Otin olkalaukkuni ja lähdin kulkemaan.
UPMn
padon kosken partaalla kävin tapaamassa koskikaraa, joka niiaili
vesikivellä yksinäisenä. Sillä ei näytä vielä olevan kiire pohjoiseen.
Uimahallin takaa Koskikeskisen jäältä harmaalokit olivat huvenneet
jonnekin. Niitä nökötti jäänreunalla vain 14 kaklattamassa.
Jämsänkoskella on erikoisena luonnon ilmiönä ryönejä. Ennen tänne tuloa
en ole koskaan ennen edes kuullut koko sanaa. Päätin lähteä katsomaan
Isoryöniä, mutta lähdin kävelemään väärää tietä pitkin. Oikealle tielle
ja ryönille pääsin lopulta laskettelemalla persmäkeä jyrkkää
mäenrinnettä alas. Harharetkellä 40 tilhen parvi lensi pään yli.
Tulin
ryönille. Jätän tietokilpailukysymykseksi muille kuin
jämsänkoskelaisille sen, mitä ryönit ovat. Otin kännykällä Isoryönistä
pari valokuvaa, jotka jaan myöhemmin. Palailin tihkusateessa takaisin
päin. Harmaalokit eivät olleetkaan häipyneet lopullisesti vaan nyt
laskin 143 lokkia jäänreunalta.
Heinäsorsapari uiskenteli sulassa. Tulin
takaisin Vanhalle Myllylle ja käännyin siitä pappilan vierestä kohti
Soutulaa. Kyltissä luki hautausmaa, mutta en minä hautausmaata löytänyt
vaan uimarannan, pallokentän ja venesataman. Vasta kotona selvisi että
hautausmaa olisikin ollut vastarannalla.
Telkkäpari uiskenteli sulassa
ja oli minulle uusi laji tänä keväänä. Näin myös kevään ensimmäisen
satenkaaren. Tuuli alkoi muuttua myrskyisäksi kun kävelin kirjaston
kautta kotiin. Sade yltyi tihkusta kaatosateeksi, jonka alta juuri ehdin
kävellä kotiin.
Kaikkiaan kahdeksan joutsenta tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti