Topi Mikkolan Reitari

Rosa Liksom - Jari Manninen
Reitari - monologinäytelmä
esittää Topi Mikkola
Kajaanin Raatihuone 1.9.2018
Rosa Liksom: Reitari (romaani) WS Bookwell Oy 2002

Paikka on Kajaanin Raatihuone. Esitys Rosa Liksomin romaaniin pohjautuva Reitari. Reitarina on näyttelijä Topi Mikkola. Reitaria Mikkola on esittänyt pitkään. Ensi-iltansa se sai Helsingissä jo 2005.

Tulen katsomoon etuajassa. Tuoleja on ahtaalla Raatihuoneella vähän sikinsokin. Näyttämö on vaatimaton: Takahuoneeseen johtavassa oviaukossa harsokankaasta tehty teltantapainen. Näyttämönä muutaman neliön kokooinen tila oven edessä.

Etuajassa tulee Topi Mikkolakin. Kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua hän tulee kertomaan hieman faktaa Reidar Särestöniemen elämänvaiheista. Liksomin tekstihän on osaksi fiktiivinen. Lämpö huokuu katsomoon Mikkolan tarinoinnista. Reitaria on esittämässä Reitarin oloinen mies.

Esitys alkaa ajallaan. Runsaassa tunnissa saadaan läpileikkaus pohjoisen menninkäisen Reidar Särestöniemen elämästä ja taiteesta: lapsuudesta, nuoruudesta, Ateneumin taidekoulusta, Sirola-opistosta, opinnoista Neuvostoliitossa, Särestöstä ja hummausreissuista maailmalla sekä tietenkin Särestöniemen ajatuksista maalarina. Siinä sivussa tulevat tutuiksi muut pohjoisen kummajaiset: Antto-veli, Timo K. Mukka ja Kalervo Palsa, etelän taiteilijakollegat, vuorineuvokset ja Kekkonen sekä Kittilän kylän juoppokööri.

Mikkola tulee harsotelttaan tekee ristinmerkkiä ja pitää väkevää puhetta väreistä. Ensi hetkistä näkee, että Topi ei pelkästään esitä Reitaria, hän on Reitari harmaapartaisessa tonttumaisessa hahmossaan. Mikkola tulee näyttämölle ja on Reitari lapsena. "Moon ykstoistakesänen ko isä sanoo, että pittää lähteä kouhluun. Mie, että miksi? Isä pannee, että ku eistys vaatii sen, pittää oppia lukehmaan ja kirjottahmaan ettei herrat pääse höyhnäyttähmään taloa vasaran alle."

Lukemaan ja kirjoittamaan Reitari oppii, maantiedosta ja historiasta hän killaa. mutta matematiikka käy yli ymmärryksen. Piirtää Reitari osaa paremmin kuin opettaja, saa käyttää vesivärejäkin. Muut ei saa. Mutta meleko pian koulunkäyntiin tulee stoppi. Reitari ei viihdy Kaukosen Eevan kortteerissa, vielä vähemmän koulussa, missä Sattajärven kollit pieksää tulevaa taiteilijaa. Yhtenä yönä Reitari ei saa nukutuksi, ottaa ja lähtee jolkottahmaan kotia. Isä ihmettelee mitä poika on kotia tullu, mutta kun kuulee, että poika osaa lukea ja kirjoittaa niin käskee tämän mukaansa pöllimettään.

Pöllihommat saavat jäädä ko Reitari on jo nuori mies ja Särestöön ilmestyy taideakatemian rohvessooriksi esittäytyvä Hakava. Rohvessoori näkee Reitarin piirustuksia, ihastuu ja kutsuu tämän Akatemian kouluun yksityisoppilaaksi. Reitari maalaa aamupäivät Akatemiassa, iltapäivät piirustussalissa ja lähtee illaksi töihin leipää tiehnaamaan. "Mie piirrän ja maalaan. Soon minun himo. Ja opin koko ajan lissää tekniikkaa. Minusta kasvaa vähitellen maalari."

Mutta toisen vuoden jälkeen Reitari tuumaa ettei Ateneumin koululla ja yliopiston piirustussalilla ole hänelle. Hän pakkaa taulut ja lähtee kotia. Yhden taulun hän myy apteekkarille ja käy katsomassa Euroopassa muuta maailmaa. Pariisissa Ritarin mandoliini soi vielä hyvin, mutta Italiassa ei enää ollenkaan. Neljä kuukautta kulua horahtaa kierrellessä museosta toiseen kunnes taiteilija lopulta on taas Särestössä. Se tuntuu olevan  takapakkia koko homma eikä päällimetässä olemiinen enää kiinnosta.

Pelastus tulee, kun punasen päälle vannovat helsinkiläisherrat ymmärtävät sen verran maalaustaiteen päälle, että päästävät Reitarin jatkamaan opintoja Leningradiin Repin-instituuttiin. "Minut pannaan aloittelijoitten kanssa samhaan luokkaan. Net piirtää kaikki naturalistisia ja tasaisen harmaita kuvia Leninistä: Lenin rannala, Lenin syö, Lenin hunteeraa, Lenin kusela. Minä kattelen sitä aikani ja sanon, etten ala millekään."

Kaksi vuotta Venäjälläkin kuluu, mutta Helsinkiin palatessa taiteilija on päätöksensä tehnyt: "Kyllä se sen verran niitten pikkunilkkien munan imeminen ja leimattujen proopuskoitten juokseminen pisti kulhiin, että eroan kommunistipuolueesta ja allan ranskalaiseksi sosialistiksi." Maalarina Reitari on kuitenkin oman tiensä löytänyt, maalaa kuin pörrö, ja menestystäkin alkaa tulla. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, ja taiteilijan aika kuluu ajoittain Euroopassa ja maailmalla kiertäe, mutta enimmälti Särestön ateljeessa boheemielämää eläen.

Rosa Liksomin kirja ja Topi Mikkolan monologi huipentuu Särestön suuriin juhliin, joihin on kutsuttu kaikki Kekkosesta ja maaherra Lassinantista Kittilän tenuremmiin. Juhlat päättyvät lopulta siihen että Reitari alkaa heittää tuleen ensin arvoesineistöä, sitten taulujaan ja lopulta pelmahtaa koko ateljee tuleen. Tosin kuuluisassa ateljeepalossa on mukana hitunen kirjallista mielikuvitustakin mukana. Lopputuloksena on kuitenkin savuavat ateljeen rauniot ja ateljeen mukana on savuna noussut ilmaan merkittävä osa Reitarin tuotantoa.

Monologinäytelmän dramaturgiassa on päädytty yksinkertaiseen, mutta toimivaan ratkaisuun. Kirjan moniäänisyyden sijaan on keskitytty Reitarin omaan kerrontaan, vaikka siinäkin sanansijan saavat niin taiteilijakollegat kuin Särestön ja Kaukosen väkikin. Topi Mikkola sodankyläläissyntyisenä vääntää luontevasti Länsi-Lapin murretta h:n päältä ja sujuvasti Mikkola selviytyy Reitarin lapsuuden ja nuoruuden läpi aikuisuuteen, pistää aina väliin tanssiksikin. Vaikka Mikkola on toki tehnyt paljon muutakin, niin Reitari on ollut ohjelmistossa niin pitkään että näytelmän ensi hetkestä alkaen sen viimeiseen repliikkiin lavalla tuntuu olevan Särestön kummajainen itse, harmaapartainen maahinen.

Näytemän päätyttyä Mikkola saapuu kertomaan jonkin verran lisää Reitarista. Hän arvelee, että jokainen joka näytelmän on katsonut saa uuden käsityksen Särestön isännästä. Tämä ei ihan pidä paikkaansa, sen verran runsaasti materiaalia Reidar Särestöniemestä on tullut vastaan muualtakin, niin taiteilijaelämäkertojen kuin taiteilijapiireissä liikkuvien tarinoiden kautta. Mutta sen verran vetävää sekä Liksomin teksti että Topi Mikkolan esitys on, että runsaan tunnin istuu katsomossa ajankulua huomaamatta tai takapuolen pahemmin puutumatta.