Jari Tervo ja kehdossa kihlattu Layla

Kirjoja hyllystäni:

Jari Tervo: Layla

romaani, 362 s.

WSOY 2011

”Minut kihlattiin kehdossa.” Tätä Layla ajatteli unessaan viimeiseksi.

Näin alkaa Jari Tervon vuonna 2011 ilmestynyt romaani Layla. Tervohan osaa vetäistä lukijan mukaan heti ensimmäisestä lauseesta. Layla oli ilmestyessään kiitetty ja hieman kiisteltykin romaani. Sille taidettiin ennustaa Finlandiapalkintoakin, vaikka ehdokkuuskin lopulta jäi saamatta. Finlandia-palkintoehdokkaana Tervo on toki jo ollutkin romaanillaan Myyrä. Lisäksihän hän on tullut tunnetuksi Uutisvuodon nokkelasanaisena vakiokasvona vuosien ajan.

Jari Tervo aloitti kirjallisen uransa toimittajana ja runoilijana. Romaanituotantonsa Tervo aloitti 1990-luvun alussa humoristisilla pohjoiseen sijoittuvilla rosvo- ja luuseriromaaneillaan Pohjan hovi ja Poliisin poika. Kaikkiaan Tervo on julkaissut viisi runokokoelmaa, 19 romaania ja kaksi novellikokoelmaa sekä muuta, kuten hiljattain ilmestyneen elämäkerran Vesa-Matti Loirista.

Tervon tyylilajina on humoristinen satiiri ja terävä kielenkäyttö. Dialogit ihmisten välillä menevät pääosin puhtaaksi vittuiluksi, jossa miehestä tai naisesta otetaan sanansäilällä, nyrkillä tai jollain pahemmalla mittaa.

Laylan lähtökohta on olennaisesti erilainen kuin huumehörhöisten rovaniemeläisten luusereiden sekoilussa. Tervon aiheena ovat nyt vakavammat ajankohtaiset asiat: maahanmuutto, islam, kunniamurhat, kurdien vapaustaistelu ja vastapainona suomalainen yhteiskunta, sosiaaliturva, prostituutio ja rasismi. Tervon käsittelyssä näitä kaikkia käsitellään kevyellä kädellä ja letkeällä tilannekomiikalla.

Jari Tervo tunnetaan kai lähinnä humoristisiista kirjoistaan. On tuotannon joukossa on poikkeuksiakin, kuten Finlandiapalkintoehdokkaana ollut Myyrä ja muutamia muita. Hän on teknisesti mainio romaanikirjailija siinä mielessä, että hän pitää sekä romaanin juonen että lukijat kuin marionetteina käsissään. Hän on armoitettu tarinankertoja.

Laylassa päähenkilöitä on kosolti: On 15-vuotias kurdiyttö Layla, joka on kihlattu kohdussa ja menettää oikeuden elämään, koska ei hääyönä vuodata vertaan lakanoille. Suomalainen Helena, joka alkoholisoituneena on menettänyt yhteyden lapseensa avioeron jälkeen ja yrittää nyt saada raitistuneena lapsen takaisin parantamalla toimeentuloaan prostittuutiolla. On kauppatieteen maisteri Armonlahti joka itämaisen maustekaupan korvikkeeksi on keksinyt toimeentulolähteekseen parittajan ammatin. On filosofian ylioppilas Mika Jaussi joka on töissä turkkilaisessa kebabissa ja vittuuntunut suomalaisten rasistien saamattomuuteen maahanmuuttokysymyksen ratkaisussa. On suomalaisiin veroviranomaisten kiusaama turkkilainen pitserianpitäjä Volkan, joka haluaisi saada pojan. Ja useita muita kuka mitenkin kertomukseen mukaan joutuvia persoonallisia henkilöitä.

Tervon Kirjan tapahtumapaikat ovat Istanbul ja Helsinki sekä paikat Laylan pakomatkan varrella Turkista Kreikkaan ja Saksan kautta Suomeen. Kuolemaantuomittu kurdityttö (koska ei vuotanut häävuoteellaan verta ja häpäisi siten suvun) pakenee veljensä avustuksella Turkista Kreikan kautta kohti Finlandiyaa ja hänen peräänsä lähtevät isä ja toinen veli kunniamurhaa tahtoen. Samaan aikaan Helsingissä ex-alkoholistinen sosiaalitapaus Helena menee parittaja Armonlahdelle töihin (koska tahtoisi saada takaisin lapsensa ja se taas vaatii elintason nostamista).

Tervo siis kirjoittaa eräänlaista haarautuvien polkujen puutarhaa jossa monivivahteiset juonenkäänteet kulkevat kohti toisiaan vakavien asioiden äärellä. Hän ottaa tavallaan kantaa sellaisiin asioihin kuin prostituutioon ja parituksiin, kurdien tilanteeseen, pakolaisuuteen ja sen syihin, naisen asemaan Suomessa ja islamilaisissa maissa jne. kuitenkin lopulta Uutisvuodosta tutulla kepeydellä.

Minulle jää käteen hyvin monipolvinen, taitavasti rakennettu, sanallisesti nerokas ja tärkeisiin asioihin pureutuva, mutta viihteellinen ja pinnallinen romaani, jonka huumori lopulta vetää maton kaikkien kirjassa esitettyjen tärkeiden aiheiden alta.