Merkki

- Sinäkö se olet?
- Ei. En usko. Minun pitää odottaa. On tapaaminen.
- Miten kauan aiot odottaa? Ehkä olen jo paikalla.
- Tämä on sovittu etukäteen. On merkki. Odotan häntä.
- Istut puistonpenkillä yksin. On yö, syksy pitkällä. Tästä ei kulje paljon  ihmisiä ohi. Eikö sinun ole kylmä? Etkö pelkää?
- Mitä minä pelkäisin enää? Kaikki on jo tapahtunut. Siitä on monta vuotta, silloin pelkäsin vielä.
- Minkälainen merkki? Minulla on ruusu napinlävessä.
- Joka yö merkki on ollut erilainen. Siitä lähtien kun se tapahtui. Tänä yönä se on täysikuu ja maapallon varjo peittämässä hitaasti kuuta niin että se lopulta muuttuu kokonaan punertavanruskeaaksi hämäräksi. Joka yö joku on tullut.
- Merkkisi on out. Eikö tulija voi olla kuka tahansa? Enkö se voisi olla minä?
- Tulija on aina ruma, raaajarikko, arpinaamainen tai perverssi pukeutuneena naisten vaatteisiin. Matkustajakoti on halpa ja vanha, ja joku yskii seinän takana. Hän yskii joka yö. Siinä talossa kaikki kuuluu seinän läpi. Sinä olet nuori. Näytät viattomalta. En minä sinua odota.
- Sinä itse olet kaunis. Miksi odottaisit jotain rumaa? Kun näin sinut, ajattelin että sinä voisit olla hän. En ole tottunut tällaiseen. Olen elänyt yksin. Liian yksin. Halusin että olisi joku.
- En minä enää ole kaunis. Kaikki minussa on rumaa nyt. Näiden vuosien jälkeen. Joka yö jokin osa minussa vanhenee, pilaantuu ja kuolee. Mutta joka yö joku tulee ja ottaa minut. Vie aina samaan majataloon, samaan huoneeseen. En kestä sitä yskää. Miten joku voikin yskiä niin.
- Saanko istua tähän, vähäksi aikaa. Kun kerran odotamme molemmat. Minullakin on tapaaminen. Piti kohdata tässä puistossa.
- Jokainen tuleer tänne ensimmäisen kerran, niin minäkin vuosia sitten. Silloin minä olin vielä puhdas kuten sinä nyt. Ja jokaisella on oma merkki. Sinulla ja ystävälläsi se on ruusu.
- Entä sinä? Puhut ensimmäisestä kerrasta. Mitä silloin tapahtui?
- Minunkin merkkini oli kukka. Tulin ja uskoin. Hän odotti penkillä samalla tavoin kuin minä nyt. Minusta hän oli kaunis. Hän vei minut majataloon. Huoneeseen. En pitänyt siitä. Joku yski seinän takana. En olisi tahtonut, mutta hän pakottti. Ajattelin, että rakastan. Annoin riisua. Sillä hetkellä inhosin itseäni. Jokin meni rikki. Aamulla hän lähti. Jätti pöydälle rypistyneern rahan. Ei puhuta siitä. Kaikesta on jo kauan.
- Itse asiassa en tiedä mikä on minun merkkini. Siitä unohdettiin sopia. Vastasin vain lehti-ilmoitukseen. Ajattelin että ruusu napinl'ävesssä olisi sopiva. Ehkä sittenkin olisi pitänyt valita jokin muu kukka. Vaikka neilikka.
- Lehdissä ilmoitetaan niin paljon nykyään. Kaikkeen ei kannata uskoa. Monet tulevat lehti-ilmoituksen perusteella. Ja monet tulevat tänne ensimmäistä kertaa. Minä olen nähnyt niitä vuosien varrella paljon. Ruusu on hyvä merkki. Uskon että hän tulee vielä.
- En tiedä. Ehkä koko ajats oli huono. Minä olisin tahtonut lötää jonkun. Minä odotan häntä, enkä tiedä kuka hän on. Onko hänellä edes ruusua? Sinä odotat ja olet minusta kaunis. Minä pidän siitä, mitä sinä olet. Miksi sinun pitäisi odottaa jotain rumaa? Miksi en yhtä hyvin voisi olla sinun kanssasi.
- Ei, minun merkkini on täysikuu, ja kuunpimennys, tänä yönä.
- Kuu on niin kaunis nyt. Se on melkein kokonaan pimennossa. Ruosteenruskea varjo pettää sen ja vain oikeassa kulmassa on jäljellä ohut keltainen valonkajo. Muutamassa hetkessä sekin menee peittoon. On täysi pimennys. Kuun meret erottuvat selvästi. Merkkisi on yhtä kaunis  kuin sinä.
- Kuu on kolikko, halpa metalliraha. Varjo joka kulkee sen yli on neitsyys ja veri. Kun veri on vuotanut, jäljellä on pelkkä raha. Ei siinä ole mitään kaunista. Sen yön jälkeen jokaisena yönä joku on tullut. Mutta nyt uskon, että tänä yönä ei tule ketään. Ehkä ei yhtenäkään yönä tämän jälkeen. Minun täytyy lähteä. Olen ollut täällä jo liian kauan.
- Entä minä? Minä pidän sinusta. Minulla ei ole ketään. Tahtoisin lähteä sinun kanssasi. Kävelisimme tuota puiston läpi kulkevaa puronvartta, puhelisimme. Tahtoisin rakastaa sinua.
- Ei se ole mahdollista. Ei mikään ole mahdollista nyt enää. Minun täytyy käydä vielä rautatieasemalla. Ehkä joku kulkumies on jäänyt sinne. Ehkä olen tullut väärään paikkaan. Sitten minun on jatkettava majataloon. En sedä sitä yskää. Sinulla on ruusu. Sinun ystäväsi tulee vielä joskus.