Perhoskammo ja iso perhonen

Lähistöllä asuvalla ystävälläni on perhoskammo. Perhoskammo saattaa ensi kuulemalta naurattaa, mutta se on ihan oikea fobia, jolla on tieteellinen nimikin: lepidopterophobia eli suomeksi perhoskammo. Sen oireisiin kuuluu että varsinkin suuret perhoset pelottavat.

 

Ystäväni soitti minulle eilen hädissään: "Voitko tulla pelastamaan, keittiössäni on ISO perhonen. Minä pelkään kuollakseni hämähäkkejä ja perhosia." Lupasin lähteä apuun heti, en nauranut. Jossain alitajuntani hämärissä komeroissa piili mielikuva että perhoskammo on todellinen fobia siinä missä itseäni ahdistava korkean paikan kammokin, joka saa jalkani vapisemaan jo noustesssani tuolille seisomaan.

 

Otin keittiön kaapista litran pakasterasian kansineen, vedin kumisaappaat jalkaan ja riensin apuun. Kysyin missä päin hirviö oleskeli, kun paniikissa oleva ystäväni tärisi olohuoneessa. Hän sanoi että näki sen lähellä kattoa jääkaapin yläosassa. 

 

Löysin syyllisen. Korkean paikan kammostani huolimatta kiipesin keittiötuolille, otin perhosen pakasterasiaan ja ujutin kannen päälle, ja vein ötökän ulos kuistin portaalle. 

 

Olin arvaillut mielessäni matkan varrella mikä iso perhonen kyseessä oli ja arvaillut lähinnä neito- tai amiraaliperhosta. Tämä oli kyllä iso, yhtä iso kuin edellämainitut, mutta tuollaista perhosta en ole koskaan ennen nähnyt. Päätin yrittää ottaa kännykälläni siitä valokuvan samalla kun avasin varovasti kannen. Oletin perhosen lehahtavan välittömästi vapauteen.

 

Mutta ei, perhonen ei hievahtanut pakasterasian pohjalta minnekään. Otin hätäisesti pari huonoa kuvaa, joista on vaikea selvittää lajia kun siivet olivat supussa ja perhoskirjoissa perhosten siivet ovat aina viuhkoiksi levitetyt. Ulkomuodon perusteella arvailin kiitäjää tai kehrääjää.

 

Jätin kannen auki perhosen lentää vapauteen ja kiirehdin rauhoittamaan ystävääni. Rupattelimme siinä tunnin verran ja minä lähdin kuistille tupakalle. Vilkaisin ohimennen säilykepurkin pohjalle ja perhonen kökötti edelleen purkin pohjalla samassa asennossa. 

 

Olisin halunnut kuvan sen siivistä ja sain idean. Otan sen kotiperhosekseni siksi aikaa että se lennähtäisi vaikka olohuoneeni ikkunaan ja saisin kuvan perhosesta koko komeudessaan.

 

Näin toimin. Vein perhosen kotiini, asetin purkin ikkunalaudalle ja aina välillä kävin tarkistamassa tilannetta. “Kiitäjäksi” kyseessä oli kyllä harvinaisen flegmaattinen yksilö. 

 

Toin perhosen kotiin iltapäivällä. Iltaan mennessä se oli jossain vaiheessa kiivennyt pakasterasian yläreunalle ja aamulla näin sen siirtynen purkin toiseen kulmaan. Siinä se nyt kököttää ja mököttää edelleen. 

 

Onko tämä kiitäjille luonteenomaista käyttäytymistä, vai onko perhoseni jotenkin sairas, pohdin. Päätin ryhtyä ruokkimaan ja elvyttämään perhosta vireämpään kuntoon. Kuumensin mikrossa tilkan vettä ja sekoitin siihen niin paljon sokeria kuin veteen nyt yleensä saa sekoitettua, sokerilientä. Kaadoin liemen kivennäisvesipullon korkille jäähtymään. 

 

Kun liemi oli jäähtynyt vein korkin varovasti pakastepurkille ja pudotin sen keskelle rasian pohjaa. Onnistuin pudotuksessa niin hyvin että korkki jäi pohjalle aiottuun asentoon, liemi pysyi korkissa. 

 

Nyt olen taas odotellut. Mutta sokeriliemen hajukaan ei saa perhosta aktivoitumaan. Onko kenelläkään reseptiä siitä mitä voisin tehdä. Ajattelin jo kesyttää perhosen kotiperhosekseni jota lennättäisin sitten pihalla ohuen langan varassa kuin leijaa. Mutta ei noin kesyä perhosta voi kesyttää.

 

Ja osaako joku arvata mikä tuo perhonen voisi olla. Sen siivet ruumista vasten ovat yhtä suipot kuin vartalo. Pää on keltaoransssi paksuhko samoin kuin tumma vartalo. Siivet ovat harmaanruskeat, olen erottavinani niissä pari pienehköä silmätäplää. Kyljissä tai supistettujen siipien laidassa on leveä valkoinen raita. Se on heikosti karvainen, mielestäni kuitenkin kaljumpi uin kehrääjä. Minusta se muistuttaa hiukan mäntykiitäjää, mutta en tiedä miltä mäntykiitäjä näyttää siivet supussa sivukuvassa, tai olisiko jokin muu kiitäjä?

 

Ja ennen kaikkea. Mitenkähän minun tässä uudessa kotieläinhommissani lopulta käy? Täällä on hallaa ollut jo monena yönä peräkkäin. myöhäissyksy ja talvi lähestyy, en raaskisi sitä uloskaan lähettää kuolemaan. Neuvokaa nyt joku hyvät kaverit miten saan perhoseni elpymään, miten saan houkuteltua sen syömään ja mitä tuollainen perhonen mieluiten syö?