Oikeastaan vasta nyt muuttoa tehdessäni olen tajunnut, että se mitä nimitimme 1970-luvulla paperiaikakaudeksi on päättynyt. Olemme siirtyneet tietokoneaikaan ja Ray Bradburyn Fahrenheit 451 https://fi.wikipedia.org/wiki/Fahrenheit_451 on vanhentunutta kauraa. Tosin esimerkiksi erään helsinkiläisen kirjaston uusi johtaja lupasi ensi töikseen polttaa yli 20 000 kirjaa kirjastosta, mutta paperin polttaminen ei enää ole mikään vallankäytön väline nykyään. Sen sijaan yhteiskunnallisia tai liiketaloudellisia tietokonejärjestelmiä tuhotaan kyberhyökkäyksillä ja virusohjelmilla.
Itse olen paperiaikakauden lapsi ja tämän olen otsani hiessä taas kerran joutunut toteamaan muuttoa varten pakatessani. Kymmeniä pahvilaatikoita kirjoitettuja (käsin-, koneella- tai alkeellisilla 90-luvun tietokoneilla kirjoitettuja ja monistettuja tai tulostettuja papereita) on taas lähdössä muuton mukana mukanani, kuten vajaat 1000 omistamaani kirjaakin. Äitinikin ihmetteli, mitä minä niillä kirjoilla teen. Yritin vastata, että olen kirjailija ja tarvitsen siksi kirjoja, mutta hän ei oikein ymmärtänyt.
Alan ymmärtää vihdoin sen, että olen kaikessa käytännössä jäänyt viime vuosituhannelle, kuten tietokoneenikin, joista vanhimmat romut nyt raaskin viedä kierrätyspisteeseen, vaikkakin sydäntä kirpaisten. Toki olen tärkeimmät tiedostot tulostanut paperille, joka säilyy kun tietokoneet lopulta vanhenevat ja muuttuvat toimintakyvyttömiksi tai yhteensopimattomiksi nykyajan järjestelmiin, mutta jotain korvaamattoman arvokasta saatoin nyt niiden mukana hävittää loppusijoituspisteeseen.
Yli 40 vuotta olen vakavasti kirjoittanut, aluksi käsin ruutupaperille tai Tippa-kirjoituskoneellani sanomalehtuiin. 1970-luvullahan sanomalehteenkin kelpasi vielä käsinkirjoitettu teksti, jonka latojat sitten latoivat metalli- tai muoviladontana julkaistavaksi. Siksi nämä useat kymmenet pahvilaatikot arkistomateriaalia. Nykyään koko latojien ammattikunta on kuollut ja sanomalehdetkin julkaistaan jollain muoveilla kyllästettyinä niin, että niitä ei voi käyttää edes perseen pyyhkimiseen saati nuotion sytyttämiseen, kun itse sytykettäkään ei millään tahdo saada palamaan.
Ymmärrän että olen dinosaurus, olen jäänyt jonnekin menneeseen aikakauteen, ajan kerrostumien sisälle vangiksi, samalla kun maailma on mennyt minusta ohi. Pankit ovat muuttuneet virtuaalisiksi, raha digitaaliseksi, politiikka twitteriksi ja minä kaiken tämän keskellä muinaisjäänteeksi. Ei, tällaisessa maailmassa en osaa enää elää, en selviydy asioideni hoitamisesta enkä täällä haluaisi ollakaan vaan kirjoitella sulkakynällä runojani jossain aivan toisessa todellisuudessa.
Mutta kukapa minun hätähuutojani enää kuulee tai kuuntelee. Maapallo vain rullaa edelleen radallaan, kunnes joku nörtti keksii ohjelman, jolla pysäytetään koko planeetan tietoliikennejärjestelmät kuten droonien ampumilla ohjuksilla sytytettiin Saudi-Arabian öljynporaustornit tuleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti