Runoja Vaasan ajoilta

Julkaisin esikoisrunokokoelmani "Lintujen silmissä kivien kylmyys" vuonna 1981. Kokoelman runot oli kirjoitettu muutaman vuoden aikana Kristiinankaupungissa, vaikka sen ilmestyessä asuin jo Seinäjoella ja olin töissä Pohjanmaan Kansa-lehdessä. Tämän jälkeen kirjojeni julkaisemisessa syntyikin 25 vuoden tauko. En löytänyt kustantajaa, tein 1980-luvun ja 1990-luvun alun päätöikseni toimittajan töitä, sitten erinäisten vaiheiden ja burnoutin jälkeen ryhdyin 90-luvulla päätoimisesti kuvataiteilijaksi. Mutta kaiken aikaa myös kirjoitin.

Vuosina 1986- 1991 olin toimittajana ja toimitussihteerinä Pohjanmaan Kansan Vaasan toimituksessa. Vapaa-aikoinani kirjoitin koko ajan runoja ja novelleja pöytälaatikkoon. Vaasan ajan runojani on ilmestynyt kolmessa runokokoelmassani, Rajakivet 2008, Tat tvam asi 2014 ja Ihmisen alue 2015. Vuonna 2005 ilmestyneestä Joet palaavat lähteilleen kokoelmasta lähtien kaikki runokokoelmani on koostettu vuoden 1981 jälkeen kirjoitetuista runoistani niin että kokoelmat kattavat 25 - 35 vuoden aikajänteen.

Ohessa sikermä runoja Vaasasta ja Vaasan ajoilta kokoelmasta Tat tvam asi:

1.
Hetken jaksan uskoa
että läpinäkyvän, koskettamattoman
voisi pysäyttää kadunkulmassa
puhumaan ihmisen puhetta


2.
Musta koira juoksee meren rantaa
syö valon: pimeä putoaa unen taskuun

minun tahtoni jää rannalle
rantakivelle istumaan
kun koira on mennyt mailleen
ilma ei enää ole lokkien siipiä

liian lyhyt tämäkin yö



3.
Pimeä kääntää selkänsä
valo kirkaisee, naurulokki
vinttihuoneen ikkunasta katselen kaupunkia
katuja harhailee
koirantaluttaja elämä hihnassa

ja jokainen aamu on uusi
jokainen päivä sama
vinttihuoneen, seinien, katujen, kahviloiden
suljettu kehä



4.
Ehkä herään vielä tästä unesta
kahden pimeän välistä
havahdun harhasta
jota olen elänyt
kuljen puistoon, näen
valon siivilöivän puut
silmät auki
istun vain penkillä
antaen ajan kulua



5.
Tuuli on niin että vesi
on paennut
lokit kahlaavat savista pohjaa
vesijätön romut, laudankappaleet
autonrengas, laho ruuhi
muistuttavat että täällä asuu
sivistyneitä ihmisiä

jossain näiden ulottuvuuksien välimaastossa
minä elän, kuljeskelen rantoja
kunnes alkaa sataa
pitkää hellittämätöntä sadetta
kuin olisi jokin toinen vuodenaika kuin kesä

ja toinen mieliala minussa
toisilla rannoilla kastumassa



6.
Syyskuu muuttaa auringon
nyt se on terästä
aamut pitkiä syväänhengittäviä
tiltaltti päästää rantapajusta
arkaa kutsuääntä, viipyy vielä

Onkilahdella kaislat viipyvät
vesi ja aamun savu vedestä
tai ehkä vain minä
pysähtyneenä puusillalle tuijottamaan
vettä ja veden läpi

ehkä olen ainoa viipyjä tällä rannalla
yötä rikkovat kahlaajaparven muuttoäänet