George Orwell:

Tie Wiganin aallomurtajalle

suom. Leevi Lehto WSOY 1986, 225 s.

Joskus 1980-luvulla Suomeenkin rantautui käsite gonzo-journalismi. Se oli objektiivisen journalismin sijan subjektiivista, sen esikuvana oli pilviveikkona siellä ja täällä pyörinyt underground-toimittaja Hunter S Thompson. Ehkä myös hieman kauempaa Norman Mailer ja Suomessa sitä lanseerasi Hesarin kuukausiliitteessä Matti-Esko Hytönen. Mutta he eivät olleet tämän alan edelläkävijöitä.

Subjektiiviseen heittäytymiseen ja kokemiseen pohjautuvaa journalismia, sen juuria voi etsiä ainakin 1860-luvulta, Henry David Thoreauhan pakeni pasifistina sotaveroa vuodeksi Waldenin majalleen ja kertoi sieltä käsin arkipäivän elämänkokemuksia luonnonsuojelun pioneerina, kuten häntä myöhemmin mainostetaan.

Yhtä erikoinen ellei erikoisempi on George Orwellin ura. Hän osallistui Espanjan sisällissotaan anarkistien hävinneellä puolella. Hän olisi voinut ampua yhden vihollisen, mutta ei kyennyt koska tämä oli juuri riu'ulla kyykkypaskalla ja pakeni paikalta housut kintuissa, Tästä tapaamisesta on kerrottu muun muassa Niin&Näin lehdessä.

Mutta mennäksemme Englantiin ja kirjaan tie Wiganin aallonmurtajalle. 30-luvulla Orwell oli köyhyyden runoilija, Etonin kasvatti, joka sai innoituksensa Fransiscus Assisilaisen elämästä. Niinpä hän puoleksi vuodeksi hylkäsi perheensä hänelle myöntämät tulot ja meni Yorkshiren Wiganiin hiilikaivostyömieheksi.

Näistä kokemuksista, hiilikaivostyön ankeudesta, vaarallisuudesta ja kurjuudesta syntyi eräs ensimmäisistä sosiaalisista reportaaseista, Tie Wiganin aallonmurtajalle. Puolen vuoden matka tahallisessa köyhyydessä, kurjuudessa ja hengitystä ahdistavilla kaivostyömailla.

Itse en nyt viitsi lukea kirjaa uudestaan enkä kertoa seikkaperäisesti, mitä Wiganin kaivosmiesten elämä oli, mutta sosiaalista realismia Orwell kirjoittaa ja lähes jokaisella sivulla itkin. Orwell itse kirjoittaa jälkisanoinaan vuonna 1943:

Wiganin aallonmurtajaa ei ole olemassa. Kerran se kuitenkin on ollut olemassa. Ennen muinoin yhdessä kaupungin läpi kulkevista pienistä mutaisista kanavista oli romahtanut puinen laituri: joku vitsiniekka keksi ristä sen Wiganin Aallonmurtajaksi.

Jos haluatte tietää mitä kirjassa Tie Wiganin aallonmurtajalle tapahtuu, lukekaa itse. Se on vaikuttavin dokumenttiromani jonka olen koskaan lukenut ja unohdettunakin vetää vertoja Orwellin fiktioille kuten romaanille 1984 tai Eläinten vallankumous.