Paranormaali uni

Uni. Vuonna 1992:


- Olin jossain kirjailijakokouksessa. Kirjailija Hannu Mäkelä tuli vastaan kokoustilan käytävällä kun etsin vessaa. (Vaikka en tunne Hannu Mäkelää, enkä tuohon aikaan edes tiennyt minkä näköinen hän on, aivan varmasti Hannu Mäkelä hän oli). Esittelin Mäkelälle uusinta runokirjaani (jota en siihen aikaan ollut julkaisusut, enkä ollut aikeissakaan julkaista). Olin jo jatkamassa matkaani, kun Hannu Mäkelä antoi minulle vihreäkantisen kirjan. "Lue tämä kirja. Se on hyvä", Hannu Mäkelä sanoi. Katsoin kirjaa. Sen etulehdeltä näin että kirjailijan nimi oli Mu-Tzu ja kirjan nimi oli "Kymmenen kirjaa". Jatkoin matkaani vessaa kohti. Siihen heräsin.


Herättyäni olin ihmeissäni. Uni oli hyvin selkeä. Niin selvä että muistan unen varsin hyvin vieläkin. (Vain tuo Mu-Tzu on hivenen epävarma, vaikka se on tarinan kannalta kaikkein olennaisin seikka. Se on kuitenkin kääntäen etymologisesti oikein johdettu, joten olkoon tässä Mu-Tzu ja piste.) Näen runsaasti unia, koska elämäntapani on sellainen, että minun ei ole pakko sännätä heti herätyskellon piristessä pystyyn uuteen tappavarytmiseen arkipäivään. Joskus näen tällaisia selkeitä unia, joilla tunnen olevan jokin merkitys. Innokkaana "työpäiväkirjan" pitäjänä kirjoitan näitä unia myös muistiin. Nimitän niitä voimauniksi.


Tämän unen kirjoitin ylös välittömästi päiväkirjaan, jonka sitten myöhemmin hukkasin. Minua hämmästytti unen selkeys. Minua ihmetytti myös miksi unessa oli Hannu Mäkelä, joka kirjailijana varsinkaan tuohon aikaaan minua juurikaan kiinnostanut. Olin lukenut häneltä viimeksi pari vuotta aikaisemmin hirvittävän huonon romaanin nimeltä Vetsikko. Miksi hän esitteli minulle kiinalaista kirjaa. Kiinalainen kirjallisuus ei ole ollenkaan hänen lajiaan. Miksi kirjailijan ja kirjan nimet olivat unessa niin selviä, mutta itse kirjan sisällöstä uni ei kertonut mitään. Arvelin että tällä unella täytyy olla jokin merkitys.


Itse olen ollut koko aikuisikäni monien muiden asioiden ohessa kiinnostunut japanilaisesta ja kiinalaisesta filosofiasta, erityisesti zen-buddhismista ja klassisesta kiinalaisesta filosofiasta, varsinkin taolaisuudesta. Oppaanani kiinalaiseen filosofiaan on ollut ensisijaisesti Pertti Niemisen kirja Keskitie. Valikoima kiinalaista viisautta. Sitä luen selaillen sieltä ja täältä aina aika ajoin. Unen näön aikaan en kuitenkaan ollut koskenut tuohonkaan kirjaan puoleen vuoteen.Kuitenkin olisi loogisempaa ollut, että kirjan olisi minulle kirjallisuuskonferenssissa antanut Nieminen eikä Mäkelä.


Ryhdyin miettimään, olisiko mahdollista, että sellainen kirja kuin "Mu-Tzu: Kymmenen kirjaa" voisi olla olemassa? Kiinalaisilla filosofeilla on ollut tapana antaa joskus hieman merkillisiä nimiä kirjoilleen. Päätin etsiä käsiini tuon kirjan. Siitä alkoi verraton salapoliisityö.


Ensimmäisenä etsin tietenkin käsiini Pertti Niemisen Keskitien. Se löytyi melko helposti kirjahyllyn takaa lattialta. (Sieltä olen jo oppinut etsimään jotain tärkeää ensimmäisenä. Yleensä en löydä etsimääni, mutta löydän aina jotain muuta.) Niemisen kirja on antologia, jossa on esitelty klassista kiinalaisia kirjoja ja otteita kiinalaisten filosofien kirjoittamista kirjoista pääosin ajalta noin 700 - 200 eaa. Pari viimeistä kirjoitusta on 1000-luvulta. Kiinan sivistyksellä on pidemmät juuret kuin länsimaisella sivistyksellä. Tuon nimistä kirjailijaa ja kirjaa Keskitiestä ei kuitenkaan löytynyt.


Kihelmöiden odotin kirjaston aukeamista. Olisiko siellä? Vedin rotsin niskaan ja painelin kirjaston oven taakse odottaen sen aukeamista. Ei löytynyt sieltäkään. Hämmennyin. Petyin. Jätin silleen, kuten Heidegger sanoisi. (Silleen jättämisestä ja Heideggerista pitääkin kirjoittaa joskus toiste.)


Ja toisaalta en jättänyt. Eikö sellaista kirjaa tosiaan ollut olemassa? Miksi sitten olin nähnyt siitä unta? Jatkoin uneni ihmettelemistä seuraavina aikoina ja kertoilin oudosta unestani kavereille silloin tällöin kapakoissa niin seikkaperäisesti, että yleensä keskustelukumppaneiden tuskastuneena loppukaneettina oli: "Etsi käsiisi se kirja. Siinä voi olla jotain tärkeää." Niinpä.


Mutta mistä etsin kun Mu-Tzua ei löytynyt Niemiseltä eikä kirjastosta. Jätin silleen. Sen sijaan ryhdyin lukemaan uudelleen Keskitietä takemmin. Taisin tulla lukaisseeksi sen kolmannen kerran kokonaan läpi. Lisäksi luin entistä aktiivsemmin kirjaa sieltä täältä. Ajoittain jätin Keskitien käsistäni ja puuhasin muuta. Ajoittain palasin Keskitien. Näin muitakin mielenkiintoisia unia ja Mu-Tzun Kymmenen kirjaa alkoi hautautua historian pölyyn ja uudempien unien jalkoihin.


Kunnes yhtäkkiä pari vuotta myöhemmin tärppäsi. Oivallus tuli kuin salamanisku. Pertti Niemisen lisäksi ja jo ennen häntä on kiinalaista filosofiaa ensisijaisesti suomentanut rovasti Toivo Koskikallio. Hänen suomennoksiaan en kuitenkaan ole lukenut. Hän translitteroi kiinalaisten filosofien nimet suomeksi eri tavalla kuin Pertti Nieminen, vanhanaikaisemmalla tavalla. Otin uudestaan käsiini Niemisen Keskitien ja aloin tutkia. Nyt juurta jaksain.


Niemisen kirjan esipuheessa esitellään lyhyesti kirjassa olevien filosofien ajatuskantoja. Huomiota saavat muun muassa Laotse, Kungfutse, Mengtse ja Motse. Ei Mu-Tzua. Mutta esipuheen lopussa todetaan: "Niinpä filosofien nimissä yleisen "mestari"-liitteen tzu olen yleensä kääntänyt meillä käytettyyn muotoon tse. Esim. Laotse, Kungfutse, Mengtse pro Lao tzu, K'ung fu tzu, Meng tzu. Muita jo vakiintuneita esimerkkejä suomessa on Jangtse-joki pro Yang tzu..." Voisiko Mu-Tzu siis ollakin nimeltään Mutse?


Kyllä. Alkusanojen sivulla 20 Nieminen luettelee kiinalaisten filosofien aiempia suomennoksia ja sivun alaviitteestä saan lukea, että Keskitien ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen "on Toivo Koskikallio julkaissut Lun yün, Mengtsen ja Motsen käännökset. Voisiko Mu-Tzu olla Motse eli Mo Ti tai Mengtse? Keskitien lopusta kirjallisuushakemistosta se löytyy: Toivo Koskikallio on jukaissut vuonna 1959 kirjan Mung tse: Opetukset ja vuonna 1964 Mee-Tse: Kaksitoista kirjaa. Arvoitus on ratkennut: Mu-Tzu ei ole Motse eikä Mo Ti vaan Mee-Tse! Kymmenen kirjaa ei ole kymmenen kirjaa vaan kaksitoista kirjaa. Ällistyn.


Arvoitus on ratkennut mutta tämähän on paranormaalia. En tiedä koskaan nähneeni sellaista teosta kuin Mee-Tse: Kaksitoista kirjaa. Motsen filosofian esittelyssä ei mainita sellaista teosta nimeltä. Miten sitten olen voinut nähdä kirjan unessa? Miten olen unessa voinut yhdistää sivun 20 alaviitteen lopun kirjallisuushakemistoon ja nähdä jonain aivan muuna aikana kuin Keskitietä lukiessani unta, joka yhdistää nämä kaksi toisiinsa ja tarjoaa minulle kirjaa jota en muista nähneeni ja jonka olemassaolosta en ainakaan päivätajusesti ole tietoinen? Tämähän on paranormaalia, toistan.


Menen jälleen kirjastoon. Kemin kaupunginkirjastosta löytyy kuin löytyykin Mee-Tsen Kaksitoista kirjaa. Kirjavarastosta. Koska kirjastot kortistoivat huolellisesti kaiken näköistä, kysyn koska kirja on viety varastoon. 1970-luvun alussa. Kysyn kuinka paljon sitä kaikkiaan on lainattu. Kirjastovirkailija tarkistaa: "Tuota ei ole lainattu vielä koskaan." Kiitän ja lainaan kirjan.


Ryhdyn innokkaasti lukemaan. Petyn. Motse eli Mee-Tze on tylsä. Hän oli Kungfutsen ensimmäinen vastustaja, mutta kirjoittaa pragmaattisesti ja kuivasti. Lopulta antaudun, en jaksa lukea kirjaa kuin joitakin kymmeniä sivuja. Ei siinä ole minulle mitään. Mutta mistä ihmeestä olen siepannut kirjan uneeni, ulkoavaruudestako, henkimaailmasta, alitajunnastako - mutta miten se sinne olisi joutunut.


Kysyn asiaa tavatessani Kemissä asuvan filosofin Topi Salosen, jonka jotkut muistavat kirjoituksista muun muassa Köynnös, Uuden Ajan Aura ja komposti-lehdistä. "Ei alitajunnasta vaan pikemminkin ylitajunnasta. Lue se kirja", vastaa ufoistakin kiinnostunut Topi Salonen.


Myöhemmin löydän toisenkin mahdollisen luonnollisen selityksen. Olin vuonna 1978 puoli vuotta töissä Lapväärtin kirjaston kirjavarastossa siirtämässä kirjoja uuteen järjestykseen. Työ oli toivoton. Yleensä laitoin pairi kirjaa pään alle ja nukuin pävän varastossa. Joskus lueskelin. Ehkä olen siellä ollessani selannut Mee-Tsen kirjaa. Mutta se että unessa vuonna 1992 yhtäkkiä näen unta kirjasta jonka olen mahdollisesti nähnyt kerran vuonna 1978, viitisentoista vuotta aiemmin tai että olen alitajunnassani yhdistelly Niemisen kirjan alaviitteitä ja kirjallisuusluetteloita unessa. Sehän tarkoittaisi...


Sehän tarkoittaisi, että ihmisen aivoissa on tietokone, joka tallentaa kovalevylle käytännössä kaiken mitä me eläessämme näemme, tunnemme ja koemme, aistimme ja ajattelemme. Näin sen täytyy olla. Näin se on. Mutta sehän ON paranormaalista! Sitä paitsi Mee-Tzen Kaksitoista kirjaa ei ole vihreä vaan harmaakantinen. Yksivärinen kyllä ja kirjan nimi löytyy vasta etulehdeltä. Pitäisiköhän lukea se kirja?