Ekologinen jalanjälki

Nykyään on trendikästä puhua ilmastonmuutoksesta, kasvihuonekaasuista, ihmisen ekologisesta jalanjäjestä ja hiilijalanjäljestä. On myös trendikästä hankkia askelmittari, sykemittari ja kävelysauvat kuntopoluille. On trendikästä hankkia kolesterolimittari, verenpainemittari ja painonvartijoiden kaloritaulukko kotikäyttöön. On trendikästä hankkia alkometri ja tarkistaa ajokunto krapula-aamuina sekä trendikästä pyöräillä töihin (joukkoliikenteen sijaan) jotta ekologinen jalanjälki supistuisi. On myös trendikästä laskea ja laatia excel-taulukoita kuntoilustaan, ruokatottumuksistaan, kulutetuista nautintoaineista sekä omasta hiilijalanjäljestään.

Niin: On trendikästä hankkia joka tarpeettomaan tarpeeseen sopiva laskuri, jolla sitten voi mittailla ja määritellä elämäntapojaan ja aiheuttaa pahaa mieltä ja itseruoskintaa puutteellisuudestaan ja elämäntapojensa epätäydellisyydestä.On trendikästä ruoskia itseään squash-kentällä, painonvartijoissa, aa-kerhoissa, prekariaattien kokouksissa ja "älymystökeskusteluissa" maapallon huonosta hapesta ja ekologisesta tuhosta sekä oman elämäntapansa riittämättömyydestä. On trendikästä muuttaa maalle ja elää vaihtoehtoista elämää: syödä samaa pullamössöä kuin kaupungissakin. Elää samaa elämää kuin ennenkin, mutta nyt siinä on hieno homeenvihertämä sävy.

Turhin näistä kaikista trendeistä on tämä ihmisen hiilijalanjäljen mittaaminen ja laskeminen. Ilmastonmuutokseen on "havahduttu" vasta nyt, kun kaikki on biosfäärin ja maapallon ekologisen tulevaisuuden suhteen on jo liian myöhäistä. Paskat on havahduttu. Tämä kaikki (tai suuri osa siitä) on ollut maapallon viisaiden päättäjien ja myös maapallon henkisen älymystön ynnä poliitikkojen tiedossa jo teollisesta vallankumouksesta lähtien.

Emmekö me muka tienneet?

Emersonin essee "Luonnosta" ilmestyi 1844. Henry David Thoreau julkaisi "Elämää metsässä" 1854 ja "Kävelemisen taito"-esseen 1862. 1854 intiaanipäällikkö Seattle piti kuuluisan puheensa USAn kongessille, miten "Maata, vettä tai ilmaa ei voi omistaa". Rachel Carsonin "Äänetön kevät" ilmestyi 1962. Pentti Linkolan "Unelmat paremmasta maailmasta" 1971. Sanotaanko, että mahdollisuus havahtumiseen olisi kyllä ollut, halua ja pyrkimystä ei.

Freoniongelma räjähti käsiin ja tiedostettiin julkisesti 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin näin Helsingin Sanomissa (!) vastoin Erkon virallista linjaa kirjoitetun pikku-uutisen, jossa lueteltiin Suomen eniten freoneja tuottavat paikkakunnat. Oli "havahduttu" siihen että freonit tuhoavat otsonikerrosta ja deodoranteissa on freonia. Naiset ja osin miehetkin suihkuttelivat kainaloihinsa tonnikaupalla kasvihuonekaasuja. Freonilliset ponnekaasut kiellettiin deodoranteissa, mutta freonituotantoa se ei lopettanut.

Helsingin Sanomien uutisen mukaan Suomessa kolmanneksi eniten freoneja tuotti vaasalainen KWH Pipe; 60 tonnia vuodessa - ja vielä dödökiellon jälkeen. Sen rinnalla yhden naisen hajusteet eivät paljon painaneet. Koska olin tuolloin Pohjanmaa Kansa -nimisessä sittemmin lakkautetussa pienessä maakuntalehdessä Vaasan toimituksessa töissä, sain juttuidean. Soitin KWH Pipen toimitusjohtajalle ja kysyin: "Mitä ihmettä te siellä puuhaatte, kun freoneja valmistetaan tonnikaupall?". Koska freonit olivat juuri siihen aikaan trendikkäitä, sain haastattelun.

Haastattelussa toimitusjohtaja oli kauhuissaan. Hän sanoi, että he totisesti eivät ole tienneet mitä ovat tehneet. He sanoivat valmistavansa kaukolämpöputkien eristeitä. Niitä freoneja on laajamittaisesti lykätty maapallon kaukolämpöverkostoihin 1960-luvulta lähtien. Ilmaan vapautuvien freonien matka yläilmakehiin kestää 30 vuotta, joten se mitä nyt näemme ilmastonmuutoksena on itse asiassa tapahtunut merkittävältä osalta jo 30 vuotta sitten.

"Freonitehtaan" johtaja kertoi myös, että he jo vajaat kymmenkunta vuotta sitten olivat kehittäneet myös freonittoman vaihtoehdon kaukolämpöputkien eristeeksi (miksi jos ilmastonmuutokseen oli "havahduttu" vasta 1985?). Ainoakaan Suomen kunta ja kunnanvaltuusto ei ollut kuitenkaan ostanut tätä freonitonta vaihtoehtoa, koska se oli 25 prosenttia kalliimpi kuin freonillinen.

Kysyin vielä mitä näille 1960-luvulla maan alle upotetuille kaukolämpöputkille sitten pitäisi tehdä, kun ne suuressa osassa maailmaa olivat juuri tuolloin vanhenemassa uusimisikään. "Haudatkaa ne ikuisiksi ajoiksi maan poveen!", sanoi "freonitehtaan" johtaja.

Kirjoitin asiasta aukeaman jutun Pohjanmaan Kansaan ja sivun jutun Ilta-Sanomiin. Se ilmestyi joulun alla. Tarkoituksellisesti. Joulukinkun sulattamiseksi, joulupyhien epistolaksi. Värähtikö kenenkään päättäjän tai mielipidevaikuttajan korva? Ei värähtänyt. Joulukinkku lihotti ja paskatti. Hieman myöhemmin keksittiin kyllä freonien talteenottolaite jääkaapeista, mutta en tiedä poistetaanko freoneja maasta ylöskaivettavista vanhoista kaukolämpöeristeistä vieläkään.

Kirjoituksestani ja haastattelustani on aikaa noin 25 vuotta. Silloinkin havahduttiin. Mutta Maapallon päättäjät rullaavat edelleen omalla radallaan. Ja älymystö vaikenee. Maapallo kulkee omaa tuhoaan kohti. En jaksa käsittää miten suuret maapallon (ja kansalaisten korvien) vaikuttajat, eivät halua intiaanipäällikkö Seattlen tavoin huolehtia Telluksen, omien lastensa ja lastenlastensa hengissäsäilymisen ehdoista. En jaksa käsittää ydinvoimaa ja ikuisuuteen kestäviä jätteidensäilytyskaivoksia. En jaksa ymmärtää sitä, minkälaisessa maailmassa oikein elän.

Itse uskon että maapallon ekologinen tasapaino on tuhoutunut sillä hetkellä, kun ihmiskunta 5000 - 10000 vuotta sitten siirtyi merkittävältä osin metsästäjä- ja keräilykulttuurista paimentolais- ja maanviljelykulttuuriin. Tuossa vaiheessa myös ihmiskunta alkoi myös lisääntyä Thomas Malthuksen lain mukaan potentiaalisesti, hallitsemattomassa määrässä, vailla luonnollisia vihollisia, bakteereja lukuunottamatta. Bakteeritkin kukistettiin sittemmin penisilliinin voimin.

Mikä on ihmisen ekologinen jalanjälki maan päällä? Katsokaa maapallon eroosiota! Katsokaa Tyynen valtameren jätepyörrettä! Katsokaa katuvalojen ulottumattomissa tähtikirkkaina öinä suihkumatkustajakoneiden ja satelliittien liikkuvia valopisteitä! Katsokaa ihmisen sukupuuttoon tuhoamien lajien listaa! Katsokaa viemäreiksi saastuneita jokia, tuhottuja metsiä, raiskattua luontoa ja katsokaa itseänne peilistä! Lämpömittariin ei tässä tilanteessa kannata edes tuijottaa, saati askelsykemittariin. Painonvartijataulukot eivät tähän hätään auta.

Ekokatastrofi Suomessa

Suomessa on tapahtunut ainakin kolme (no listaamiseni jälkeen viisi) vakavaa ekokatastrofia, joista ei ennen, tapahtumisen hetkellä tai niiden jälkeen ole pahemmin uutisoitu lehdissä. Ainakaan nämä katastrofit eivät ole kantautuneet viisaiden päättäjiemme korviin eikä henkisen älymystömme keskustelunaiheiksi.

1. Ensimmäinen oli Pohjanmaan tervanpoltto 1500-luvulta lähtien. Pohjanmaan metsät hakattiin ja kaadettiin sekä poltettiin tervaksi lähes viimeiseen mäntyyn ulkomaankaupan ja laivanrakennusteollisuuden tarpeisiin. Raiviot kaskettiin pelloiksi. Pellot ojitettiin ja joet saatiin tulvimaan. Tulvivat joet valjastettiin tekoaltaiksi ja voimaloiksi.

2. Voimalavaljastus havaittiin hyväksi ideaksi muuallakin kuin tervantuotannon ja ojituksen tulvittamilla joilla ja Urho Kekkosen toimiessa osto- ja myyntiasiamiehenä valjastettiin ensin Kemijoki ja sitten kaikki muutkin Perämereen ja Selkämereen laskevat merkittävät joet voimalakäyttöön lukuunottamatta Simojokea ja Tornionjokea. Kemijoen lohi tapettiin sukupuuttoon ja käytännössä valjastettiin Suomen koko kalastuselinkeino kannattamattomaksi.

3. Jo monivuosisatainen maatalouden kaskeaminen ja raivaaminen sekä soiden ojitus, jota olivat tehneet jo aikoinaan tilallansa hallaisella Saarijärven Paavo sekä Pohjantähden alla Koskelan Jussi keksittiin 1950-luvulla kannattamattomaksi käyneen maatalouden soveliaaksi tukimuodoksi, josta Vapo, valtio ja metsänomistajat saivat laajamittaisella hukkaojituksella kaikki kansantaloudellisen hyödyn, vaikka ojitettujen soiden varteen ei koskaan kasvanut metsää muutamaa ojanvarsinärettä lukuunottamatta, vaikka soista ei tullut peltoa eikä metsää. Eivätkä turvepriketit ja pelletit käyneet kaupaksi. Valtio tuki ja voitti erikoisen laskentakaavan mukaan ja Suomen suot ojitettiin ja tuhottiin muutamaa Lapin aapaa lukuunottamatta.

4. 1900-luvun alkupuolella tai puolivälissä keksittiin myös tehometsätalous. Se lopetti kaskiviljelyn ja teurasti metsänhoidon jota maalaisjärjellä oli siihen asti hoidettu harvennushakkuilla ja uusiutuvasti kasvattaen. Valtion määräyksestä metsät muutettiin puupelloiksi ja kasvatettiin hakuumittaiseksi aluskasvittomaksi sotilasosastoksi, jonka oksilla eivät linnut liverrä ja joiden lahokannoissa eivät toukat kasva perhosiksi. Tuhottiin Suomen luonnon ekologinen monimuotoisuus.

5. Kaupungistuminen... Liittyy kaikkeen edelliseen.

Lopputulos: Etsi Suomesta luontoa ja kerro minulle heti, jos jostain löydät sen.

Emmehän me oikeasti välitä

Oma ekologinen jalanjälkeni ja hiilijalanjälkeni on suomalaisittain pieni. Olen taiteilija ja köyhä. En omista juuri muuta kuin yhdet ehjät lenkkitossut sekä ranttisaappaat. Yhtään huonekalua en ole asuntooni ostanut. Sukkia lukuunottamatta en osta myöskään vaatteita. Saan ne kaikki jostain. Käyn köyhien ruokajonossa ja saan sieltä päiväysvanhaa sapuskaa. Käyn toimeentuloturvamaksuillani Alkossa ja värikaupassa, ostan viiniä, taulunpohjia ja öljyvärejä. Viinirahat palautuvat valtiolle hyötykäyttöön. Niillä voisi suojella metsiä, mutta niillä rakennetaan moottoriteitä. Niitä en tarvitse. Minulla ei ole yksityisautoa, koska minulla ei ole rahaa pitää sitä.

Voisin kehuskella ekologisuudellani kulttuuripiireissä ja hankkia pääni ympärilleni luonnonsuojelijan (tai spurgun) sädekehän. Mutta en elä erityisen ekologisesti. Unohtelen pihavalon päälle säännöllisesti. Vuokraisäntäni purnaa että poltan muutenkin valoja asunnossani yötä päivää turhaan. Omistan kaksi pakastinta kuten Linkolakin. Niihin kerään syksyisin marjoja ja sieniä. Ne ovat päällä vaikka eivät olisi erityisen täynnäkään. Huuhtelen tiskit juoksevalla vedellä. Suurin osa ekologisuudestani johtuu vain ja ainoastaan rahattomuudesta. Oikeasti en välitä.

Eihän kukaan meistä oikeasti välitä. Se on vain trendikästä. Hei, ruvetaan kaikki prekariaateiksi! Suojellaan ilmastoa ja siunaillaan ilmansaasteita! Dyykataan roskiksesta ruokaa, koska se on trendikästä, mutta ei mennä marjametsään, kun ei ole kumisaappaita. Ne eivät ole trendikkäitä. Huolehditaan huomisesta hyvässä seurassa. Lasketaan hiilijalanjälkiä ja vertaillaan niitä keskenämme. Mutta ei piitata paskaakaan maapallon tulevaisuudesta. Mitä se meille kuuluu!

Jokaisen maaplaneetan päällä tallustelevan ihmisen ekologinen jalanjälki on auttamattomasti liian suuri. Muutama biafralainen tai viidakon reservaateissa kyhjöttävä alkuperäiskansa saattaa pärjätä osapuilleen omillaan. Mutta evvvk.

Sen ajatteleminen ei ole trendikästä, että jokainen kuluttamani muovipussi, jokainen aiheuttamani öljy- tai bensalitran osto yksityisen tai julkisen kulkuneuvoon, jokainen avaamani kahvipaketti ylittää maapallon ekologisen kantokyvyn. Että yli 6 miljardiin lisääntynyt ihmiskunta ylittää luomakunnan kantokyvyn. Eikä se edes kannata. Minä ainakin aion katsoa nämä oman elämäni kortit loppuun asti. En tapa itseäni. Elämä on (luullakseni) omalta kohdaltani harvinaista ja mielenkiintoista. Elän liikoja ekologisuuksia miettimättä ja tunnustan nuoruuden idealismista kärsimäni tappion.

Toivon kuitenkin että maapallon kehityksessä voisi tapahtua radikaali rakenteellinen ja ajatuksellinen muutos tuossa vuoden 2012 joulukuun tienoilla, jolloin mayat ovat ennustaneet vanhan maailman loppuvan ja uuden alkavan. Vesimiehen aikaahan on ennustettu tulevaksi jo 1960-luvulta lähtien. Toivon että maapallo säilyisi elinkelpoisena planeettana myös tuleville ihmis- ja oliokunnan sukupolville. Ja että me ihmiset tekisimme edes aikamme kuluksi jotain sen hyväksi.