Kirjoja hyllystäni:
Andreï Makine:
Elämän musiikki
suom. Annikki Suni
111 s. WSOY 2001
Andreï Makine syntyi vuonna 1957 Neuvostoliitossa Krasnojarskissa Siperiassa. Hän valmistui kirjallisuustieteen tohtoriksi Moskovan valtionyliopistosta, mutta loikkasi 1987 Ranskaan, josta sai poliittisen turvapaikan. Makine on kirjoittanut kirjallisen tuotantonsa ranskaksi, jota hän oppi jo lapsena ranskalaissyntyiseltä isoäidiltään.
Makinen Elämän musiikki on surullisenkaunis romaani, jossa käydään läpi kuvitteellisen lahjakkaan venäläisen pianistin elämäntarina läpi Stalinin puhdistusten, toisen maailmansodan ja Siperian vankileirin vapautumiseen asti, tämä kaikki vain hieman yli sadalla sivulla. Kirjan teemoja ovat musiikki ja elämä, nimensä mukaisesi Elämän musiikki.
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Se alkaa luvulla, joka paljastuu eräänlaiseksi johdannoksi. Kirjailija pohtii kahta sanaa, joilla Müncheniin paennut filosofi Aleksandr Zinovjev määritteli sen elämän, jota tuolloin 240 miljoonaisen Venäjän kansa eli. Ne kaksi sanaa olivat Homo societicus. Tästä ajasta ja kertojan kuvaamasta tapaamisesta on kulunut neljännesvuosisata.
Neljännesvuosisata aiemmin kertoja herää jonkin uralilaisen kaupungin aseman odotushuoneesssa nähtyään unta musiikista. Paikka on merkityksetön, ei-missään, jossain radan varrella Siperian ja Moskovan välimaastossa. Juna on kuusi tuntia myöhässä, mutta se ei hätkähdytä ketään. Mies kuulee uudelleen musiikin ja löytää lopulta soittajan, joka osoittautuu pianisti Aleksei Bergiksi. Eväsleipänsä Aleksei Berg on käärinyt vanhaan konserttijulisteeseen.
Junan vihdoin lähtiessä Moskovaan miehet jatkavat matkaa yhdessä. Nyt romaanin päähenkilö ja aikahorisontti vaihtuu ja saamme kuulla Aleksei Bergin elämäntarinan. Ollaan Moskovassa toukokuussa 1941. Nuoren lahjakkaan pianistin ensikonsertti on tulossa kuulalaakeritehtaan kulttuuritaloon viikon kuluttua. Hänellä olisi edessään loistava ura ja avioliitto varakkaan perheen tyttären kanssa.
Mutta kohtalo muuttaa koko elämän suunnan. Kaksi päivää ennen konserttia Aleksei Bergin vanhemmat vangitaan, ensikonsertti jää pitämättä ja hän itse joutuu pakenemaan sukulaistensa luokse Ukrainaan, jonka yli pian vyöryvät saksalaisten panssarit. Berg anastaa kaatuneelta sotilaalta itselleen uuden henkilöllisyyden ja jatkaa elämäänsä läpi sodan, sodan jaloissa, sotilaana, kaksi kertaa haavoittuen, toisella vakavasti.
Sodan jälkeen Berg saa aseman erään kenraalin autonkuljettajana, pelastettuaan kenraalin hengen sodassa. Kenraalin tytär soittaa pianoa, tosin keskinkertaisesti. Soittotaidottomaksi tekeytyvä Aleksei Berg - nyt Maltsev nimisenä - ihastuu kenraalin tyttäreen, mutta tämä rakkaus ei saa koskaan täyttymystä. Lopulta musiikki kavaltaa päähenkilön ja edessä on 10 vuotta Stalinin vankileirillä. Sen yli mennään kertojan ja Aleksei Bergin eron hetkellä nopeasti parilla lauseella.
Niin, juna on saapunut Moskovaan ja päähenkilöksi vaihtuu jälleen kirjan kertoja. Jäähyväiset Aleksei Bergille jätetään konsertissa, jossa hän ei kuitenkaan soita itse vaan on paikalla vain katsojana, upoten ja kadoten lopulta musiikkiin.
Makinen lyhyehkö romaani käsittelee Neuvostoliiton 1900-luvun historian suuria vaiheita kulkien Stalinin diktatuurista sodan yli Stalinin kuoleman jälkeiseen aikakauteen ja lopulta suurvaltion hajoamisen päiviin. Tämä kaikki käydään kuitenkin läpi yhden ihmiskohtalon kautta.
Makinen kerronta on vähäeleistä, se tihentyy pieniin yksityiskohtiin, joiden kautta ilmenee paljon yleisempää. Makine kirjoittaa varsin yksinkertaista, mutta samalla hyvin kaunista kieltä, joka tässä romaanissa soi kuin elämän musiikki.
111 s. WSOY 2001
Andreï Makine syntyi vuonna 1957 Neuvostoliitossa Krasnojarskissa Siperiassa. Hän valmistui kirjallisuustieteen tohtoriksi Moskovan valtionyliopistosta, mutta loikkasi 1987 Ranskaan, josta sai poliittisen turvapaikan. Makine on kirjoittanut kirjallisen tuotantonsa ranskaksi, jota hän oppi jo lapsena ranskalaissyntyiseltä isoäidiltään.
Makinen Elämän musiikki on surullisenkaunis romaani, jossa käydään läpi kuvitteellisen lahjakkaan venäläisen pianistin elämäntarina läpi Stalinin puhdistusten, toisen maailmansodan ja Siperian vankileirin vapautumiseen asti, tämä kaikki vain hieman yli sadalla sivulla. Kirjan teemoja ovat musiikki ja elämä, nimensä mukaisesi Elämän musiikki.
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Se alkaa luvulla, joka paljastuu eräänlaiseksi johdannoksi. Kirjailija pohtii kahta sanaa, joilla Müncheniin paennut filosofi Aleksandr Zinovjev määritteli sen elämän, jota tuolloin 240 miljoonaisen Venäjän kansa eli. Ne kaksi sanaa olivat Homo societicus. Tästä ajasta ja kertojan kuvaamasta tapaamisesta on kulunut neljännesvuosisata.
Neljännesvuosisata aiemmin kertoja herää jonkin uralilaisen kaupungin aseman odotushuoneesssa nähtyään unta musiikista. Paikka on merkityksetön, ei-missään, jossain radan varrella Siperian ja Moskovan välimaastossa. Juna on kuusi tuntia myöhässä, mutta se ei hätkähdytä ketään. Mies kuulee uudelleen musiikin ja löytää lopulta soittajan, joka osoittautuu pianisti Aleksei Bergiksi. Eväsleipänsä Aleksei Berg on käärinyt vanhaan konserttijulisteeseen.
Junan vihdoin lähtiessä Moskovaan miehet jatkavat matkaa yhdessä. Nyt romaanin päähenkilö ja aikahorisontti vaihtuu ja saamme kuulla Aleksei Bergin elämäntarinan. Ollaan Moskovassa toukokuussa 1941. Nuoren lahjakkaan pianistin ensikonsertti on tulossa kuulalaakeritehtaan kulttuuritaloon viikon kuluttua. Hänellä olisi edessään loistava ura ja avioliitto varakkaan perheen tyttären kanssa.
Mutta kohtalo muuttaa koko elämän suunnan. Kaksi päivää ennen konserttia Aleksei Bergin vanhemmat vangitaan, ensikonsertti jää pitämättä ja hän itse joutuu pakenemaan sukulaistensa luokse Ukrainaan, jonka yli pian vyöryvät saksalaisten panssarit. Berg anastaa kaatuneelta sotilaalta itselleen uuden henkilöllisyyden ja jatkaa elämäänsä läpi sodan, sodan jaloissa, sotilaana, kaksi kertaa haavoittuen, toisella vakavasti.
Sodan jälkeen Berg saa aseman erään kenraalin autonkuljettajana, pelastettuaan kenraalin hengen sodassa. Kenraalin tytär soittaa pianoa, tosin keskinkertaisesti. Soittotaidottomaksi tekeytyvä Aleksei Berg - nyt Maltsev nimisenä - ihastuu kenraalin tyttäreen, mutta tämä rakkaus ei saa koskaan täyttymystä. Lopulta musiikki kavaltaa päähenkilön ja edessä on 10 vuotta Stalinin vankileirillä. Sen yli mennään kertojan ja Aleksei Bergin eron hetkellä nopeasti parilla lauseella.
Niin, juna on saapunut Moskovaan ja päähenkilöksi vaihtuu jälleen kirjan kertoja. Jäähyväiset Aleksei Bergille jätetään konsertissa, jossa hän ei kuitenkaan soita itse vaan on paikalla vain katsojana, upoten ja kadoten lopulta musiikkiin.
Makinen lyhyehkö romaani käsittelee Neuvostoliiton 1900-luvun historian suuria vaiheita kulkien Stalinin diktatuurista sodan yli Stalinin kuoleman jälkeiseen aikakauteen ja lopulta suurvaltion hajoamisen päiviin. Tämä kaikki käydään kuitenkin läpi yhden ihmiskohtalon kautta.
Makinen kerronta on vähäeleistä, se tihentyy pieniin yksityiskohtiin, joiden kautta ilmenee paljon yleisempää. Makine kirjoittaa varsin yksinkertaista, mutta samalla hyvin kaunista kieltä, joka tässä romaanissa soi kuin elämän musiikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti