”Tämä kirja kertoo tutkimusmatkasta, joka tehtiin päinvastaiseen suuntaan kuin tapana on ollut. Nyt ei ole liikkeellä länsimaisen koulutuksen saanut tiedemies havainnoimassa primiitiviä yhteisöjä. Nyt tarkastelee mainiota länsimaista maailmaaamme ns. alkukantainen ihminen.
Tuiavii syntyi ja kasvoi pienessä Tiavean kylässä, Samoan saariryhmään kuuluvalla Upolun saarella; aikanaan hänestä tuli kylänsä korkein päällikkö. Poikana hän oli joutunut lähetyskouluun, ja tutustunut – valkoihoisiin. Kun hänelle sitten tarjoutui tilaisuuteen matkustaa Eurooppaan, hän lähti katsomaan miten elivät omassa ympäristössään papalagit, jotka sanoivat tuovansa Etelämeren kansoille valon, mutta toivatkin pimeyttä.
Tuiaviin muistiinmerkintöjä valkoisen miehen maailmasta ei ollut tarkoitettu alunperin lainkaan painettaviksi; ne oli tarkoitettu yksinomaan hänen polynesialaisille maanmiehilleen. Tuiavii luovutti muistiinpanonsa ystävälleen Erich Scheurmanille, jonka myötävaikutuksella ja hääntäminä ne ilmestyivät kirjana ensimmäisen kerran 1920.
Mutta itse asiassa ne on löydetty vasta aivan viime aikoina: vasta nyt länsimainen ihminen tuntuu olevan valmis kuuntelemaan Tuiaviin sanomaa.”
Eric Scheurmanin esipuheesta:
”Nämä puheet osoittautuvat eivät enempää eikä vähempää kuin hätähuudoiksi kaikille Etelämeren alkuperäiskansoille, jotta nämä irrottautuisivat eurooppalaisesta valistuksesta.”
1. Papalagien ruumiinverhouksesta, heidän monista lannevaatteistaan ja matoistaan:
”Papalagit näkevät koko ajan vaivaa pitääkseen ruumiinsa hyvin verhottuina. Hänen mielestään ainoastaan pää, järjen sekä kaikkien hyvien ja huonojen ajatusten kotipaikka, oli huomionarvoinen. Siispä valkoiset jättävät peittämättä pään hätilassa myös kädet.
...
Niinpä papalagit verhoavatkin itsensä kiireestä kantapäähän lannevaatteilla, matoilla ja nahkoilla, jotka ovat niin lujia ja paksuja, ettei yksikään ihmiskatse tai auringonsäde läpäise niitä. Ne ovat niin tiiviitä, että heidän ruumiinsa tulevat kalvaiksi, valkeiksi ja raukeiksi aivan kuin aarniometsän pohjassa kasvavat kukat
…
Mutta iloitkaamme todella siitä, että ihomme voi rupatella auringon kanssa, että voimme liikuttaa jalkojamme vapaasti kuin villihevonen, koska niitä eivät sido lannevaatteeet eikä niitä paina jalkanahat
…
Iloitkaamme nuorista neidoista, joilla on ihana vartalo ja joiden jäsenet kiiltävät niin auringon kuin kuunkin valossa.”
2. Kivisistä arkuista, kivenhalkeamista, kivisaarista ja mitä niiden välissä on
”Papalagien asuntona on kova kuori kuin simpukalla. He asuvat kivien keskellä aivan kuin tuhatjalkaiset laavaskivien raoissa. Kivet ympäröivät heitä, niitä on heidän yläpuolellaan ja alapuolellaan. Heidän majansa muistuttavat kivestä tehtyjä pystyynkäännettyjä arkkuja täynnä reikiä ja lokeroita.
…
Otetaanpa tämä kaikki – kiviarkut täynnä ihmisiä, korkeat kivenraot, jotka virtaavat sinne tänne kuin tuhannet joet, ihmiset niissä, meteli ja myllerrys, musta hiekka ja savu kaiken yllä eikä missään puun puuta, taivaan sineä, kirkasta taivasta tai pilveä – niin tätä papalagit sanovat ”kaupungiksi”. He ovat hyvin ylpeitä luomuksestaan, vaikka siellä asuu ihmisiä jotka eivät ole koskaan nähneet ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet puuta, metsää, kirkasta taivasta tai Suurta Henkeä kasvoista kasvoihin.”
3. Pyöreistä metallinpaloista ja painavasta paperista
”Vain yhdestä asiasta Euroopassa ei tietääkseni vaadita rahaa: ilmaa jokainen saa hengittää niin paljon kuin vain haluaa. Tekeepä mieleni uskoa, että se on vain unohtunut, enkä epäröi väittää, että jos Euroopassa kuultaisiin nämä sanani, pyydettäisiin silmänräpäyksessä ilmastakin pyöreitä metallinpaloja ja painavaa paperia, kaikki eurooppalaiset kun jatkuvasti miettivtä uusia perusteita rahan karhuamiseksi.”
4. Tavaran paljous köyhdyttää papalagit
”Niinpä papalagien kädet eivät koskaan lopeta tavaroiden tekoa. Sen vuoksi valkoisten kasvot ovat usein väsyneet ja surulliset
…
Heidän täytyy tehdä tavaroita. Heidän täytyy varjella tavaroitaan. Tavarat ripustautuvat heihin ja ryömivät heidän ylitseen kuin pienet hietamuurahaiset.
5. Papalageilla ei ole aikaa
”...mutta ennen kaikkea he rakastavat sitä, mitä ei voi saada kiinni vaikka se aina on olemassa – aikaa. Siitä he pitävät paljon melua ja tyhmää puhetta. Vaikka aikaa ei voi saada enempää kuin mitä mahtuu auringon noususta sen laskuun, eivät he tyydy siihen.
…
Jotkut papalagit väittävät, ettei heillä koskaan ole aikaa. He juoksevat päättömästi ympäriinsä kuin aitun riivaamina, ja mihin ne menevätkin, he saavat aikaan onnettomuuksia ja kauhua, koska he ovat kadottaneet aikansa.”
6. Papalagit ovat tehneet Jumalasta köyhän
”Papalagin ajattelutapa on erikoinen ja mitä monimutkaisin. Hän ajattelee aina kaikesta, miten se olisi hyödyksi hänelle itselleen ja kuuluisi oikeuden mukaan hänelle. Yleensä hän ajattelee yhtä ihmistä, ei kaikkia. Ja tämä ihminen on hän itse.”
7. Suuri Henki on koneita vahvempi
”Papalagit tekevät paljon tavaroita, joita emme osaa tehdä emmekä koskaan tule ymmärtämään ja jotka ovat meille vain painavia kiviä.
…
Eivätkä papalagit vielä ole rakentaneet yhtään konetta, joka suojelisi heitä kuolemalta. He ivät ole vielä valmistaneet tai tehneet mitään, joka olisi suurempaa kuin mitä Suuri Henki saa aikaan joka hetki.”
8. Papalagien ammateista ja koko ajatuksen hölmöydestä
”Jokaisella papalagilla on ammatti. On vaikea selittää, mitä se tarkoittaa. Se on jotain, minkä pitäisi olla hyvin mieluista muttei yleensä ole. Ammatti merkitsee, että ihminen tekee aina vain yhtä ja samaa.”
9. Keinotekoisen elämän taloista ja paperien tulvasta
”...samoin kuin ei voi olla merta ilman vettä, ei voi olla eurooppalaista elämää ilman keinotekoisen elämän taloja ja paperien tulvaa. Jos nämä molemmat riistetään papalageilta, he ovat kuin kalat kuivalla maalla: ne voivat vain räpiköidä evillään, mutta eivät enää pysty uimaan tai pulikoimaan mistä ne niin pitävät.”
10. Ankara ajatustauti
”Pitänee paikkansa, ettemme harjoita tietämistä, tai niin kuin papalagit sanovat, ”ajattelua”. Mutta kysynpä vain, onko tyhmä se, joka ei paljon ajattele, vai se, joka ajattelee liikaa.
…
Niille jotka rakastavat tällaista päässä leikkimistä se on hauskaa ja hyväksi ja voipa siitä olla salattua hyötyäkin. Mutta papalagit ajattelevat niin paljon, että mietiskelystä tulee heille tapa, välttämättömyys, jopa pakko. Heidän täytyy koko ajan ajatella. Heidän on hyvin vaikeata ajatella ja samanaikaisesti elää kaikilla jäsenillään. He elävät usein vain päällään, kaikki aistit syvässä unessa...”
11. Papalagit tahtoivat vetää meidät pimeyteensä
”Mutta haluamme vielä saada heidät vakuuttumaan ja huutaa heille: Pysykää poissa iloinenne ja riemuinenne, pitäkää kaukana hurja rikkauksien keräämisenne, samoin kuin himonne olla veljiänne suurempia, monet järjettömät tekonne, sekavat kättenne työt, uteliaat ajatuksenne ja tietonne, jotka eivät kuitenkaan pidä mitään sisällään. Kaikki typeryytenne, jotka tekevät jopa unennekin matolla rauhattomaksi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti