perjantai 2. joulukuuta 2016

Jämsänkosken runot


 

Runo 4 marraskuuta 2016
 
Vaellan vaellustani
ajattelematta päämäärää.
Päämäärä kyllä on,
mutta en tiedä missä ja koska.
Vaellus on elämäni.
Se itsessään ei ole tärkeä,
vaan pysähdyspaikat, levähdyspenkit, tarkkailupisteet.
En ole vaeltaja siinä mielessä
kuin eränkävijät, löytöretkeilijät.
Löytöretkellä silti olen,
etsin kauneutta pienestä.
Vaellan mieluummin vähän kuljettuja eläinten polkuja
kuin muiden ihmisten
saati valtatien vartta keskustaan.
Mutta sielläkin minulla on istumakivi
jonne kauppamatkalla olen pysähtynyt
ihmettelemään kaikkea.
 
Olin ajatusteni peitossa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti