talvivaaran kusetus

Jättiläinen - elokuva
tarina Talvivaarasta
ohj. Aleksi Salmenperä

Jonain yönä kello 4.30 sain kännykkääni viestin. Pitäisi käydä Ylistaron elokuvateatteri Matin-Tuvassa katsomassa Aleksi Salmenperän ohjaama puolidokumentti Jättiläinen, joka kertoo Talvivaaran noususta ja tuhosta. No kävin. Olin näytännön ainoa katsoja. 

Jättiläinen alkaa komealla metsäkuvalla helikopterista ja kopteri jatkaa rataansa yli Talvivaaran lietesakka-altaiden. Häh! Yli 80 hehtaaria pelkkää allasta. Pekka Perä oli ostanut Outokummulta eurolla kaivosalueen johon hän alkoi rakentaa Suomen suurinta ja turhinta nikkelikaivosta. Vastineeksi hän antoi myös 20 prosenttia kaivosyhtiön osakkeista.

Elokuvan perusteella kyseessä oli kuitenkin salaliitto. Jo 70-luvulta lähtien tiedettiin, että kaivosalueella on 20 miljoonan kilon uraaniesiintymä. Pekka Perällä oli aikomus vaivihkaa soluttaa uraanin louhinta tuotantoon ja myydä se rikastettuna Olkiluoto 3:lle.

Elokuvan uutiset päättyvätkin tähän. Kerrotaan Kainuun ELY-keskuksen ja GTK:n rakenteellisesta korruptiosta ja ympäristöministeri Paula Lehtomäen  osakesalkuista (jotka oli harvinaisen tyhmästi hoidettu). Mauri Pekkarisen lausunto jonka mukaan ympäristöä pitäisi kohdella enemmän elinkeinoelämän ehdoilla. Mutta senhän me jo kaikki tiedämmekin.

Ja sen että lopulta pato murtuu ja paskat juoksevat pitkin kahta pääjokea vieläkin.Paskaa valuu vesistöön 40 kertaa sallittu määrä.

Päähenkilönä on vaimostaan ja lapsestaan huolehtiva miesparka, AVIn (mikä on AVI?) tutkija joka joutuu valitsemaan kähminnän ja omien aatteidensa välillä. Hän käy hirvimetsällä ja hänelle poltatetaan pilveä. (Etelä-suomalainen käsitys hirvenmetsästyksestä, me täällä juomme viinaa.)

On myös sivujuoni joka ei johda aviorikokseen. Kaunis GTK:n tutkija jonka kanssa päähenkilö ryhtyy tekemään yhteistyötä, ja saa kuulla että tavoitteena onkin uraanilouhos, ja että GTKn tutkimusraporteista osa on pimitetty.

Puolidokumentti toimii loistavasti fakta-aineiston ja hienon kuvauksen sekä hyvin elokuvaan leikattujen dokumenttikatkelmien pohjalta. Mutta. Elokuvan pituus on 1,37 h . Siitä olisi saanut karsia lähes kokonaan fiktion pois ja jäljelle olisi jäänyt noin 45 minuuttia tiukkaa tavaraa. Mutta eihän 45-minuuttista elokuvaa missään elokuvateatterissa esitettäisi.

Erikseen pitää kunnioittaa Jani Volasta joka on Pekka Peränä parempi kuin Pekka Perä itse. Perä muuten jossain haastattelussa, kun kysyttiin, että jos vituttaa, lähdetkö lenkille vai juotko pullon kossua. Hän vastasi juovansa pullon kossua.

Tämä elokuva on helkkarin tylsä katsojille jotka eivät asiaa tunne ja osittain tylsä ihmisille jotka tietävät jo kaiken tästä. Muille tämä on laadukas, lähes omin rahoin hyvän ja lahjakkaan ohjaajan tekemä puolidokumenttielokuva. Se voi kilpailla menestyksekkäästi jossain ulkomailla dokumenttielokuvafestivaaleilla. 

Valitettavasti ainakaan Ylistarosta sille ei katsojia löydy.