keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Harry Martinson: Runoja valosta ja pimeästä - Durga

 

Durga


Man lever ett steg innan

sin egen död ibland,

och gärna inom hinnan

kring fostrets fosterland

den stora moderskroppen

som hyser det vi ser

och gungar fram

till födelse

kolosserna av ler.


Vår stora tunga mamma

har mycket än att ge

och mycket än att döda.

En havande fe.

Efesiers Diana

och Kali, Sivas brud

vi ser, hon växlar uppsyn, sken och skrud.



Durga


Joskus, ennen kuolemaansa

elää askelen verran,

ja mielellään sikiön synnyinmaan kalvon sisäpuolella

suuressa äidinkehossa

joka vaalii näkyvää

ja keinahtelee kohti

savisten jättiläisten syntymää.


Suurella painavalla emollamme

on vielä paljon annettavaa

ja vielä paljon tapettavaa.

Raskaana oleva haltijatar

efesolaisten Diana

ja Kali, Shivan morsian

näemme, kun hän vaihtelee ilmettään, muotoaan

ja pukuaan.


Maria Smeds (+ K.N.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti