Pohjois-Norjassa, Altan kunnassa, Alattiovuonon rannalla, sijaitsee Pohjois-Euroopan suurin yhtenäinen kalliopiirrosalue.
Ensimmäiset kalliopiirrokset löydettiin Alattiovuonon pohjukasta vuonna 1973 ja sen jälkeen löytöjä on tehty jatkuvasti lisää; niiden lukumäärä oli 1990-luvun puolivälissä jo 2 500 - 3 000 kappaletta.
Altan kalliopiirroskentät
Alattiovuonon pohjukan kalliopiirrokset sijaitsevat neljällä eri alueella, joista Jiepmaluokta/Hjemmeluft on huomattavin. Jiepmaluokta-Hjemmeluftissa voidaan erottaa seitsemän pienempää aluetta, jotka sijaitsevat 8,5 - 26,5 metriä merenpinnan yläpuolella.
Eri korkeuksilla sijaitsevat piirrokset eroavat toisistaan sekä tyyliltään että aiheiltaan. On luultavaa, että piirrokset on aikanaan tehty paljaisiin kallioihin aivan vesirajan tuntumaan. Maan noustessa ja sammalen vähitellen peittäessä kalliot tehtiin uusia kalliopiirroksia uuteen vesirajaan. Tämän tulkinnan mukaan olisivat korkeimmalla sijaitsevat kalliopiirrokset vanhimpia. Eri korkeuserojen ikäämisen jälkeen on voitu päätellä, että kalliopiirrokset on tehty noin 6 200 - 2 500 vuotta sitten.
Tämän jälkeen ei kalliopiirroksia enää näy tehdyn. Viimeisellä vuosituhannella eaa. katoavat kalliopiirrokset Pohjois-Norjassa ihmisten ja ihmisten ja henkien välisenä kommunikaatiovälineenä. Ne eivät enää ole olennainen aines uskomuksissa ja uskonnossa, rituaaleissa ja seremonioissa, kuten ne olivat kivikaudella ja varhaisella metallikaudella.
Emme tiedä mitä tapahtui, mutta kalliopiirroksiin liittyvät käsitykset korvattiin toisilla aatteilla ja esittelytavoilla. Tämä laaja-alainen muutos, samoin kuin siirtyminen kivikudesta metalliaikaan, voi olla liittynyt uusien yhteisöjen ja ajattelutapojen muodostumiseen, jotka tulivat vallitseviksi vanhoihin uskomuksiin ja ajatustapoihin nähden.
Kalliopiirros ja kalliomaalaus
Kalliopiirrokset ja kalliomaalaukset edustavat ihmiskunnin vanhinta tunnettua taiteelliselta ilmaisumuotoa. Vanhimmat kallliomaalaukset on löydetty Ranskan ja Espanjan luolista ja ne on ajoitettu tehdyiksi noin 35 000 vuotta sitten. Tunnetuimmat luolamaalausalueet ovat Ranskan Lascaux ja Espanjan Altamira.
Metsästäjäin tyyliä noudattava kalliomaalaus alkoi noin 15 000 eaa levitä kaikkialle maailmaan. Metsästätyyli oli levinnyt Keski-Euroopasta niin Pohjois-Afrikkaan, Norjaan kuin Siperiaan. Tyyliä kutsutaan ns. yleismaailmalliseksi eläintyyliksi.
Fennosskandiassa tehtyjä kalliopiirroksia ja kalliomaalauksia on tämän hetkisen tietämyksen mukaan tehty noin 4 500 eaa - 500 jaa välisenä aikana. Kalliopiirrosten ja kalliomaalausten tekijät on väestönä luokiteltu pohjoisen pyyntikulttuurin piiriin.
Fennosskandiassa kalliopiirros ja kallliomaalauslöytöjen erityispiirteenä on se, että Norjasta ja Ruotsista on löydetty sekä kalliopiirroksia että kalliomaalauksia, Itä-Karjalasta ensi sijaisesti kalliopiirroksia ja Suomesta vain kalliomaalauksia.
Kalliopiirrosten ja kalliomaalausten olennainen ero liittyy niiden tekotapaan. Kalliopiirrokset on hakattu kiveen jollakin työkalulla. Arkeologisten kaivausten perusteella tiedetään, että tuon ajan ihmiset olivat taitavia tekemään työkaluja mm. kivestä, sarvesta ja luusta. Kalliomaalaukset ovat sen sijaan joko luoliin (Keski-Euroopassa) tai yleensä pystysuoriin kallioseinämiin (Fennoskandiassa) erilaisilla okraväreillä maalattuja.
Kalliokuvien aiheet
Altan kalliopiirrokset esittävät eläimiä, ihmisiä veneitä, aseita, erilaisia kuvioita sekä joitakin vaikeasti tunnistettavia merkkejä.
Kuvaamiensa konkreettisten asioiden lisäksi kalliopiirrokset kertovat myös silloisesta yhteiskunnasta ja sen uskomuksista. Eläin- ja metsästyskuvaukset saattavat olla ilmausta taiasta, jolla pyritään varmistamaan hyvä saalis. Karhunpyyntikuvaukset ovat mahdollisesti merkki karhunpalvonnasta. Raskaana olevat ihmishahmot ja tiineet eläimet symbolisoivat ilmeisesti hedelmällisyysrituaaleja ja suvunjatkamiseen liittyviä uskomuksia. Jotkin hahmot saattavat kuvata henkiä ja jumalia, joilla on yhteys esimerkiksi tiettyihin mytologisiin tapahtumiin tai rituaalisiin toimintoihin ja seremonioihin.
Vuosituhansien ikäisten kalliopiirrosten tulkinta ei ole tietenkään yksiselitteistä. Tulkintamahdollisuuksia on useita: todennäköisimmät vaihtoehdot voidaan päätellä, mutta yksiselitteisiä vastauksia on vaikea antaa. Ihmisen psyyke käytteli varmasti tuota tuttua elinpiiriä välikappaleena muunkinlaisten mielenliikkeiden ilmaisuun. Saattaa kvuitella, miten ihminen pyyntimatkoillaan kulkiessaan olennoi ilman, metsän ja veden ja miten nämä hahmot siirtyivät hänen uskomuksiinsa ja uniinsa.
Ne esittävät osaa yhtä hyvin saduissa ja enteissä kuin ympäröivien voimien ja hallitsemattomien voimien ja tapahtumien kokemisessa ja niiden kuvailussa. Ne olivat ainesta, jota käytettiin lapsia ohjattaessa, ajankuluiksi kerrotuissa tarinoissa, auringon ja tähtitaivaan ilmiöiden hahmottamisessa ja muistiinpanemisessa, yhteisön päätöksiä selitettäessä sekä päätöksiä vahvistettaessa.
Todennäköisesti tieto ankkuroitiin ympäristöstä saatuihin kuviin sekä niihin puettuihin ihmiselon syvyydestä kumpuaviin myytteihin. Näin ymmärrettynä kallioseinämien kuvat ovat yksi avain ihmiskunnan yhteiseen muistiin sekä ajattelun ja ilmaisun kehittymiseen.
Metsästäjäkansojen ajattelu ja taide
Varhaisimpina aikoina, jolloin ihminen oli vielä tavoittelemaansa riistaa heikompi, metsästys vaati ihmisen koko fyysisen ja henkisen keskittymiskyvyn. Tämä keskittyminen ja ihmisen suhde luontoympäristöön synnyttivät erikoisen henkisen asenteen.
Ennen kaikkea metsästäjä tunsi olevansa yhtä luonnon kanssa. Hänen maailmankäsityksissään henki ja aine muodostavat ykseyden. Metsästäjän koko ajattelutapaa, kuten hänen taidettaankin hallitsevat eläimet, jotka hän näkee itsensä vertaisena tai jopa häntä ylempänä.
Tämä asenne saa ihmiset kuvaamaan eläimiä taiteen keinoin. Tekemällään kuvalla hän toivoo saavansa haltuunsa kuvatun eläimen olennaisen aineksen, sen hengen. Kuvien tarkoituksena on vangita ja tallentaa kysymyksessä olevien eläinten voimat ja ne tajutaan maagiseksi keinoksi varmistaa riistansaanti.
Shamanismin merkitys
Shamaani on erikoinen yksilötyyppi, joka vielä elää eskimoiden ja Pohjois-Siperian metsästäjien keskuudessa ja on jättänyt jälkiään Australiaan ja Afrikkaan. Hänessä yhdistyvät tehtävät ja kyvyt, jotka ovat modernissa maailmassa joutuneet jyrkästi erilleen toisistaan: shamaani on samanaikaisesti pappi, lääkäri ja taiteilija. Kuten voidaan osoittaa vielä elävien shamaanien taiteesta, suuri osa jopa varhaisista franco-kantabrialaisista kalliomaalauksista on shamanistisia - niiden tekijöinä olivat siis shamaanit ja ne perustuivat heidän ajattelutapoihinsa.
Heimon jäsenet pitävät shamaaniaan henkilönä, joka transsissa ollessaan voi tilapäisesti erottaa tahdonvoimallaan sielunsa ruumiista ja matkata manalaan tai tuonpuoleiseen, missä hän (psykologisella tasolla) luo edellytykset todellisessa maailmassa sattuville tapahtumille.
Käsitys sielusta, joka voi erota ihmisen ruumiista ja elää edelleen kuoleman jälkeen ja myöhemminkin saada uudelleen ruumiin asuttavakseen, on perustavan tärkeä shamanismin synnyssä. Sekä ihmisillä että eläimillä on sielu, joka oli molemmilla samojen hajoamista ja reinkarnaatiota koskevien lakien alainen.
Varhaisten metsästäjäkansojen magia, joka on hyvin vanhaa alkuperää, pohjautuu kokonaan siihen, että eläimen sielu voidaan vangita ja tappaa. Siitä seurasi, että eläimet voitiin tappaa samoin keinoin.
Varmistaakseen metsästyksen shamaani lähtee tai tarkemmmin sanoen lähettää sielunsa toiseen maailmaan samalla "kun hänen ruumiinsa makaa kuin kuolleena". Toisessa maailmassa hän joko metsästää eläinten valtiattaren kanssa, jolle kaikki tavoiteltavat eläimet ovat kuuliaisia.
Piirrokset (esimerkiksi kalliopiirrokset) runot ja tanssi ovat kaikki shamaanin apuvälineitä tämän manalanmatkan kuvaamisessa. Onnistuneen metsästysmagian salaisuutena on jäljittely. Shamaani visualisoi onnistuneen retken etukäteen ja kuvaa sen niin vakuuttavasti, että kun metsästäjät lähtevät matkaan, he eivät edes kuvittele retken mahdollisesti epäonnistuvan.
Röntgentyyli
Metsästäjäkansojen valtavasta taiteellisesta tuotannosta voidaan erottaa eräitä pysyviä aiheita ja ilmaisutapoja, joista Altan ja yleensä Fennosskandian kalliopiirroksissa leimallisimpana läpi vuosituhanten on säilynyt niin sanottu "röntgentyyli". Tämän tyylin varhaisimmat edeltäjät on löydetty Lounais-Ranskan uurretuista luupaloista, jotka on tehty vuosien 13 000 ja 6 000 eaa välillä. Lounais-Ranskasta tyyli on levinnyt jälleen jatkuvasti pohjoiseen ja itään päin ja lopulta Siperian kautta Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan mutta ei sen sijaan etelään esimerkiksi Espanjaan tai Pohjois-Afrikkaan.
Röntgentyyli-nimitystä käytetään merkitsemään tyyliä, jossa saalieläimeen kuvataan maagisista syistä metsästäjän tärkeäksi tietämät sisäelimet. Usein ne on yksinkertaistettu 'elämänviivaksi', joka ulottuu eläimen suusta sen sydämeen tai mahaan. Lounais-Ranskassa Madeleine-kauden lopun röntgentyyliä selväpiirteisesti muistuttavat kuvat löytyvät juuri Norjan arktisesta taiteesta (6000 - 2000 eaa), mutta on vielä kiistanalaista miten tämä tyyli on kulkeutunut Norjaan. Röntgentyylin myöhäistä jatkumista nähdään maalatuissa rummunkalvoissa, joita Lapin shamaanit ovat käyttäneet viime vuosisadalle asti.
Keski-Norjan kalliouurrostuksissa sisäelimet on pelkistetty suorakulmio- ja vinoneliökuvioiksi. Norjan kalliopiirroksissa on löydettävissä useita erilaisia pelkistysvaiheita täsmällisestä kuvauksesta, jossa tärkeimmät elimet ovat elämänviivalla eläimen suuhun yhdistettyjä ympyröitä, myöhäisen vaiheen pelkkään viivasokkeloon. Altassa eläimistä löytyy niin ympyrämerkkisiä sydän- ja kohtupisteisiä eläimiä kuin nelikulmioihin paloiteltuja eläimiä. On myös hedelmällisyysrituaaleihin kuuluvia kuvia, joissa syntymättömät hirvenvasat on kuvattu emoeläimen nahan sisälle.
Kalliopiirros ja noitarumpu
Altan kalliopiirroksissa shamanistinen usko ja metsästysmagia nousee hyvin keskeiseksi niin röntgentyylisissä eläinkuvissa kuin erilaisissa rituaalikuvissa, tanssivissa ihmishahmoissa, hirvenpääveneillä tehtävissä kalastusmatkoissa tai symbolistisemmissa ja vaikeimmin tulkittavissa olevissa piirroksissa.
Altassa on nähtävissä kuvia, joissa shamaani lentosauvoineen tekee sielunmatkaa, unimatkaa. Toisaalta lentomatka on kuvattu peräkkäin toistuvien ihmiskuvien halki ilman kulkevalla radalla. On vene, jossa miehistön arvojärjestystä kuvataan esitettyjen henkilöiden koolla, niin että soutajat on kuvattu 'tikkuina', metsästäjä jousineen suurempana, ihmishahmoisena, mutta suurimpana kaikista on shamaani, jokin taikaesine, myyttinen kalanpyydys (tuulenpyydys) käsissään. On kuvia, jotka on tulkittu karhunpesäksi ja karhuansaksi, mutta jotka houkuttelevat myös kosmologiseen selitykseen.
Hyvin lähellä Pohjois-Norjan kalliopiirrosten kuvastoa ja Euroopan alkuperäisen metsästäjätaiteen kuvallista ilmaisua on viimeksi elänyt Pohjois-Skandinavian lappalaisten ilmaisukieli, missä tämän tyypillistä ilmaisua on esiintynyt 1600-luvulle saakka. Erityisesti alkuperäiseen metsästäjätaiteeseen on löydettävissä yhtymäkohtia shamaanirummuista.
Shamaanirummut eivät ole vain shamaanin korvaamaton apuväline hänen synnyttäessään maagisille riiteilleen tärkeän transsitilan, vaan ne ovat myös omaehtoisia taideteoksia.
Lapin ja Siperian shamaanirumpujen kalvoon on maalattu kuvia, joita ei ole valittu sattumanvaraisesti, vaan jotka ovat metsästäjätaiteilijoiden kosmologan tärkeitä selityksiä. Lappalaisrumpujen kalvoissa on usein keskellä vinoneliö, jonka neljä säiettä jakaa pinnan sektoreihin. Vinoneliö edustaa aurinkoa ja muilla figuureilla, jotka voivat olla ihmisiä, jumalia, eläimiä tai esineitä, on kaikilla tekemistä shamanistisen maailmankuvan kanssa. Näihin figuureihin kuuluvat ukkosen, tuulen ja manalan jumala sekä eräät muut, jotka viittaavat porojen ja muiden eläinten elämään ja lisääntymiseen. Kuvattiin myös leirejä, asuinyhteisöjä, hautoja ja manalaa.
Noitarummuissa näyttää säilyneen joitakin hyvin vanhoja käsityksiä ja aiheita, kuten röntgentyyliset eläimet, sekä eräs aina Madeleine-kauden luolamaalauksiin asti viittaava ansasymboli. Harvinaisen röntgentyylin harrastus yhdistää lappalaistaiteen niiden arktisten metsästäjien taiteeseen, jotka tekivät kalliopiirroksia Norjassa noin 6000 - 2000 eaa.
Tyylitelty elämänviiva, jonka lappalaiset piirsivät shamaanirumpuja porokuviin, on röntgentyylin jäänne ja yhteydessä heidän saivo-käsitykseensä. Saivo on eläinhenkien esunto, ei kuolleiden manala. Pohjois-Euroopan primitiivisten asukkaiden keskuudessa on levinnyt laajalti usko, että metsästysretki onnistuu, jos pyydystettävien eläinten sielut on ensin taltutettu shamaanin avulla. Kun ne piirretään, tärkeimmät elimet tehdään näkyviksi, jotta ne voisivat tulla uudelleen lihaksi. Ajateltiin, että surmattu eläin voitiin luista, nahasta ja muista samantapaisisista osista herättää henkiin. Röntgentyyli on ilmaus näistä käsityksistä, joihin perustuvat sekä shamanismi että varhainen metsästyskulttuuri. Röntgentyyliä tavataan ainoastaan metsästäjien asuinalueilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti