Lokakuun ja marraskuun runot

Runo 6.10.2017

Syksy.

Marja- ja sienisato

- ja sataa,

eikä huvita mennä metsään,

koska odottaa sitä masennusta,

joka kohta tulee:

talvi.


Runo 24.10.2017

Jotkut ihmiset kuvittelevat,

että en puhu silloin kun olen hiljaa,

silloin minä vasta puhunkin.


Metsien ja puiden puolesta 10.11.2017

Puut, vanhemmat veljemme

ovat melkein kaikki tässä sodassa

jo kaatuneet.

Vanhat viisaat kuuset, entit,

eivät enää tee liittoa ihmisten kanssa,

vaikka niiden halaamisesta saa energiaa.

Männyt ovat jäyhiä ja yleensä hiljaa,

vaikka ne on istutettu määrämittaan

kuin sotilaat,

ne antavat lintujen puhua puolestaan.

Koivu heiluttaa vihtalehtiään kesällä ennen juhannusta

ja kuiskaa:

“Emme me omista tätä maata,

emme me, mutta et ainakaan sinä.”

Haiku 16.11.2017

taivaalla tähdet

näen väinämöisen miekan

ja ison karhun

Haiku 18.11.2017

syntymäpäivä

vanhenin yhden vuoden

kohti kuolemaa

Haiku 23.11.2017

silmiini sataa

jääpuikkoja matkalla

kohti päämäärää


Haiku 27.11.2017

 kissa tassuttaa

joen yli siltaa pitkin

kävelytiellä