Kuolinrunot 2

1.

Maurille II

Minä olen kammioitunut

tähän huoneeseen, mökille.

Odotan että kirjoittaminen

alkaa itsekseen, luonnollisesti.

Valo lampussa on heikko

silmät rasittuvat, ajatukset

eivät siirrä vuoria.

Tila, joka on ympärillä,

jossa on reikä,

sinun hahmoisesi tyhjyys,

se laajenee hämärässä huoneen mittoihin

ja ulkopuolelle

kaikkiallaolevaksi.

Kuljen hautausmaata.

Näen sinut umpeenluotuna.

Tunnustelen maata, en kuule

sinun kevyttä hengitystäsi.

Et ole huoneessa, kun olet täällä,

olet kaikkialla.

Mutta peltoa ei viljele

tänä vuonna kukaan, polku ruohottuu

tai sitten joku muu kulkee sitä.

Annetaan polkujen ruohottua, ajattelit,

ja jätit hattusi ja lähdit.

Nyt minä tänne lukittuun huoneeseen

asettuneena odotan,

että maa puhuisi,

että se valo, jonka kannoit mukanasi

maan sisään, paljastuisi.

Mutta miten näkevät silmät

voisivat havaita lampun.

Sammutan lampun

ja ympärillä on elokuun yön pimeys.

2.

Isälle II

Tanka 2.11.2016

Yönpimeässä

kävelen mäntykujaa

isän haudalle.

Hautakynttilän liekki

valaisee muistokiven.