Kirjoja hyllystäni: Kansalaistottelemattomuudesta

Kansalaistottelemattomuudesta

toim. Outi Lauhakangas

Otava 1986

- Sydämestäni hyväksyn tunnuksen: "Paras on hallitus, joka hallitsee vähiten" ja haluaisinpa vielä, että tämä periaate pantaisiin käytäntöön nykyistä nopeammin ja järjestelmällisemmin. Toteutettuna se johtaisi lopulta tunnuslauseeseen, johon myös uskon: "Paras on hallitus, joka ei hallitse lainkaan." Kun ihmiset ovat valmita tällaiseen hallintoon, he sen myös saavat.

Näin alkaa Henry David Thoreaun kuuluisa pamfletti "Kansalaistottelemattomuus", jonka ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1848. Suomeksi pamfletti ilmestyi 138 vuotta myöhemmin Outi Lauhakankaan toimittamassa teoksessa "Kansalaistottelemattomuudesta". Thoreaun varsinaisen pamfletin lisäksi "Kansalaistottelemattomuudesta" teos sisältää Lauhakankaan laajan esseen Henry David Thoreaun elämänvaiheista ja ajattelusta sekä kymmenen suomalaisen vaikuttajan puheenvuorot kansalaistottelemattomuudesta.

- Parhaimmillaankin hallitus on vain työkalu. Useimmat hallitukset ovat kuitenkin täysin käyttökelvottomia ja kaikki ainakin joskus tarkoitukseensa sopimattomia. (...) Eikö voi olla hallitusta, jossa enemmistön sijasta oikean ja väärän todellinen arvioija olisi omatunto ja jossa enemmistölle jäisi teknisten kysymysten ratkaisu? Onko kansalaisen mikään pakko luovuttaa omaatuntoaan - edes pientä osaakaan siitä, edes hetkeksi - lainlaatijoiden käyttöön? Miksi kenelläkään muutoin olisi omatuntonsa? Mielestäni meidän tulee olla ensisijaisesti ihmisiä ja vasta toissijaisesti alamaisia. Ei ole syytä viljellä niinkään lain kuin oikeuden kunnioitusta. Hyväksyn ainoaksi velvoitteekseni toimia aina tavalla, jonka tunnen oikeaksi.

Kansalaistottelemattomuus-pamfletti julkaistiin (kahtena versiona) USAn ja Meksikon välisen sodan loppu- ja jälkimainingeissa. Sen kärki on suunnattu orjuutta vastaan. Mutta sen vaatimus omantunnon oikeudenmukaisuuden kunnioittamisesta on saanut uusia muotoja alkaen Gandhin passiivisesta vastarinnasta, Martin Luther Kingin USAn ihmisoikeusaktivismista ja päätyen Suomessa 1970-luvulla Koijärven ja Lappajärven kansalaisliikkeisiin, eurooppalaisen vihreän aatteen syntyyn ja yleisemmin luonnonsuojelulliseen kansalaistottelemattomuuteen jälkiteollisessa yhteiskunnassa.

- Vaikka kannatat oikeutta äänestämällä sen puolesta, et vielä tee mitään sen toteuttamiseksi. Äänestys on vain laimea tapa ilmaista, että oikeus voittaisi. Viisas ei jätä oikeutta onnetarten sen paremmin kuin enemmistövallan varaan. Mutta joukkoja tuskin ohjaa mikään periaatteellisuus. Kun enemmistö lopulta saadaan äänestämään orjuutta vastaan, koko kysymys orjuudesta on jo yhdentekevä tai kumoaa enää orjuuden rippeet. Itse he silloin vain osoittavat orjamaisuutta. Orjuuden kumoamiselle antaa vauhtia vain se, joka panee oman vapautensa peliin äänestäessään orjuutta vastaan.

Jo ennen kansalaistottelemattomuus-pamfletin julkaisemista Thoreaun elämässä oli ehtinyt tapahtua paljon. Vuonna 1845 hän rakensi hirsimajan Concorden metsälammen (Waldenin) rannalle ja asettui heinäkuussa asumaan majaansa viettääkseen siellä kaksi vuotta. Tämä yhteiskunnasta "kieltäytyminen" ja erakoituminen oli tavallaan tutkimus ihmisen mahdollisuudesta toimia yhteiskunnan ulkopuolella. (Myöhemmin tämän ajan kuvauksesta ilmestyi Thoreaun klasikko "Walden" Elämää metsässä). Seuraavana vuonna Waldenissa asuva Thoreau kieltäytyi (yhteiskunnasta erottuaan) maksamasta henkiveroa ja vietti 1846 yön vankilassa maksamattomista veroista. Vapautui jo seuraavana päivänä ystävien maksettua tämän veron.

- Ollakseen täysin oikeudenmukaisia pitäisi valtaapitävien toimia hallittavien ehdoilla ja alistua heidän tuomittaviksi. Hallituksella ei ole mitään ehdotonta oikeutta ilman suostumustani hallita vastoin suostumustani minua tai omaisuuttani.

Ajattelussaan Thoreau ei ollut edelläkävijä tai yksin. Orjuuden vastainen liikehdintä Amerikassa oli jo voimakas. Vaikka oikeammin lopullisesti orjuus eli "värillisten" sorto saatiin edes laillisesti lakkautettua vasta Martin Luther Kingin ja 1960-luvun ihmisoikeusliikkeen ansiosta. Luontokysymyksissä Thoreaun edeltäjänä voidaan pitää hänen ystäväänsä, tukijaansa ja vanhempaa aikalaistaan Ralph Waldo Emersonia, jonka päätoimittamassa lehdessä "The Dial" Thoreau aloitteli uraansa. Thoreau oli myös perillä 1800-luvun alkupuolella jo varsin laajalle levinneistä anarkistisen filosofian teorioista ja esimerkiksi alussa siteerattu lause "Paras on hallitus joka ei hallitse lainkaan" on myöhemmin todettu 1700-luvun lopulla vaikuttaneen William Godwinin lausumaksi. Tämä entinen pappi oli anarkismin ensimmäisiä teoreetikkoja.

Yhteisöanarkistien kuten ranskalaisen Proudhonin ajattelua on kuultavissa myös Thoreaun ajattelussa. Paljon siitä on ajankohtaista, kelvollista ja ajattelemisen arvoista myös globalisoituvassa maailmassa ja ekokatastrofia kohti kulkevassa nykyhetkessä:

- Ei tule olemaan todella vapaata ja sivistynyttä Valtiota, ennen kuin Valtio myöntää oman voimansa ja arvonsa juontuvan yksilön korkeammasta ja riippumattomammasta voimasta ja ennen kaikkea se kohtelee yksilöä sen mukaisesti. Huvittelen kuvittelemalla, millainen olisi Valtio, joka voisi suoda jokaiselle oikeutensa ja kohdella yksilöä kunnioittavasti kuin naapuriaan, ja jonka rauhaa ei järkyttäisi se, että muutamat eläisivät siitä irrallaan, sen kanssa asioimatta, siihen kuulumatta, mutta täyttäisivät kuitenkin samalla kaikki velvollisuutensa naapureina ja lähimmäisinä. Valtio joka kannattaisi tällaista hedelmää ja sallisi sen heti kypsyttyään irrota, loisi perustan omalle täydellistymiselleen ihannevaltioksi. Olen sellaisenkin nähnyt kuvitelmissani - mutta vain niissä.