28.10.2016
lehmuksen alla
kuuntelen sateen ääntä
lehdet satavat
Haiku 29.10.2016
maa on huurteessa
yöpakkasen jäljiltä
luvassa lunta
Haiku 31.10.2016
syyskirkas päivä
auringon kylmä valo
etääntymässä
Vaellan vaellustani
Tanka 2.11.2016
Yönpimeässä
kävelen mäntykujaa
isän haudalle.
Hautakynttilän liekki
valaisee muistokiven.
Haiku 2.11.2016
maa on kuurassa
pietaryrtit kukkivat
parkkipaikalla
3 haikua viime päiviltä
1.
viimeistä kertaa
ulkona paljain jaloin
luvattiin lunta
2.
harakka lentää
siivenkärjissä talvi
taivasta vasten
3.
lumisadetta
käpytikka morsettaa
säätiedotuksen
Haiku 3.11.2016
umpijäinen maa
lumettomana vielä
kohmeiset lehdet
Runo 4.11.2016
Vaellan vaellustani
ajattelematta päämäärää.
Päämäärä kyllä on,
mutta en tiedä missä ja koska.
Vaellus on elämäni.
Se itsessään ei ole tärkeä,
vaan pysähdyspaikat, levähdyspenkit, tarkkailupisteet.
En ole vaeltaja siinä mielessä
kuin eränkävijät, löytöretkeilijät.
Löytöretkellä silti olen,
etsin kauneutta pienestä.
Vaellan mieluummin vähän kuljettuja eläinten polkuja
kuin muiden ihmisten
saati valtatien vartta keskustaan.
Mutta sielläkin minulla on istumakivi
jonne kauppamatkalla olen pysähtynyt
ihmettelemään kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti