Runo 1.1.2017
Vaelsin isäni haudalle.
Jäätävän liukasta.
Kuljin kuin vanhus, kunnes huomasin,
että vanhushan minä jo olenkin.
Taistelin öljykynttilän liian heikon sydämen kanssa.
Suusta pääsi perkele,
vaikka hautausmailla ei kai saisi kirota.
Lopulta kynttilä syttyi.
Porisin isälle uusimmat kuulumiset
ja lähdin liukastelemaan kotia kohti.
Haiku 3.1.2017
kuu on sirppinä
niittää pilvet taivaalta
tulee hyinen yö
Haiku 10.1.2017
jäätyvät oksat
natisevat pakkasyön
melankoliaa
Haiku 16.1.2017
maa peittyy savuun
paperitehdas hönkii
puhdasta ilmaa
Haiku 19.1.2017
haavat itkevät
kyljet verestävinä
tehtaan savuja
Haiku 21.1.2017
punainen savu
nousee tummuvaan iltaan
tehtaanpiipuista
Haiku 4.2.2017
kaksi oravaa
juoksi rappausta pitkin
talon seinällä
Mietteitä 14.2.2017
Yöllä katselin Otavaa.
Paperitehtaassa oli kai jokin käyttöhäiriö kun näin tähdet.
Entisaikaan talot rakennettiin Pohjantähden mukaan.
Haudat taas kaivettiin idästä länteen tai lännestä itään.
Intiaanit, eskimot ja pohjoinen arktinen kansa
halusivat tehdä pyöreäpohjaiset asumukset,.
Jokin merkitys tällä kaikella täytyy olla.
Haiku 27.2.2017
pakkassavua
kävelen sen sisälle
näkymättömiin
Haiku 6.3.2017
käpytikka on
tutulla työpaikalla
kävynkolooja
Haiku 8.3.2017
harmaana taivas
harmaana tehdas hönkii
savunharmaaseen
Runo 11.3.2017
Mitä mietin, mietin tuolta
hallitusta mielipuolta
demoratiaa kansalainen huutaa
hallitus sille antaa raskasta luutaa
olemme oppimassa uutta itsekkyyttä
juhlimme siis itsenäisyyttä
sadan vuoden takaa kaikki aatteet
hyvinvointiyhteiskunta,
sosialidemokratia ja alkiolaisuus
ovat enää menneisyyden unta
keisarilla uudet vaatteet
isänmaalla suunta uus
Euroopassa mellastamme
vartioimme rajojamme
rakennamme muureja
emme enää siltoja
kansojen väliin, kansojen kesken
uutisissa näemme paljon julmaa
Irak turvallinen maa
sieltä uutiskuvissa tuskin huomaamme lesken
ja tapetun miehen jolla oli isänmaa.
me fundamentalistit syytämme fundamentalismia
kaikesta siitä,
johon kansallisuusaaate ei riitä,
kun se palvoo pelkkää kapitalismia.
Kevään haikuja 20.3.2017
I
puro solisee
se virtaa taas vapaana
kevättä kohti
II
kaksi joutsenta
soutaa pitkin taivasta
ja trumpetit soi
Haiku 22.3.2017
pajut kissovat
lokkeja jään reunalla
palaverissa
Haiku 24.3.2017
joskus on tiukkaa
puran vanhoja sätkiä
tupakat loppu
Haiku 25.3.2017
räntäsateessa
harakkapari töissä:
rakennustyömaa
Aforismi 25.3.2017
Kun on vähään tyytyväinen
omistaa paljon.
Rasismista 25.3.2017
Rasistit mielellään höpisevät mielipiteenvapaudesta.
Mielipiteenvapautta on heidän mielestään hyökätä
Kansainvälistä Punaista Ristiä vastaan
Jyväskylässä
tai sytyttää tuleen turvapaikanhakijoiden telttoja
Helsingissä.
Ei se ole mielipiteenvapautta.
Se on rikos ihmisyyttä vastaan.
Haiku 26.3.2017
palokärjellä
kaatuneessa koivussa
toukat mielessä
Runo 27.3.2017
Harakat aamutoimissaan, minä omissani.
Minun aamutoimeni ovat paljon vaatimattomammat:
käyn paskalla, pistän kahvin tulemaan
ja seuraan kuistilla tupakinmitan harakoiden puuhia.
Niillä on työn alla omakotitalo.
Haiku 28.3.2017
Linnavuorella
kuuntelen hiirihaukkaa
aivan läheltä
Runo 29.3.2017
Kävin korvalääkärissä
kuusimetsän sisimmässä
testauttamassa kuuloani.
“Ei korvissa mitään vikaa ole,
vika on korvien välissä”,
lääkäri Hippiäinen totesi.
Haikumittaan 29.3.2017
auringon valo
välähtää pilvenraosta
sammalet hehkuu
ryönin varrella
polku on iljanteella
ryönikin jäässä
sammalmetsässä
lumi on jo sulanut
pehmeä kävellä
ruokintapaikka
pidän siinä taukoa
tupakan mitan
kirjoitan runot
vaellukseni varrelta
kuusten katveessa
hankikannolla
etenen nopeasti
ylitän pellon
multapellolla
lenkkitossut savessa
tarvon eteenpäin
heinäniityllä
kulku on taas helpompaa
joki näyttää tien
runous ei ole
tekstin kirjoittamista
vaan etsimistä
Runo 31.3.2017
Auringon noustessa
mittaan varjoni pituutta.
Rautatiesillalta se piirtyy
koko jokilaakson ja metsien yli,
kunnes etäisyydessä
lopulta himmenee ja häviää.
Sen pituus muistuttaa elämän pituutta,
jos sitä ei mittaa ajalla,
vaan olemisella ja kokemisella.
Sen pituus vaihtelee ja on epämääräinen,
yhtä aikaa rajallinen ja ääretön.
Riippuen siitä, mistä elämää katsoo,
se yltää läheltä kauas,
silmänkantamattomiin.
Runo 1.4.2017
Tänä aamuna
taivaanrajan yläpuolelle
on viiltynyt pitkä punainen viiva
kuin verinen haava.
3 haikua 3.4.2017
teeren pulinaa
soidinääntä metsästä
etäältä jostain
metsän keskellä
moottorisahan ääni
harvester säestää
sepelkyyhky soi
huhuu metsänlaidassa
rinnassa kevät
Haikuja kuistilta 18.4.2017
teeren pulinaa
soidinääntä metsästä
etäältä jostain
metsän keskellä
moottorisahan ääni
harvester säestää
sepelkyyhky soi
huhuu metsänlaidassa
rinnassa kevät
Haiku 23.7.2017
usva kohoaa
kävelen jokirantaan
vesi savuaa
Runo 27.7.2017
Kehitän mielessä kuvaa:
loittonen kohti kaukaista pistettä
yksin
2 haikua 27.7.2017
I
tyhjä jääkaappi
kerään kangasrouskuja
ruuaksi tänään
II
mustikkapaikka
löysin sen etsimällä
söin jo metsässä
Haiku 1.8.2017
tekolammella
heinäsorsat pesulla
suihkulähteessä
Haiku 12.8.2017
tekolammella
heinäsorsat pesulla
suihkulähteessä
Runo 24.8.2017
yöt pimenevät
linnut kokoontuvat parviin
eilen kurkiaura lensi ohi
pihassa viinimarjat kypsyvät
tähdet tulevat näkyviin
tuulessa on syksyn aavistus
Haiku 28.8.2017
kesä on mennyt
sitä tuskin huomasi
on marja-aika
Haiku 29.8.2017
linnavuorella
varpushaukka varoittaa
sienestäjästä
Haiku 30.8.2017
ulkona sataa
ei tänäänkään sieniä
perkaan runoja
Runo 8.9.2017
lähes kokonaan olen jo kadonnut maailmasta
pikkuhiljaa murenen, elän yksin.
käyn sienimetsässä
että olisin edes itselleni olemassa.
Kaikki hyvän ideat
ovat jo vanhentuneet,
viimeinen käyttöpäivä 1982.
Runo 20.9..2017
Joenrantatöyräällä
kuuntelen linnunääniä, syyslaulua.
Rastaat lentelevät levottomina
epätietoisina matkasuunnitelmasta.
Joen pintaa pitkin ajelehtii puunlehtiä
kuin väritettyjä paperiveneitä ohi.
Olen rannalla hiljaa pitkään
vain katselen, kuuntelen
tätä kaikkea ihmeellistä.
Runo 21.9.2017
Kahlaan läpi runonraakileita,
35 vuoden ajalta,
pudonneiden lehtien mattoa.
Poimin niitä koriin
kuin sienimetsässä.
Tai kerään linnunsulkia nurmikolta.
Askartelen, puuhaan.
Tuleekohan mistään valmista?
Ajatusnyrjähdys 22.9.2017
Kerrotaan että Jeesus teki ihmeen kävelemällä veden pinnalla. “Ei se kyllä minusta mikään ihme ole”, pohti vesimittari.
Runo 22.9.2017
Syyspäiväntasaus.
Auringonkehä korkeimmalla kohdallaan taivaalla,
kun kävelen joen äyräälle
ja pysähdyn siihen.
Lehtien parvia ui uomaa pitkin alas.
Aurinko siilautuu puun lehtien läpi
tähän missä olen.
Vastarannan puut kertautuvat vedestä,
joka syventää niiden värit.
Tätä peilipintaa pitkin lipuvat lehdet joenkaarteeseen,
jossa ne tekevät rantaan lauttaa
veteen kaatuneen haavan avustuksella.
Vesimittari kirii pitkin pintaa
hitaasti virtaavassa vedessä.
Pikkukalat nyppivät vedenpintaan
laajenevia renkaita.
Tuntuu aivan kesäiseltä vielä
ja silti tietää,
että taas yksi vuodenaika on menetetty.
Syyspäiväntasaus.
Tässä on hyvä pysähtyä hetkeksi,
tehdä inventaariota kaikesta siitä
mikä on ollut ja mitä olen nyt.
Runo 24.9.2017
Kuulaankirkkaana syyspäivänä
pyöräilin sienimetsään.
Aluksi en löytänyt mitään,
mutta sienestäessähän olennaista
ei ole löytäminen vaan oleminen,
sitten löysin suppilovahveropaikan.
Kirkonkylän lähellä lakeudella
on vaikea löytää metsään
ja vielä vaikeampaa päästä ihmisistä
näkymättömiin, kuulumattomiin.
Olin Kalmarinmäellä,
parin hehtaarin metsässä.
Asfaltin jälkeen sammalpohjainen maa
tuntui pehmeältä jalkojen alla.
Ilta-aurinko paistoi viistosti kuusiin
ja sai niiden kyljet hohtamaan
valkoista valoa.
Hengitin sitä, hengitin metsää.
Syksy 6.10.2017
syksy
marja- ja sienisato
ja sataa
eikä huvita mennä metsään
koska odottaa sitä masennusta
joka kohta tulee
talvi
Runo 10.11.2017
Jotkut ihmiset kuvittelevat,
että en puhu silloin kun olen hiljaa,
silloin minä vasta puhunkin.
Runo 27.10.2017
Puut, vanhemmat veljemme
ovat melkein kaikki tässä sodassa
jo kaatuneet.
Vanhat viisaat kuuset, entit,
eivät enää tee liittoa ihmisten kanssa,
vaikka niiden halaamisesta saa energiaa.
Männyt ovat jäyhiä ja yleensä hiljaa,
vaikka ne on istutettu määrämittaan
kuin sotilaat,
ne antavat lintujen puhua puolestaan.
Koivu heiluttaa vihtalehtiään kesällä ennen juhannusta
ja kuiskaa:
“Emme me omista tätä maata,
emme me, mutta et ainakaan sinä.”
Isälle 12.11.2017
Ilta on jo pimentynyt
kun tulen hautausmaalle
jota joulukynttilät valaisevat.
Pysähdyn haudalle,
jonka hautakiven olen suunnitellut,
kiviveistämö sen veisti,
siellä maan alla arkussa lepää isäni.
Sytytän kynttilän hänen muistokseen.
Hautausmaan laidalla
jokirannassa poltan tupakan.
Yritän kuvata täysikuuta
ja sen heijastusta vedestä.
Mietiskelen kaikenlaista vaikeaa
kuten elämää.
Otan viinipullosta ryypyn
ennen kuin jatkan
takaisin sinne mistä lähdinkin.
Haikuja 16.-23.11.2017
Haiku 16.11.2017
taivaalla tähdet
näen väinämöisen miekan
ja ison karhun
Haiku 18.11.2017
syntymäpäivä
vanhenin yhden vuoden
kohti kuolemaa
Haiku 23.11.2017
silmiini sataa
jääpuikkoja matkalla
kohti päämäärää
Haiku 27.11.2017
kissa tassuttaa
joen yli siltaa pitkin
kävelytiellä
Jouluhaiku 25.12.2017
joulupäivänä
yöllä jäätynyt joki
tuorekelmua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti