Tapahtuipa muinoin Vaasassa. Asuin tuolloin Palosaaren opiskelija-asunnossa. Ravintolaillan päätteeksi olin kävelemässä pisaran verran liikuttuneessa tilassa kotiin. Kauppapuistikolta jatkoin Teräksenkujalle kun vastaani tallusteli Herra Siili, joka oli matkaamassa puolestaan suoraan kohti keskustaa. Huolestuin.
Kohteliaasti puhuttelin Herra Siiliä: "Hyvä Herra Siili. Nyt te olette menossa aivan väärään paikkaan. Keskustassa Te jäätte aivan varmasti auton alle. Teidän pitää äkkiä mennä takaisin metsän suojaan." Herra Siili kuunteli pää kallellaan ja näytti ymmärtävän. Se kääntyi ja lähti kömpimään takasin päin. Minä seuraili hiljakseen turvatakseni kotimatkaa.
Kaikki sujui hyvin Rautatienkadulle asti, jonka takana olevassa pienessä puistossa Herra Siili ilmeisesti asui. Mutta täällä Rautatienkatua pitkin lähestyi auto juuri kun Herra Siili oli lähdössä ylittämään katua. Minä siirryin ajoradalle pysäyttämään liikennettä ja näytin Siilille että nyt tämä saa ylittää kadun.
Mutta Siili pelästyi ja vetäytyi piikkipalleron suojaan. Minä väliin pysäyttelin liikennettä väliin maanittelin Herra Siiliä ulos kuorestaan. Siili vain ei suostunut jatkamaan matkaa.
Minulla oli mukanani sattumalta tyhjä kameralaukku. Niinpä lopulta ehdotin Herra Siilille, että tämä kömpisi kameralaukkuun ja minä veisin hänet kameralaukussa kadun yli metsän suojaan. Siili ymmärsi ja kömpi laukkuun. Varmuuden vuoksi vedin vetoketjun lähes kiinni, ettei Siili muuttaisi mieltään kesken matkan.
Ryhdyimme kadun ylitykseen, mutta nyt saapui paikalle lähellä olevalta polisiasemalta poliisiauto. Omituisesta käyttäytymisestä ehkä joku oli tehnyt sinne ilmoituksen.
Poliisiauto pysähtyi eteeni ja kaksi poliisia nousi autosta ja ryhtyi kyselemään mitä oikein puuhasin.
"Vien Herra Siiliä kadun yli metsän suojaan."
"Niin mtä sinä teet?"
"Vien Herra Siiliä kadun yli metsän suojaan. Se on minulla täällä kameralaukussa."
"Jaaha! Vai niin. Katsotaanpas sitä kameralaukkua vähän tarkemmin."
Vedin kameralaukun vetoketjun auki ja laukusta pilkisti Herra Siilin kuono. Poliisit hiljenivät äkisti. Hyvää yötä tai matkanjatkoa toivottamatta menivät takaisin autoon ja ajoivat pois.
Ylitin kadun ja tilanne oli siltä osin ohi.
II
Himpun verran päihtyneessä mielessäni oli tapahtumien aikana herännyt pelottava ajatus: Entäpä jos Herra Siili saa päähänsä lähteä puistosta takaisin kaupunkiretkelle ja jää sittenkin auton alle?
Keksin "nerokkaan" idean. Vien Herra Siilin suurempaan metsään jossa ei ole pelkoa auton alle jäämisestä.
Koska kuitenkin oli jo myöhä, päätin kantaa Siilin ensin yöksi asuntooni ja toteuttaa metsäänkuljetusoperaation vasta seuraavana aamuna.
Asunnossa avasin kameralaukun ja päästin Herra Siilin tepsuttelemaan lattialle. Siili ei kuitenkaan ilmeisesti ollut tottunut kerrostaloasuntoihin ja oli muutenkin tapahtumista niin järkyttynyt että ryhtyi ripuloimaan niin sanottua hätäpaskaa pitkin lattioita.
Ei auttanut mikään. Minun oli pyydettävä Herra Siili takaisin kameralaukkuun ja lähdettävä viemään sitä yön selässä metsään. Otin polkupyörän ja poljin pari kilometriä kohti Isolahtea ja Gerbyn Rantatietä. Täällä vihdoin uskalsin päästää Herra Siilin turvallisin mielin metsän suojaan.
III
Aamulla kadutti ankarasti. En ollut tullut lainkaan ajatelleeksi, että Herra Siili mahdollisesti oli perheelinen. Mitäs Rouva Siili ja lapset nyt tuumaisivat, kun ukko ei yöreissulta saapuisikaan kotiin? Gerbystä Herra Siili ei enää koskaan osaisi takaisin kotikonnuilleen.
Mutta peruuttamaton vahinko oli jo tapahtunut.
Huonoa omaatuntoa kannan asiasta vieläkin, mutta samalla elättelen toivoa, että Herra Siili sittenkin luultavati oli poikamies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti