Pirkko Alhoniemi: Minuuden liitupiiri

SKS 2007

referaatti osa5

Grünewaldin Mariat ja mallit

 

Kaikista niistä marioista, jotka Grünewald oli maalannut Ursel Redinger mallinaan Albrechtille (Brandenburgilainen), tärkeimmäksi tuli Maria Magdalena:

 

“Ristin juurella seisojat yksi toisensa jälkeen rakastavat Kristuksensa loppuun. - Lähtevätkö kaikki. Yksi jää. Maria Magdalena. Häntä Kristus ei edes puhutellut, mutta hän jää ristin juurelle. Hänelle ei ole paikkaa minne mennä. Menneisyyteensä hän ei halua ja nykyisyyttä on ristillä riippuva kuollut Kristus.

 

Tulevaisuutta hänellä ei ole, menneisyytensä takia hänet varmasti suljetaan Kristuksen ystävien yhteisöstä. Ihminen joka ei ole koskaan puhutellut Kristusta nimeltä, lausunut sanaa Jumala, se onkin ainoa joka jää. Näin minä ajattelin.

 

Silloinkin kun hän pesi Kristuksen jalat ja kuivasi hiuksillaan - vaikka en ymmärrä miten hiuksilla voi kuivata - voiteli sierettymät ja pykämät, hän ei puhutellut Kristusta, ei lausunut sanaa Jumala, ja tämä jää kun muut lähtevät - Hän ja kuollut Kristus. Se on minulle todistus Jumalan olemassaolosta.” (MG 342-342)

 

Albrecht Brandenburgilainen halusi Grünewaldilta Maria Magdaleenan valituksen lahjoittaakseen maalauksen johonkin jälleenrakennettuun kirkkoon maaseudulle, jossa Maria Magdaleena ja ne kaksi muuta Mariaa ja äiti kyhäävät turvekatoista tilapäisiä majoja poltetun kotinsa savupiipun ympärille. (MG 343)

 

Rintalan voi ajatella viittaavan paitsi uskonpuhdistuksen ajan levottomuuksiin myös toisen maailmansodan aikaisiin hävityksiin, jolloin marioiden valitusta kuultiin yllin kyllin kaikkialla Euroopassa.

 

Minä, Grünewald -teoksen naiset, kuten Anna ja Ursel Rehbinder eivät itse ilmaise ajatuksiaan eivätkä tunteitaan: heidät nähdään miesten silmin. Askel St. Petersburgin salakuljetuksesta kohti uudenlaisia toteutuksia on kuitenkin otettu. Silti varsinaista eläytyvää naiskuvausta on vastaa Rintalan 1990-luvun kirjoissa, joista Marian rakkautta (1994) voi pitää varsinaisena rakkausromaanina.