Luultavasti
1994 järjestin Kemin kulttuurikeskukseen valokuvanäyttelyn
Hamningbergista, Euroopan koillisimmasta paikasta, josta pohjoiseen on
vain Huippuvuoret ja itään Novaja Zemlja.
Olin
käynyt Hamningbergissa edellisenä vuonna. Se on ollut talvisin
eristyksessä oleva kalastajakylä, jonka asukkaat olivat muuttaneet
kylästä joukolla pois 1960-luvulla kun Norjan valtio rakensi uuden
kalasataman Hamningbergin sijasta Vardöhön ja rakennutti lohdutukseksi
maantien Hamningbergiin.
Koko väestö
muutti Vardöhön välittömästi kun tie valmistui ja kylään saatiin
sähköt. Asukkaiksi jäi neljä ihmistä, joista viimeinen, pastori Hans
Pettersson kuoli 1991. Tein siis valokuvadokumentin kuolleesta kylästä,
ja järjestin siitä näyttelyn Kemin kulttuurikeskukseen.
Näyttelyä
puuhatessani EU-kansanäänestystä valmisteltiin. Valokuvanäyttelyni otti
kantaa EUhun. Paavo Väyrynen joka saman päivänä sattui olemaan
Kulttuurikeskuksessa oli suostunut pitämään avajaispuheen näyttelyssä.
Miten pienen käy, kun se yhdistyy suureen, oli kysymykseeni ja Väyrysen
kysymys avajaispuheessa.
Äänestyksessä
EUsta joka lanseerattiin Pohjolaan hyväuskoisimman maan eli Suomen
kautta EU-kanta voitti niukasti, mutta Lapin läänissä mm. Tennilän ja
Väyrysen kannatuksen johdosta yli 80 prosenttia väestöstä äänesti EUta
vastaan. Minä muiden mukana. Suomen vanavedessä Ruotsikin liittyi mutta
Norja ei ja myöhemmin Ruotsi kieltäytyi eurosta.
EU
lobbarit puolustivat valtioliittoa kahdella perusasialla. Rajojen
purkamisella maiden väliltä ja yhteisellä vakaalla rahalla.
Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena Berliinin muuri purettiin ja EUn
johdosta valtiosta toiseen sai liikkua vapaasti. Euron on tarkoitus
edustaa valuutan kestävyyttä.
Väitin
julkisuudessa tuolloin että Euroopan sisäisten muurien purkaminen
johtaa näistä tiiliskivistä rakennettavaan vielä suurempaan muuriin EUn
ja kolmannen maailman välille. Se oli oma syyni vastustaa Euroopan
Unionia. Nyt nautimme tuon mädän hedelmän seurauksista. 20 vuotta
Eurooppa on sulkenut silmänsä ja korvansa ulkomaailman hädältä.
Nyt
20 vuotta myöhemmin olemme joutuneet toteamaan euron ongelmat. EUn
sisäinen talouskasvu ei ole samanlainen jokaisessa maassa ja maa
ytoisensa jälkeen on valuuttakriisissä. Vielä pahempaa, Euroopan
ulkorajat ovat alkaneet murtua ennennäkemättömän pakolaistulvan
johdosta, kun ihmisiä rynnistää Eurooppaan paremman tulevaisuuden
toivosta.
Pahinta kaikesta kuitenkin
on, että Euroopan sisällä vedetään valtio toisensa jälkeen rajoille
piikkilankaa tämän tulvan estämiseksi. EU ei pakolaiskysymykseen ole
osannut tehdä yhtään järkevää ratkaisua ja siksi se pahenee koko ajan.
Yhden muurin sijaan rakennetaan kymmeniä muureja. Schengen sopimus uhkaa
kaatua.
Näissä olosuhteissa. Mitä
meillä Eusta enää on jäljellä jos sen valuutta on todettu
toimimattomaksi ja vain ruotsalaisilla ja norjalaisilla menee hyvin. Jos
pakolaisaaltoon ei ole muuta vastausta kuin piikkilanka. Eikö EU
silloin ole jo käytännössä hajonnut ja milloin tulee aika Brysselissä
tunnustaa tämä tosiasia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti