21.8.2013
Mökillä taas, äitini kanssa. Eilen
viimeisellä linja-autolla. Eilen viimeisellä linja-autolla
Kauhajoelle. Tänään iltapäivällä Välikylään. Tavaraa oli
aika paljon. Uuvuttavaa kuljettaa niitä kottikärryillä pihaan.
Ruuan jälkeen nukahdin. Illalla leikkasin ruohon. Muuta en tänään
ehtyinyt. Peukaloisperhe kierteli pihan ympärillä. Pellolla etäältä
kuului kurkien huutoa. Käpytikka nakutteli hiljakseen
pihanreunapuussa. Pääskysiä kuului, mutta en saanut niitä
silmiini. Muuten hyvin hiljaista, edes autoja ei ole liikkeellä
juurikaan.
On jo yö. Illalla luin vielä Kenkón
Joutilaan mietteitä vähän matkaa. Luen hitaasti. Kirjoitan siitä
muistiinpanoja toisaalle. Käyn ulkona polttamassa illan viimeisen
sätkän. Yö on hiljainen. Koiran haukahdus ja lyhyt ulvonta
syventää tätä hiljaisuutta. Susia tai muuta pelottavaa en kuule.
Parikymmentä vuotta sitten susilauma raateli tässä lähellä neljä
lammasta. Lopulta etäältä lähestyvän auton ääni pilaa yön
rauhallisen hiljaisuuden. Ennen kuin sammutan valon ja käyn
nukkumaan kirjoitan muistiin vielä iltaisen tankan:
Luomiskausina
luonnon yksityiskohdat
huomaa herkemmin:
katselen koiranputken
kuihtuneita kukkia.
22.8.2013
Ilta, hämärä. Punavioletteja ja
sinivioletteja pilvivöitä yli taivaan koboltin, joka lientyy
vihreäksi taivaanrajaa kohti mennessä. Päivällä olen tehnyt
puusavottaa täyden laiskahkon taiteilijan työpäivän: pölkky
kerrallaan olen vyörytellyt pölkkyjä yläpihalta ja metsästä
alapihalle. Outo työnteko tuntuu käsivarsissa ja selässä.
Pihalla kukkivat kauniisti punaiset ja
valkoiset syysleimut, kaksi ruusua on edelleen kukassa, omenapuu on
omenoita täysi, äiti teki niistä omenapaistoksen. Peräti kaksi
kyynpoikasta havaittu pihamaalla, toista noin 15 senttistä en
raaskinut tappaa, se pääsi tai päästin sen karkuun. Toiselle kävi
huonosti. Se oli vielä pienempi, hädin tuskin onkilieron mittainen.
Se oli ehkä jäänyt vyöryttelemäni pöälkyn alle, ei kyennyt
pakenemaan. Suoritin eutanasian lapiolla katkaisemalla sen kolmeksi.
Pieni rupikonnan poikanen alapihalla. Kaksi peukaloista rätisi
rankapinossa ja pihan ympärillä koko päivän. Noin 50 peipon parvi
hyöri puusavottametsässä.
Sain naapurin puolelta pölkyt pinoon
odottamaan halkaisukonetta. Kurkien iltahuutoja, hanhiparvi kuului
mutten nähnyt lintuja, kolme kurkea näin lentävän torpan ohi
pellolle. Palokärki huusi kerran. Käpytikkoja liikkuu pihassa ja
pihan ympäristössä. Kaksi tikkaa kahakoi siitä, kuka omistaa
kelon toukkineen hakkuuaukealla.
Illalla yritin piirtää multakasan
syysleimuja, mutta piirros on kehno, niiden kukinnot monimutkaisia.
Odotan vielä että joku soittaisi, mutta ehkä kukaan ei soitakaan
tänään. Lauantaina tulee talkooporukkaa ja halkomakone, alkaa
puiden halkominen.
Hiljaista. Yö.
Taivaalla yksinäinen satelliitti.
Vaikka vain tähdenlento
kehottaa toivomaan, toivon silti.
Etäällä koira haukkuu taas;
se päivystää yötä.
23.8.2013
Illalla uuvuin ruuan jälkeen varhain.
Päivä oli jäädä jo vaille merkintöjä vihkooni. Olisin säilönyt
muistoja ja tapahtumia vain mieleeni, mutta en lopulta saanutkaan
unta vaan nousin uudelleen ylös. No, nyt herätin äitinikin.
Aamusta asti kurjet huutaneet aika
ajoin. Peukaloiset rätisivät pihan laidoilla. Mökinreunametsässä
kierteli peippo- rastas ja tiaisparvia. Tiaisista ainakin
hömötiaisten tyy-tyy-tyytä ja töyhtötiaisten pulinaa. Punarinnan
kellon raksutus metsän reunassa muistutti alkusyksystä. Käpytikka
kiertelee tontin ympärillä.
Minä pyörittelin aikani pöllejä ja
mieleen tuli Heikki Turusen kivenpyörittäjän kylä. Melkoinen
määrä puuta on vielä metsässä, arvioin että viikon urakka.
Olin kuitenkin laiskalla tuulella. Jaksoin vain pari tuntia
tehokkaasti. Selkä on hieman jäykkä ja käsivarret arat oudosta
puurtamisesta. Niinpä lopetin pian ruuan jälkeen, pidin taukoa ja
ryhdyin maalaamaan luonnosta syysleimusta. Kuvasta on tulossa liian
pikkutarkka, kasvikirjamainen, taidan joutua vielä ongelmiin
loppuvaiheessa, että saisin työhön edes vähän henkeä,
hengitystä, henkevyyttä.
Illalla äiti kuuli ulkoa pari
haulikonlaukausta. Sorsastuskausi on alkanut. Päivällä yksinäinen
sepelkyyhky lensi siivet suhisten matalalta talon yli. Kyyhkyjä on
metsästetty jo viikkoja. Kuulin jonkun ampuneen yli 60 sepelkyyhkyä
ja 29 sorsaa tänä syksynä. Lieneeköhän liitoittelua?
Luin Kenkóa edelleen. Kirjoitan siitä
vihkooni muistiin kappaleita. Nyt käyn tupakalla ja yritän sitten
uudelleen unta.
Kasteiset aamut ja kylmenevät illat.
Savu torpan piipusta.
Peippojen kiertelevät parvet
pihanreunametsissä.
Kurkien ruosteiset huudot pellolta.
Punarinnan kellonraksutus
metsänlaidassa.
Peukaloisten rätyisevät äänet
rankapinoissa.
Kaikki ne tuovat mieleen lähestyvän
syksyn.
Melkein täysi kuu,
sekin tuo mieleen syksyn,
vaikka en tiedä miksi;
sen täyteydestä puuttuu vain kapea
sirppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti