Ajelelehtien kuin uikun pesä - Matsuo Bashon vaellusvuodet

”Lähdin tuhannen virstan matkalle eväittä, tukenani sama sauva kuin muinoin eläneellä miehellä, joka yön kolmantena hetkenä kuutamolla astui ei-minkään valtakuntaan. Kun Jokyo-kauden rotan vuoden syksyllä, kahdeksannessa kuussa, lähdin majarähjästäni joen partaalta, kuulosti tuulen kohina jotenkin hyytävältä.”

Kaksikymmentäviisi apinan vuotta sitten – vuonna 1680 – Matsuo Basho päätti luopua aikansa pinnallisesta kulttuurielämästä ja asemastaan runoilijamestarina. Basho erakoituu ja ryhtyy uudelleen miettimään tehtäväänsä runoilijana. Neljä vuotta myöhemmin Basho lähtee ensimmäiselle vaellusmatkalleen ja kirjoittaa matkakertomuksen Rotan vuoden runoretki,

Japanilaisessa runo- ja kirjoitusperinteessä matkakertomuksilla on olennainen osa. Haikut (kolmiriviset tavukaavaa 5-7-5 noudattavat runot) ja tankat (viisirivinen runo joka noudattaa tavukaavaa 5-7-5-7-7) on alunperin kirjoitettu osaksi suurempaa kokonaisuutta. Suomeksi haikuja ja tankoja ovat alunperin kääntäneet muun muassa Veikko Polameri ja Tuomas Anhava, mutta suomennoksissa ne ovat esiinyneet yhteyksistään irrotettuina.

Matkakertomus tarjoaa japanilaisille runoille luonnollisen kehyksen. Matsuo Bashon haikut ovat välähdyksiä kokemuksista, joita runoilijan mieleen matkalta seuloutuu. Monesti merkinnät – runot ja proosakirjoituskatkelmat – ovat syntyneet tunnetuilla runonkirjoituspaikoilla, kuunkatselujuhlissa tai vierailuilla munkkien ja erakoiden luona.

Kai Niemisen suomennos välittää erinomaisen kuvan meitä oudoksuttavasta japanilaisen runoperinteen kunnioittamisesta.

(julkaistu alun perin Pohjanmaan Kansassa, 1980-luku)