Vuodenaikojen runot III
aamusumu alkoi hälventyä joelta
joku oli tuonut sinne rottinkituolin
vihervarpusia lenteli parvittain ohi
osmankäämit olivat täydessä putkessa
eilen tiltaltti kävi ikkunalaudallani tervehtimässä
sieniä on metsässä
kohta on syksy
Tanka 12.10.2015
Hevonen haassa
syö apetta saavista
närhi tarkkailee
ja odottaa vuoroaan
kukot vapaina pihassa
Runo 13.10.2015
Tänään tuulee.
Kuvat eivät kertaudu veden pinnasta.
Laituri on nostettu rannasta talviteloille.
Parvi sorsakoiraita lentää jokiuomaa pitkin ylävirtaan.
Urpiaisia on vaeltanut jo pohjoisesta tänne talvehtimaan.
Minä kirjoitan muistiin yksinkertaisia luonnonkuvia.
Suuria ideologioita tässä iässä ei enää ole.
Vain luonnon hiljaisia puheita kuuntelen.
Runo 14.10.2015
Tuuli on tyyntynyt.
Veden pinnasta heijastuvat kaikki värit.
Vastarannan pajujen ruskea,
kaislojen oljenkeltainen,
kuusten vihreä, koivunrungon valkoinen,
taivaan siniset laikut
ja taustan ruskea umbra syventää kaiken.
Kuka vielä väittää että vesi on väritön?
Tanka 14.10.2015
Vastarannalla
fasaanikukko yskii
kuin vanha wickström.
Kukko on kylmettynyt
eikä wickström saa bensaa.
Runo 15.10.2015
Parvi koivunlehtiä putoaa veteen
vesi kareilee,
tuuli kuljettaa kevyitä aaltoja vastavirtaan
pintaa pitkin.
Aallot eivät liiku minulle sanotaan,
ne vain nousevat veden pinnassa ylös ja alas.
Sitä on vaikea uskoa silmilläni,
kun katselen niiden virtaavaa rytmiä vedessä.
Katselen tätä jokea,
olen kuin Linnanmäellä peilimaailmassa.
Haiku 15.10.2015
Fasaanin jäljet
hiekkaan tatuoituna
pakkasyön jälkeen
Runo 20.10.2015
En enää etsi runoja,
ne tulevat,
iskevät kuin naula silmään.
Vaellan vaellustani,
sen varrelta kerään
luonnonhavaintoja, kuvia,
täsmennän lausetta tarkemmaksi.
Ei minulla mitään suurempaa ole:
luonnon pieniä yksityiskohtia,
lehden lentoa tuulessa,
takiaisten höytyväpalloja ilmavirrassa
tai myöhäisen amiraalin lepattavaa lentoa lokakuussa,
kun se lopulta istahtaa olkavarrelleni
ja katselee minua silmiin.
Ja kun saavun vihdoin kotiin,
otan kynän ja runovihkoni
tai avaan tietokoneen,
niin runo on siinä edessäni työpöydällä,
mieleen kirjoitettuna,
muistiinmerkitsemistä vaille valmis
2 haikua 23.10.2015
lintu särähtää
peukaloinen mittailee
rankapinoa
lakeus virtaa
junan ikkunan ohi
pisaroi lasiin
Runo (raakile) 23.10.2015
Jokivarresta on kaadettu
kaksi pikkutikkametsää
Kauhajoen keskustassa.
Kirkon takana vastarannalla
kaadettujen rantapuiden muiston läpi
kasvaa nyt rakennustyömaa.
Sedun vastarannalta
haapametsikkö on kaadettu
ilman suurempaa tarkoitusta,
hukkapuuna, paikalla on
hormapeltoa, etäisyydessä
metsänreuna ja omakotitalon sininen seinä
joka ennen piiloutui katseelta.
Näen evakkoon joutuneen puukiipijän
kapuavan runkoa pitkin
ja menen asemiin.
Heittolaukauksella saan kännykkä kuvan
vajaan metrin etäisyydeltä.
Tilhiparvia kiertelee pitkin kylää.
Runo 24.10.2015
Syksyn viimeisiä aurinkoisia päiviä
vietän Kauhajoen varrella
jokivarsipusikossa
intiaanikyykyssä.
Joen vesi virtaa määrätietoisena ohi.
Vastarannan kannonpäähän kasvanut sammalmätäs
hehkuu kirkkaanvihreää
kylmän auringon hohteessa.
Tiaisparvi tulee ihmettelemään minua
ympäröivien paljaiden lehtipuiden oksiin.
Yli neljäkymmentä vuotta olen opetellut
kirjoittamaan tarkemmin, tarkasti.
Minulle sanotaan, että se on lahjakkuutta.
En tiedä olenko vieläkään oppinut.
Mutta jatkan kyykkimistä tässä,
urpiaisparvi ohittaa etäämpää,
tunnistan linnut äänistä.
Elämässäni olen oppinut kaikenlaista
mitä ihmiset ylipäänsä nimittävät hyödyttömäksi
ja mitä ei saa vaihdettua rahaksi.
Enkä kyllä vaihtaisikaan
näitä syksyn hetkiä mihinkään muuhun.
Intiaanikyykyssä, kunnes jalat puutuvat,
niin että on vaikea päästä ylös.
Kun tunto palaa, jatkan vaellustani
etäisen auringon suuntaan.
Haiku 28.10.2015
joki on tyhjä
vesilinnut lähteneet
kaislat kuurassa
Runo 30.10.2015
Hämähäkin seittilanka
putoaa pystysuoraan katosta alas
tietokoneen näytön kulmaan.
Matala auringonvalo
ikkunalasin ja verhon läpi
kiillottaa sen näkyviin.
Pieni ihme. Ihastelen sitä.
Vahvinta tunnettua orgaanista ainetta.
Syyskuun runoja
7.9.2014
Istuin rannalla
aamusumu alkoi hälventyä joelta
joku oli tuonut sinne rottinkituolin
vihervarpusia lenteli parvittain ohi
osmankäämit olivat täydessä putkessa
eilen tiltaltti kävi ikkunalaudallani tervehtimässä
sieniä on metsässä
kohta on syksy
8.9.2014
Kaksi variaatiota
fasaanin saha halkoi
aamusumua
ne olivat hätähuutoja
valtatie täyttyi
liikenteen äänistä
fasaanin saha
halkoo aamusumua
hätähuutoja
poikasista huolissaan
liikenne virtaa ohi
Lehdet lentävät
leijoina tuulessa
rastaat parvena
väritetyissä puissa
on tämä vuodenaika
haiku 27.9.2015
yöllä hiljenee
kaikki ympäriltäsi
ja olet yksin
pyörämatkalla
tuli mieleen haikuja
jotka unohdin
Haiku 24.9.2015
nurmella kasvaa
mustesieniä parvena
ja alkaa sataa
Haiku 21.9.2015
jokirannassa
harakka aamupesulla
kurjet muuttavat
Tanka 12.10.2015
Hevonen haassa
syö apetta saavista
närhi tarkkailee
ja odottaa vuoroaan
kukot vapaina pihassa
Runo 13.10.2015
Tänään tuulee.
Kuvat eivät kertaudu veden pinnasta.
Laituri on nostettu rannasta talviteloille.
Parvi sorsakoiraita lentää jokiuomaa pitkin ylävirtaan.
Urpiaisia on vaeltanut jo pohjoisesta tänne talvehtimaan.
Minä kirjoitan muistiin yksinkertaisia luonnonkuvia.
Suuria ideologioita tässä iässä ei enää ole.
Vain luonnon hiljaisia puheita kuuntelen.
Runo 14.10.2015
Tuuli on tyyntynyt.
Veden pinnasta heijastuvat kaikki värit.
Vastarannan pajujen ruskea,
kaislojen oljenkeltainen,
kuusten vihreä, koivunrungon valkoinen,
taivaan siniset laikut
ja taustan ruskea umbra syventää kaiken.
Kuka vielä väittää että vesi on väritön?
Tanka 14.10.2015
Vastarannalla
fasaanikukko yskii
kuin vanha wickström.
Kukko on kylmettynyt
eikä wickström saa bensaa.
Runo 15.10.2015
Parvi koivunlehtiä putoaa veteen
vesi kareilee,
tuuli kuljettaa kevyitä aaltoja vastavirtaan
pintaa pitkin.
Aallot eivät liiku minulle sanotaan,
ne vain nousevat veden pinnassa ylös ja alas.
Sitä on vaikea uskoa silmilläni,
kun katselen niiden virtaavaa rytmiä vedessä.
Katselen tätä jokea,
olen kuin Linnanmäellä peilimaailmassa.
Haiku 15.10.2015
Fasaanin jäljet
hiekkaan tatuoituna
pakkasyön jälkeen
Runo 20.10.2015
En enää etsi runoja,
ne tulevat,
iskevät kuin naula silmään.
Vaellan vaellustani,
sen varrelta kerään
luonnonhavaintoja, kuvia,
täsmennän lausetta tarkemmaksi.
Ei minulla mitään suurempaa ole:
luonnon pieniä yksityiskohtia,
lehden lentoa tuulessa,
takiaisten höytyväpalloja ilmavirrassa
tai myöhäisen amiraalin lepattavaa lentoa lokakuussa,
kun se lopulta istahtaa olkavarrelleni
ja katselee minua silmiin.
Ja kun saavun vihdoin kotiin,
otan kynän ja runovihkoni
tai avaan tietokoneen,
niin runo on siinä edessäni työpöydällä,
mieleen kirjoitettuna,
muistiinmerkitsemistä vaille valmis
2 haikua 23.10.2015
lintu särähtää
peukaloinen mittailee
rankapinoa
lakeus virtaa
junan ikkunan ohi
pisaroi lasiin
Runo (raakile) 23.10.2015
Jokivarresta on kaadettu
kaksi pikkutikkametsää
Kauhajoen keskustassa.
Kirkon takana vastarannalla
kaadettujen rantapuiden muiston läpi
kasvaa nyt rakennustyömaa.
Sedun vastarannalta
haapametsikkö on kaadettu
ilman suurempaa tarkoitusta,
hukkapuuna, paikalla on
hormapeltoa, etäisyydessä
metsänreuna ja omakotitalon sininen seinä
joka ennen piiloutui katseelta.
Näen evakkoon joutuneen puukiipijän
kapuavan runkoa pitkin
ja menen asemiin.
Heittolaukauksella saan kännykkä kuvan
vajaan metrin etäisyydeltä.
Tilhiparvia kiertelee pitkin kylää.
Runo 24.10.2015
Syksyn viimeisiä aurinkoisia päiviä
vietän Kauhajoen varrella
jokivarsipusikossa
intiaanikyykyssä.
Joen vesi virtaa määrätietoisena ohi.
Vastarannan kannonpäähän kasvanut sammalmätäs
hehkuu kirkkaanvihreää
kylmän auringon hohteessa.
Tiaisparvi tulee ihmettelemään minua
ympäröivien paljaiden lehtipuiden oksiin.
Yli neljäkymmentä vuotta olen opetellut
kirjoittamaan tarkemmin, tarkasti.
Minulle sanotaan, että se on lahjakkuutta.
En tiedä olenko vieläkään oppinut.
Mutta jatkan kyykkimistä tässä,
urpiaisparvi ohittaa etäämpää,
tunnistan linnut äänistä.
Elämässäni olen oppinut kaikenlaista
mitä ihmiset ylipäänsä nimittävät hyödyttömäksi
ja mitä ei saa vaihdettua rahaksi.
Enkä kyllä vaihtaisikaan
näitä syksyn hetkiä mihinkään muuhun.
Intiaanikyykyssä, kunnes jalat puutuvat,
niin että on vaikea päästä ylös.
Kun tunto palaa, jatkan vaellustani
etäisen auringon suuntaan.
Haiku 28.10.2015
joki on tyhjä
vesilinnut lähteneet
kaislat kuurassa
Runo 30.10.2015
Hämähäkin seittilanka
putoaa pystysuoraan katosta alas
tietokoneen näytön kulmaan.
Matala auringonvalo
ikkunalasin ja verhon läpi
kiillottaa sen näkyviin.
Pieni ihme. Ihastelen sitä.
Vahvinta tunnettua orgaanista ainetta.
1.
16.11.2012
Ikään kuin jokin olisi pyrkimässä
alitajuisesti ulos, esiin minussa,
sanoiksi, kirjoitukseksi.
Ei,
ei se irtoa vielä,
en yritä väkisin,
annan kerääntyä.
2.
Ei tarvita muuta
kuin poppeli joen rannassa
lehtensä riisuneena;
sen heijastus
ja virtaus joen kalvolla,
johon tihkusade puhkoo pieniä reikiä,
niiden ympärille hetkellisiä renkaita
jotka nopeasti katoavat.
Ei tästä saisi valokuvaa.
Luontovideo kulkee silmänpohjan valkokankaalla.
Tämä on yksi täydellisiä hetkiä elämässäni.
3.
Varis pudottautui
rantapajun oksalta
vettä kohti
ja sieppasi saaliin
joen pinnalta.
Ensimmäistä kertaa näin variksen
kalastavan avovedessä.
Iskukoukkuja ne kyllä kokevat
Kristiinankaupungissa
avannoista talvisin.
4.
11.11.2014
syksy lensi ohi
raskain siivin
5.
22.11.2014
koivun latvassa
harakat päivystävät
lumen tuloa
6.
23.11.2014
Seurailen yön ja aamun jälkiä
tuoreessa lumessa.
Kissa on tassutellut pihassa
omintakeisia reittejään.
Harakan lento on päättynyt tuohon,
jäljellä pää, siivet ja läjä sulkia.
7.
23.11.2014
ensilumi eilen
yön jälkiä lumessa
maa valaistunut
8.
25.11.2014
Ystävällä aivoverenvuoto.
Lähden jokivarteen kävelemään.
Pysähdyn partaalle.
Joki vie ajatukseni jonnekin pois.
9.
27.11.2014
puut riisuutuneet
on tämä vuodenaika
lumen odotus
10.
28.11.2014
Pihlajanmarjat
puu niistä punaisena
taipuvat oksat
11.
10.11.2015
I
Emäkallioon
on louhittu luolasto,
josta valvotaan koko
Pohjois-Itämerta
ja sen ilmatilaa.
Sotilaspoliisiauto
pysäköitynä
pommisuojan eteen;
sotilaat vartioimassa
tutkakeskusta,
jonka armeija on
rakentanut
mitaristisiin
tarkoituksiinsa.
Kaksi korppia
tutkamaston päässä
suorittavat omaa
ilmavalvontaa
rauhanmaisesti, ronkkuen.
Puukiipijä kipuaa
käärmekuusen runkoa
myöhäisiä hönteisiä
etsien.
Hippiäisparvi
askartelee männynlatvustoissa
sinne tänne lennellen.
Linnut eivät piittaa
vähääkään
tutkavalvonnasta
tai siitä kuka
ilmatilan omistaa.
12.
II
Illanpimeässä
tutka-aseman suulla
kalmankeltainen valo.
Sotilaspoliisiauto
parkissa
luolaston oven edessä,
miehet
valvontalaitteita valvomassa.
13
Kolme haikua ilman
vuodenaikaa 10.11.2011
I
kaksi korppia
tutkamaston kärjessä
ilmavalvontaa
II
puukiipijä kiertää
käärmekuusen runkoa
ruokaa etsien
III
hippiäisparvi
puuhailee latvuksessa
hiljaa siristen
14.
Tanka ja kaksi
haikuuta 12.11.2015
Tanka
Olla samooja,
vaeltaa paikasta
paikkaan
ilman päämäärää.
Lopulta tulee vastaan
ainoa välttämätön.
15.
Haikuut
1.
kaksi joutsenta
ui usvaverhon alta
näkymättömiin
2.
kaksi haikua
jo valmiina mielessä
hukkasin toisen
16.
Pariisille 16.11.2015
(i.m. 13.11.2015)
rauhankyyhkynen
päättömänä
kävelytiellä
verta kainalossa
17.
Haiku 19.11.2015
poijut tyhjinä
veneet nostettu maihin
talven aavistus
Ja sama tankana
19.11.2015
Poijut tyhjinä.
Veneet nostettu
rantaan.
Kaislanruskeaa.
Vastarannalta piirtyy
emäkallio veteen.
18.
Haiku II - 19.11.2015
sienet metsässä
eivät vielä aavista
talven tuloa
19.
Haiku 20.11.2015
metsänpeitossa
samooja kuljeskelee
pyrkimättä pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti