Lokikirja Pe 9.8.2015t
Huonosti nukutun yön jälkeen pääsen vihdoin lähtemään Multialle aamujunalla. Muu joukkue on ollut paikalla jo tiistaista lähtien. Olen Keuruulla iltapäivällä kello 13. Viikon aikana linja-autoyhteys Keuruulta Multialle menee perjantaina kello 17.05.
Soitan Esa-Jussille. Minulle luvataan kyyti. Menen aseman vastapäiselle nurmikolle, jossa pari paikallista hippiä istuu piknikillä. Mainostann heille tapahtumaa. He eivät ole Muu Maasta mitään kuulleetkaan ja kiinnostuvat tapahtumastqa. Saan kuulla että Keuruulta ei löydy yhtään julistetta symposiumista missään. Paikallinen tiedottaminen on unoyhtunut järjestäjiltä kokonaan.
Olli Keuruun ekokylästyä tulee hakemaan minut jonkun toisen autolla tapahtumaan. Minut on majoitettu Korsu-taloon. Samassa huoneessa on majoittuneena noin 7 udmurtia, tataari Lenar ja yksi marilainen, joka osaa muutaman sanan suomeakin. Naapurihuoneessa "Naisten huoneessa" kaksi kaunista udmurtialaista neitosta, joista toinen nukkui. Muualle taloon oli majoittunut vielä pari venäjänugrilaista. Ketään ei kuitenkaan nukkuvan naisen lisäksi ollut paikalla.
Ihmiset olivat kokoontuneet Nahkurin talon pihaan, joka oli varsinainen ruokailu- ja tapahtumapaikka. Osa ugreista oli majoittunut tänne, pääosa suomalaistista Esa-Jussin ja hänen naapurinsa omakotitaloihin ja pihaan telttoihin.
Pihassa sahattiin kankaista kehyspuita ja maalattiin niin että akryylit roiskuivat. Lenar teki koivupöllien päihin 5 metrin korkuisia veneenmuotoisia fallos- ja glitorissymboleita riukupuista, narusta ja tuohesta.
Minä istuin nurmikolla ja ihmettelin kaikkea miettien mitähän tämä etnofuturismi oikein on. Liiterin eteen oli ripustettu roikkumaan naruista rivi hirsiä. Niitä ryhmä Katajamäen ekoyhteisön muusikoita ja udmurtteja viritteli soimaan jostain sävellajista sahaamalla hirsiä yksi kerrallaan lyhyemmiksi sointuihin. Soundia sitten testattiin erilaisilla kapuloilla hakkaamalla.
Iltaruokailut ja aamupalat oli järjestetty niin, että ensin söivät venäjänugrilaiset vieraat ja lopuksi suomalaiset taiteilijat, jos jotain jäi yli. Osittain saamelaistaustainen kokki Aino piti huolen siitä, että aina jotain kyllä jäi. Kun tulin lopulta syömästä en oikein tiennyt mihin muut olivat menneet ja missä illan presentaatio sinä iltana oli.
En jaksanut lähteä mihinkään. Istuskelin uimarannalla ja pihassa. Kun porukka lopulta tuli iltakymmenen jälkeen takaisin kuulin, että olin menettänyt tapahtuman tähänastisen kohokohdan, hirsipuukonsertin.
Tapahtumaa ei tosiaan mainostettu, eikä sen ohjelmaa ollut näkösällä missään. Edes tapahtumapaikka, tai -paikat, ei ollut merkitty.
VastaaPoistaTodellisuudessa ohjelma oli kaikkialla julkisesti näkyvillä ja mainostukseen panostettiin poikkeuksellisen paljon. Tietenkään jokaiselle Suomen kansalaiselle emme lähettäneet kirjattua kirjettä asiasta tai käyneet jokaisen pihassa megafoniautolla tiedottamassa, mutta jokainen joka oli kiinnostunut sai täydelliset tiedot klikkaamalla netin kautta, etnofuturistinen taideleiri, esim.: http://esa-jussisalminen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/199307-etnofuturistinen-taideleiri-multialla-5-1582015
VastaaPoistaLisäksi kaikille osallistujille lähetettiin ohjelma vielä henkilökohtaisesti sähköpostitse, ja vähän muillekin.
VastaaPoista