tää on niin tätä

kaimaani Keijjo on kirjannut viimeiset ajatukseni:

Hahmottuu:
Keijo Nevaranta, FB, toukokuu

Kaksi tuntia, Kaksi tuntia valoa, mitä teen?
Voisin mennä valoa kohti.
En mene.
Valo pelottaa minua.
Paitsi yöllä. Silloin pelkään pimeää.

kun laitan silmät kiinni en nuku.
ajattelen
että se valo on kuitenkin jossain, luomien alla

jos
osaisin tehdä hymiön tekisin sen.

Jaa mitä tänään. Ihmiset jaksaa olla rasittavia.

Taidan vetää solmion kaulaan. Ei
vaiteskaan.
Olen pitkästä aikaa ollut yhteydessä kahden ihmisen kans, toinen sekos ja toinen on entuudestaan. Pitele nyt näitä solmioita.

ilmoitan eronneeni viimeisen kerran työelämästä 2006.
Hyeenat kusee kintuille

Elämä on kuin hyttysen pesä, sanoi kaverini Tommi, runoilija.

huomenta. kaveri soitti.
naapurit on syyttänyt häntä liiasta kuorsaamisesta. lähtee tänne naapureita karkuun.

lyhintä mitä näen on uni.

lukeeko täällä kukaan edes toisiaan
vai onko kaikki yhtä itsekkäitä
kuin minä

mihkäs helvettiin mää oikeen
kirjotinkaan. no ihan väärään ketjuun kuiteski.
miten sen saa pois sieltä ku ei tiedä misä se on?

ja mihkä mä kompastuin ku kaikista lampuista lähti sähöt?

Sairastuin vakavasti yksinäisyyteen.
Kuusi kuukautta Ylistaroa
4 tai 5 ihmistä jolle olen sanonut enemmän kuin hei! (täällä)
miten tää voi olla näin vaikeeta
keskellä maailmankaikkeutta?