Eutanasiasta

1.

Vuonna 1994 ajoin punaisella Kadetilla Kirkkoniemen ja Vesisaaren kautta Hamningbergiin ystäväni kanssa. Eckeröyssä kävelimme vuoren ja meren välissä, pystysuoran jyrkänteen alla katselemassa lähes 100 000 kajavan yhdyskuntaa kallioseinämissä. Löysimme nuoren lampaan/karitsan joka oli pudonnut louhikkoon kallioharjanteen pystysuoran 50 metriä korkean harjanteen päältä. “Se katsoi minua silmillään/ ikäänkuin olisin voinut/ jotenkin auttaa.” kirjoitin kokoelmaan Joet palaavat lähteilleen.

Juoksimme lähimpään taloon ja puhuen ruotsia, englantia, saksaa ja muita tuntemiamme kieliä selitimme tilannetta. Lopulta ihmettelimme, kun talon väki ei liikahtanutkaan, mutta he soittivat lampaan omistajalle. Katsoimme Eckeröyn kuilun reunalta kun omistaja noin tunnin kuluttua saapui paikalle. Nosti lampaan syliinsä, koitti etujalkoja, jotka molemmat olivat reidestä poikki, otti pistoolin taskustaan ja ampui lammasta otsaan.

Kyseessä oli armomurha, jollaisia tehdään tietoisille eläimille lampaista kissoihin, koiriin, lehmiin ja hevosiinkin. Ne ovat hyväksytty tapa päästää rakas kotieläin kärsimyksestä. Kyse on kuitenkin armomurhasta, koska eläimen mielipidettä tilanteessa ei kysytä.

2.

Eduskunta alkaa nyt vatvoa yli 50 000 kansalaisen allekirjoittamaa kansalaisaloitettaa eutanasian hyväksymisestä Suomessa. Kansalaisaloitteen puuhaajana on ollut muun muassa pitkäaikainen kansanedustaja Esko Seppänen, joka itse sairastaa Parkinsonin tautia ja jonka poika kuoli pitkään parantumattomasta sairaudestaan ja kivuista kärsittyään ilman mahdollisuutta eutanasiaan.

Eutanasia ei tarkoita armomurhaa vaan armokuolemaa. Siihen vaaditaan potilaan tietoinen tahto päästä pois kärsimyksestä sairauden viimeisessä vaiheessa kun jäljellä on enää kuoleman odotus ja kärsimys. Merkillisesti lääkärikunnan ja kansankin mielipide on jakautunut jyrkästi kahtia tässä asiassa. Noin puolet lääkärikunnasta kannattaa eutanasialakia, puolet ei. Asiasta on tehty myös eettinen kysymys.

Merkillisesti sanalla tarkoitan sitä, että esimerkiksi kristillisen lääkärin Päivi Räsäsen edustama neljäs herätysliike vastustaa armokuolemaa ehdottomasti ja jyrkästi, samoin kuin lääkärikunnassa nimenomaan ja ensisijaisesti lähinnä uskonnollisella vakaumuksella perustellaan armokuoleman vastustamista. Sen sijaan ateistisissa tai vähemmän uskonnollisissa piireissä ja yleisemmin vasemmistossa eutanasiaan suhtaudutaan myönteisemmin. Merkillistä tämä on siksi, että juuri kristittyjen sielu armokuoleman jälkeen vilahtaa suoraan taivaaseen, kun taas nämä eutanasiaa kannattavat ateistit joutuvat kuoleman jälkeen helvetin pätseihin.

Lakialoitteen tunnen melko huonosti, mutta siinä ei käsittääkseni vaadita ketään toteuttamasta eutanasiaa, jos eettiset syyt estävät sen. Teon tekemiseen vaaditaan sekä itse kuolevan toivomus (vaatimus) että lääkärin itsensä eettinen hyväksyntä teon suorittamiseen. Ketään ei armokuolemassa pakoteta mihinkään kuten alussa olevan lampaan tapauksessa.

3.

Olen seurannut elämäni matkan varrella muutamaa hidasta kuolemaa läheltä sivusta. Isäni päätti taistella syöpää vastaan loppuun asti. Viimeiset kaksi vuotta olivat ahdistavia katsoa sivustakin, mutta silti hän nykyaikaisen kivunhoitotieteen avulla saattoi elää elämänsä loppuun suhteellisen kärsimyksettä ja kuoli periaatteessa kotonaan 2004. Vain elämänsä viimeiset tunnit ja hengenlähdön ajan hän kärsi kauhistuttavaa kuolemaa sairaalassa.

Mutta olen ollut myös hoitotyössä. Eräällä osastolla aikoja sitten oli muuan henkilö jolla ei ollut muuta ennustetta kuin kuolema. Hän oli mongoloidi, mutta aikanaan suhteellisen hyväkuntoinen, osannut puhua ja tehnyt jonkinlaisia talonmiehen töitäkin laitoksissa. Sitten kunto heikkeni. Hän oli maannut viimeiset kaksi vuotta osastolla lähes tiedostamattomassa tilassa, saanut hirvittävästi makuuhaavoja rasvaamisesta huolimatta, oksensi puolet ruokaansa juottopillistä suuhunsa ja nieli loput, kitui, kitui, mutta säilyi hengissä. koko henkilökunta toivoi hänen pääsevän kärsimyksistään ja kuolevan.

Silloinen kiertävä lääkäri teki lainvastaisen teon. Hän kutsui koko hoitohenkilökunnan palaveriin. “Sovitaanko yhdessä, että ensi kerralla kun hän tarvitsee happipullon, kukaan ei huomaa eikä soita siitä ensiapuun.” Näin sovimme yksimielisesti. Olen avustanut murhaa. Armomurhaa, koska eutanasia ei ollut laillista ja tässä tapauksessa kyse ei ollut edes eutanasiasta.

Tietyissä tilanteissa olisin valmis kannattamaan jopa armomurhaa. Mitäpä ajattelisitte ystävästäni, joka joutui samassa hoitolaitoksessa omahoitajaksi henkilölle, jonka älykkyysosamäärä oli 8. “Mitä tämä 8 tarkoittaa???” “Hänen silmänsä reagoivat valoon.” “mitä minun sitten omahoitajana pitää tehdä, pyörittää jotain valodiscoako.” Tai suomen suurin 12-vuotias vesipää, jonka pään halkaisija oli 60 senttia, mutta vartalon pituus 35 senttiä.

4.

Olen eutanasian kannalla. Toivon että se hyväksytään eduskunnassa, allekirjoitin adressin ja allekirjoitan oman eutanasia-testamenttini jo etukäteen. Olen nimittäin sitä mieltä että eutanasiaa pitää voida vaatia jo silloin kun henkilö on vielä järjissään samaan tapaan kuin nykyään voidaan tehdä elinluovutustestamentti. Siis että sen toimeenpano olisi mahdollista siinä vaiheessa kun mitään tulevaisuudentoivoa kärsimyksen ja lähestyvän kuoleman ohella ei enää ole.