tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kaikki runous osa II

23.10.2009
Haiku on runo,/
jossa on/
liikaa tavuja./
Tanka on haiku, jossa/
on kaksi turhaa riviä.

7.12.2012
Haiku
 
Fasaanin jäljet/
kuin lumeen maalattuina:/
kalligrafiaa.
8. joulukuuta 2012 ·
Haiku
Lähden liikkeelle/
illan hämärtyessä./
Jää lumen valo.
Kolmen sillan vaellus 7.3.2013


1.
Pajuluoman silta:

ei saukkoakaan

2.
Ruutipuiston kävelysilta:

Viimeöinen ketun jäkijono
juoksee sillan ali.

3.
Björkenheimin silta:

UPMn leimaama tukkipino
ja 4 metrin korkuinen rankakasa
luonnonsuojelualuetta vastapäätä.


Kauppamatkalla
puut olivat jo täynnä linnunääniä.


Pientä luonnonkuvaa
pelkistettyä, hiljaisuutta.
Tai kuuluu sen läpi
joskus hento linnunääni.
Runo
(hermoromahduspäivänä 18.9.2013)

Katselen havunneulasta,
joka roikkuu seittilangan varassa tyhjässä.
Niin haurasta elämä on.



sumussa puut
junan ikkunassa
sateen itku


Ei tarvita muuta
kuin poppeli joen rannassa
lehtensä riisuneena;
sen heijastus
ja virtaus joen kalvolla,
johon tihkusade puhkoo pieniä reikiä,
niiden ympärille hetkellisiä renkaita
jotka nopeasti katoavat.

Ei tästä saisi valokuvaa.
Luontovideo kulkee silmänpohjan valkokankaalla.
Tämä on yksi täydellisiä hetkiä eklämässäni.



Varis pudottautui
rantapajun oksalta
vettä kohti
ja sieppasi saaliin
joen pinnalta.
Ensimmäistä kertaa näin variksen
kalastavan avovedessä.
Iskukoukkuja ne kyllä kokevat
Kristiinankaupungissa
avannoista talvisin.


19.11.2013

Maa kuurassa
rannalla jään säleikkö
hiekanjyvien varjot
tulitikun mittaisia asvaltilla
keskipäivälläkin

21.11.2013

Kissan tassuttelu
ensilumen pehmeässä:
äänetön ääni.
Sillä on pensasaidan
varpuset mielessä

Pilven silmässä
aurinko välähtää
hetken






Minä halusin niin rakentaa erakkomajani Bhutaniin
enkä oivaltanut,
että Bhutan on jo täällä:
Minun erakkouteni syvempi kuin koskaan.
Jo 30 vuotta sitten
minuun oli tullut tämä kaikki,
mutta olin unohtanut,
että se on minussa yhä:
vaatii vain pölyhuiskaa.
23. heinäkuuta 2014 ·

Älä itke kuolleita kaloja.
Itke ihmistä,
joka tämänkin aiheuttaa.

25.7.2014


Tuo musta kissa vihaa minua.
Sen vihreät silmät hehkuvat,
kun se katsoo.
Se yrittää livahtaa ohitseni asuntooni.
Se uskoo omistavansa tämän
ja aikoo häätää minut.



Taivas, minkä värinen sinä olet nyt
ja mäntyjen pimenevät latvat sinua vasten


Haarapääskyt rupattelevat keskenään innokkaasti.
Antaa niiden puhua.
Kohta on syksy.






I
Katsoin peilistä itseäni.
En nähnyt siellä ketään.
II
Eikö tämä ole epäluonnollista,
tällainen hyvä mieli,
jota on jatkunut jo monta päivää
maailman kauheudesta välittämättä.



Banaanikärpäsiä;
ne ilmestyivät asuntooni
banaaninkuoresta kuin tyhjästä.
Näin kerran unta,
että pitää kävellä kaksi kertaa viikossa
ulkona paljain jaloin.
Kesäisin kävelen joskus.
En niin usein.
Pellon takana raksuttaa punarinta.


Pajulintu on aloittanut syyslaulun.

6. elokuuta 2014


Kurikkalainen vanha hippi -
ei hänellä ole polkupyörässä ketjulukkoa -
intialainen päähuivi päässä
ja siinä pystyssä naakan sulka,
polttelee pysäkillä sätkää,
pyörä on vihreäksi maalattu:
greenpeace, vihreä liike,
juttelee tuossa bussikuskin kanssa,
Rolex kuitenkin kädessä.



I
Lähdin Seinäjoelle ilman syytä
ikään kuin olisin halunnut
olla jossain toisessa paikassa missä olen
sinne asti en kai koskaan pääse.

II
Jokivarressa rastaita parveili
uhkaavia pilviä taivaalla
enteilevät syksyä.

III
Vesimittarit mittailivat rannassa
lumpeenlehtien ympärysmittaa
ei niillä ollut siinä työssä mihinkään kiire
eikä minullakaan; olin vain

IV
Siitepölylautta alempana joella
muuan taiteilija keräsi siitepölyä
ja teki siitä taideteoksen
näyttelysalin lattialle
sellaista väriä en ole missään nähnyt

V
Vihko oli mukana mutta kynän
olin unohtanut kotiin:
monta runoa ajelehti jokea pitkin ohi
ja unohduksiin.






Tupakasta irtoaa tulipää,
lentää pihanurmikolle,
hohtaa vielä hetken
ja sammuu sateeseen
kuin elämä kerran.






Istuin rannalla
aamusumu alkoi hälventyä joelta
joku oli tuonut sinne rottinkituolin
vihervarpusia lenteli parvittain ohi
osmankäämit olivat täydessä putkessa
eilen tiltaltti kävi ikkunalaudallani tervehtimässä
sieniä on metsässä
kohta on syksy






fasaanin saha halkoi
aamusumua
ne olivat hätähuutoja
valtatie täyttyi
liikenteen äänistä






fasaanin saha
halkoo aamusumua
hätähuutoja
poikasista huolissaan
liikenne virtaa ohi






Lehdet lentävät
leijoina tuulessa
rastaat parvena
väritetyissä puissa
on tämä vuodenaika






joen partaalla
kivipaadella
istun kuin rodinin ajattelija
käsi leukaan nojaten
kyynärpää polveen nojaten
mietin ajatuksiani
ja katselen jokea
joka on elämäni
joka virtaa
läpi





syksy lensi ohi
raskain siivin





koivun latvassa 
harakat päivystävät
lumen tuloa


Seurailen yön ja aamun jälkiä
tuoreessa lumessa.
Kissa on tassutellut pihassa
omintakeisia reittejään.
Harakan lento on päättynyt tuohon,
jäljellä pää, siivet ja läjä sulkia.





ensilumi eilen
yön jälkiä lumessa
maa valaistunut


Ystävällä aivoverenvuoto.
Lähden jokivarteen kävelemään.
Pysähdyn partaalle.
Joki vie ajatukseni jonnekin pois.





puut riisuutuneet
on tämä vuodenaika
lumen odotus





Pihlajanmarjat
puu niistä punaisena
taipuvat oksat

Pakkassavu verhoaa maiseman
ohut lumi kuin lakana maassa
paljaiden koivujen grafiikka
negatiivina taivasta vasten


Katuvaloissa rännänriekaleet
puhkovat taivaanpimeää
leijaillen putoavat tähdet



Mietin tekisinkö mutta jalkaani särkee
menen nukkumaan





Haiku jäljet lumessa
kertovat tarinoita
viimeöisestä

Historian pisin
talvipäivänseisauksen
yö viime yönä

3 haikua 23.12.2014

rastaita vielä
parvina pihlajissa
talvehtimassa


pihlaja kantaa
raskasta marjataakkaa
rastaat kiittävät


tilhiä ei ole
näkynyt parvellistakaan
viipyvät vielä






Pakkanen puissa
tähtikirkas iltayö
oksan rasahdus
se rikkoo hiljaisuuden
lintu pakenee yöhön







Hämärä mies hiihtää
umpihankea, jänkää
koskematonta lumiaapaa
ja jatkaa ja jatkaa.
Pohjoinen tuuli puree posket rikki.
Mies alkaa menettää lumituiskussa
hahmoaan, muotoaan:
ensin nahkansa, lihansa
lopulta jo varjonsakin.
Luut hajaantuvat maisemaan.
Ahma jatkaa jolkotustaan
pitkin kaamoksen kummaa tummaa.
(90-luku)






Pesässä tuli
sauna lämpenemässä
liekkien ihme






Yön pimeässä
tähdenlento ylöspäin
sääilmapallo






Jäniksen ääni
käpälien rapsahdus
pihassa yöllä





Tähtikirkas yö
pakkanen ei kiristy
valoa kohti






Aamun rauha.
Veneen pressu pelmahtelee
ajoittain autotallin takana.
Töyhtötiainen rikkoo
lumimetsän hiljaisuuden.
26. joulukuuta 2014 


Taivas pimenee
tähdet neulanreikinä
kuiva pakkasyö


Pyy lensi huristen pihakoivuun.
Ryhtyi puhdistamaan lumesta latvaoksaa.
30. joulukuuta 2014

pihlajanmarjat
puoli puuta tyhjätty
liiskaksi lumeen
rastaat ja tilhet
tyhjentävät pihlajaa
ylhäältä alas
ilma lauhtunut
yöllä satanut lumi
jo sulamassa
tilhet saapuneet
riisuvat pihlajia
marjataakasta
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)