Pirkko Alhoniemi: Minuuden liitupiiri
SKS: 2007 referaatti osa 4
Grünewaldin taidefilosofiaa
Grünewald oli murrosajan maalari, joka omaa murrostaan toteuttaessaan päätyi toisenlaisiin keinoihin kuin monet aikalaisensaa. Ei ole ihme, että Rintala mielsi Grünewaldin kaksoiskulkijakseen, eritoten 1990-luvun teoksissaan hän toteutti tavoitteitaan huomattavan yksin ja suuntiin sitoutumatta.
Kun taiteilijan tehtäväksi annettiin piinaviikon keskeisen aiheen eli Kristuksen pilkkaamisen, hän ei paneutunut vain Kristukseen vaan myös pilkkaavien asemiesten asemaan. Hänen täytyi saada tietää tai vähintään aavistaa millä tavoin sotilaat toimivat ja reagoivat.
Rintalan kokonaistuotannon kannalta tällainen ajattelutapa ei ollut mitenkään odottamattoman uutta. Jo hänen varhaisteoksistaan lähtien sotilas, useimmiten upseeri, esiintyi ‘saatanallisen passion ammattimiehenä’ ja samalla vastakohtasuhteessa pappiin, taivaallisen passion edustajaan.
“Miten voi maalata Kristuksen pilkkaamisen jos ei ole itse elänyt sotilaiden parissa, syönyt heidän ruokaansa, istunut korttipöydässä yhtenä heistä.” (MG 68)
Kristuksen pilkkaaminen oli Grünewaldin varhaistöitä, valmistunut vuonna 1504. Konkretiahakuisuuteen Grünewald päätyi myös maalatessaan elämänsä suurtyötä Isenheimin alttaritaulua ja sen suurpaneelia. Osioita kertyi kaikkiaan 12. Tilaus koski suorastaan ‘ koko kristinuskon ikuistamista’ alusta loppuun saakka.
Vaikka tilaajana oli aatelisherra Guino Guerci, niin sen katsoja- ja käyttäjäkanta tulisi koostumaan rammoista ja lähes dantelaisen helvetin tulessa kärventyneistä torajyvämyrkytyksen uhreista. Kyseessä oli selkeästi sosiaaalinen tilaustyö. (MG 179)
Sairaat oli eristetty muista ihmisistä ja suljettu antoniinien luostariin, jonka nimikkopyhimys 200-300-luvulla elänyt Antonius oli kärsinyt saman myrkytystaudin, samat infernaaliset tuskat kuin luostarin asukkaatkin. Antonius oli kuitenkin parantanut. Parannuttuaan hän oli luopunut erakkoudesta ja perustanut sairaaloita, joihin myös Isenheimin luostari kuului.
Rintala oli varma, että Grünewald oli vakuuttunut siitä, että Grünewald oli nähnyt auringonpimennyksen, joka lokakuun 1. päivänä 1502 oli ollut havaittavissa mm. Brandenburgissa. Rintalan voi arvella vaikuttuneen Johanneksen ilmestyksen auringonpimennyksen ja maailmanlopun kuvista:
“Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. Taivaan tähdet putosivat maahan niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Taivas hävisi näkymättömiin kuin kirja, joka kääritään kokoon ja kaikki saaret ja vuoret siirtyivät paikoiltaan.”
Kun mitään muuta valonlähdettä ei ollut Grünewald laittoi Kristuksen ristin hohtamaan valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti