Kirjalliset äijähahmot

Kirjalliset äijähahmot:

Järnefelt, Kallinen, Koivukari, Rinne, Linkola

Leo Tolstoi on jäänyt useimpien kirjallisuuden lukijoiden mieleen jäänyt legendaarisena harmaapartaisena sananjulistajana. Elämänsä loppuaikoina Tolstoi kääntyi yhä jyrkemmin romaanikirjailijasta uskonnollissävyisen pasifistisen maailmankatsomuksensa julistajaksi. Tolstoi vastaa mielikuvaa kirjallisesta kylähullusta, toisinajattelevasta vanhuksesta, äijästä joka koko elämänkokemuksensa voimalla julistaa omaa totuuttaan.

Myös suomalaisessa kirjallisuudessa on esiintynyt joukko äijähahmoja, kirjailijoita, jotka kulkevat kaukana totunnaisten karsinoiden ulkopuolella, julistavat, saarnaavat ja kirjoittavat voimakkaalla paatoksella. Nämä kirjailijat tuovat vastustamattomasti mieleen perisuomalaisen äijän, peräänantamattoman sitkeän omassa saarnassaan. Kirjalliset äijähahmot pistävät julistuksessaan peliin oman elämänsä, koko sen maailmankuvan, joka heille vuosien varrella opn muodostunut.

Suomen kirjallisuuden historiasta voidaan varmasti löytää paljonkin kirjallisia äijähahmoja, paljon Tolstoin tyylisiä julistajia ja saarnamiehiä. Osa näistä kirjallisista toisinajattelijoista on noussut lähes legendaariseen maineeseen, osa unohtunut täydelliseen tuntemattomuuteen.

Nyt kirjalliset äijähahmot tuntuvat uhanalaisilta, katoavalta kirjailijatyypiltä. Maailma on monistunut, informaatiotulvassa omaperäiselle ajattelulle ja julistukselle löytyy yhä vähemmän sijaa, viimeiset kylähullut ovat katoamassa suomalaisesta maisemasta. Tästä huolimatta muutama yksinäinen sananjulistaja edelleen elää sinnikkäästi joukossamme. Omaan mieleeni nousee lähinnä viisi tämäjn vuosisadan vaikuttavaa äijää, Arvid Järnefelt, Yrjö Kallinen, Yrjö Koivukari, Reino Rinne ja Pentti Linkola.

(Pöytälaatikosta n. 1982)