Juopunut kilpikonna

Häntä nimitettiin epätäydellisen siveltimen mestariksi. Hän oli aikansa tunnetuin kiinalainen kalligrafi, maalari ja runoilija. Hänestä on jäänyt jälkeen enemmän myyttejä ja tarinoita kuin tietoja todellisista elämänvaiheista. Yhtään hänen maalaustaan ei ole säilynyt. On esitetty epäilyjä, että häntä ei todellisuudessa ole ollut edes olemassa. Hänen siveltimensä nimi oli Vilkas Jänis.

Siihen maailman aikaan Eteläisen Sungin valtiossa järjestettiin hyvin yleisesti kilpailuja tushimaalauksen ja kalligrafian alueilla. Näissä kilpailuissa ratkottiin musteisuuden, paperiuden ja pensseliyden mestaruuksia. Kilpailut järjestettiin hyvin usein täysikuun yönä, kuunkatselujuhlien yhteydessä.

Sungin keisari (jonka nimen olen unohtanut) järjesti kilpailun, johon oli kutsuttu tämän ajan tunnetuimmat taiteilijat, vuorten erakkomunkit yhtä hyvin kuin hovien oppineet, maisemamaalauksen klassisen tyylin mestarit yhtä hyvin kuin karkean siveltimen ja pelkistetyn improvisoinnin taitajat.

Sungin keisari ilmoitti kilpailun aiheen: täysikuun yön aikana kunkin paikalle tulleen taiteilijan tuli maalata paperille kuva juopuneesta kilpikonnasta. Ja jotta taiteilijat pääsisivät tunnelmaan tarjolla oli tietenkin myös sammioittain viiniä.

”Epätäydellisen siveltimen mestari” oli tunnettu paitsi taiteellisesta ylivertaisuudestaan myös persoudesta viiniin. Tämän maalauskilpailun yhteydessä kävi niin onnettomasti, että mestari perehtyessään juopuneen kilpikonnan sisimpään sielunelämään tuli juoneeksi niin paljon viiniä, että sammui tussiin kastetun siveltimensä päälle ennen kuin ehti edes aloittaa maalaustyötä. Juopunut mestari nukkui läpi yön ja koko kilpailun ajan uneksuen kilpikonnasta.

Onnettomuudekseen ”epätäydellisen siveltimen mestari” heräsi vasta seuraavana aamuna täysikuun laskettua ja tuomariston jo kiertäessä katselemassa kilpailijoiden tekemiä toinen toistaan täydellisempiä maalauksia juopuneesta kilpikonnasta. Pahasti hämmentyneenä mestari nousi pystyyn epämukavasta asennostaan paperinsa päältä tuomariston tullessa tutkimaan hänen aikaansaannostaan.

Ja kuinka ollakaan: sammumisen hetkellä tussista oli sittenkin ilmestynyt paperille siveltimenveto, jota tuomaristo piti ylivertaisesti välittömimpänä, vilpittömimpänä, syvällisimpänä ja luonnollisimpana juopuneena kilpikonnana, joka koskaan siveltimenkärjestä oli paperille ilmestynyt. Sillä tässä siveltimenvedossa ei ollut näkyvissä vain juopuneen kilpikonnan ulkoinen olemus vaan myös sen sielu ja henki ja kaikki tämä yhdellä siveltimenvedolla ilmennettynä.