elokuun runot

Haiku 1.8.2016

telkkä sukelsi

vedessä laajenevat

pyöreät väreet

vaelluskirjaa 2.8.2016

Kirjoittaisin jotain mutta mitä?

Kävelin joen rantaan,

katselin kun pikkukalat

noukkivat veden pinnalta perhosia.

vene oli kaadettu kumolleen

rantapuuta vasten.

Istuin siinä pitkään ja ihmettelin.

Rastaat kerääntyvät jo parveen

aavistaen syksyn.

Punarinta tiputteli äänipisaroita

vastarannalla.

Ja hetken kaikki oli hiljaa.

Runo 12.8,2016

Sateenharmaat pilvet purjehtivat yli taivaan

repaleinen taivas, repaleinen mieli

ja olen tyytyväinen katoksesta

kun kaatosade ryöppyää kaikkialta niskaan

Haiku 14.8.2016

rastaat parveilee

sataa päiväkausia

enteilee syksyn

runo 24.8.2016

Neitoperhosen siiveniskut

heijastuvat aamuauringon valossa

ikkunaan ja ikkunan läpi;

päätyvät tummana, suurentuneena

lepattavana varjona

harsoisiin oransseihin ikkunaverhoihin. 

Runoo ja haikuu 25.8.2016

Haiku

pajussa kukkii

isokierto on kasvanut

sitä halaamaan

Rakkausruno

Täi on pieni, nätti ja pullukka

kuten sinäkin rakkaani.

Kun hymyilet, naamasi on

kuin kuolleella hylkeellä.

Runo

Liukastuin ja lensin

jokirannassa

selälleni rapakkoon

Haiku

Kaukolanranta

istumakivelläni

kiitän kaikesta

Runo 27.8.2o16

Ajattelin ihmisyyttä,

vaikka sillä sanalla on huono kaiku

paitsi ihmisten

myös eläinten, puiden ja kivien keskuudessa.

Mutta se voitaisiin laittaa pesukoneeseen

ja ottaa sen jälkeen uudestaan esiin

pyykkinarulle kuivumaan.

RUNO 27.8.2016

Hiljainen kivi kestää,

aallot tulevat ja menevät,

katoavat.

(omistettu Helge Riskulalle joka keksi hiljaisen kiven)

Runo 28.8.2016

syysmyrsky riehuu

repii puita juuriltaan

silti on lämmin