Haastattelin
kerran Vaasassa edesmennyttä naparetkeilijä Christer Bouchtia, joka on
käynyt noin 20 kertaa Pohjoisnapamantereella ja viimeksi yli
80-vuotiaana etelänapamantereella. Hän ehdotti, että minäkin voisin
luontoihmisenä käydä joskus Pohjoisnavalla: "Siellä on hienot maisemat."
Päätin harkita sitä napamatkailua vielä toisenkin kerran. Tosin
Bouchtin mukaan se on pukeutumiskysymys "vaikka naamasta aina lähteekin
nahka. Tilalle tulee uusi ja parempi nahka."
Hänen asianajotoimistonsa
Kauppatorin länsilaidalla oli erikoinen. Se oli sisustettu savupirtiksi
jonka seinillä roikkui lumikenkiä ja suksia ja muita tarvikkeita hänen
ensimmäisten napavaellustensa ajoilta. Haastattelussa 1980-luvun lopulla
hän kertoi ettei ole etelänapamantereella koskaan käynytkään. Että hän
haluaisi käydä siellä vielä kerran. Hän toteutti haaveensa yli
80-vuotiaana vaelluksella halki etelänapamantereen.
Hän oli Vaasan
valtuuston nestori pitkään ja avasi vanhimpana aina uuden
valtuustokauden. Hänen naapurinsa kertoivat hänestä juttuja. Hän nukkui
talvisin parvekkeella kerrostaloasunnossa, vaikka vaimokin olisi
päästänyt viereen, testasi naparetkivarusteitaan.
Hän kirjoitti
naparetkistään myös toistakymmentä kirjaa, joista joitakin on
suomennettukin. Jotain niistä kuin innolla nuoruudessani
Kristiinankaupungissa. Ensimmäiseen naparetkikuntaan Boucht osallistui
vuonna 1966 ja viimeiseen 1990-luvun alussa.
Hän kuoli 97-vuotiaana
vuonna 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti