Vaellusrunot
20.-31.8.2015
22.8.2015
Kello 23
uutisten jälkeen menen ulos
katsomaan yön
ensimmäisiä hetkiä.
On vaikea
ajatella, että on kesäaika
ja yön pimein
hetki vasta
kahden tunnin
kuluttua.
Ja kaikki
aurinkokellot ovat tunnin väärässä.
Jupiter
loistaa kirkkaimpana läntisellä taivaalla,
suoraan
hakkuuaukealle pystyyn jätetyn
EU-hongan
yläpuolella.
Sumu
verhoilee harsoon hakkuuaukean;
voin melkein
nähdä sen tanssivan.
Altassa
kivikautiset ihmiset
olivat
piirtäneet sen niin,
että Otavan
tähdet
olivat
sammakoiden näköisiä
taivaalla
lentäviä ihmisiä.
Juon lasin
viiniä loppuun
ja menen
maate.
Vaellusrunot
20.-31.8.2015
Välikylä
21.8.
Korjasin
sahapukkia.
Sahasin
kokeeksi kolme lautaa mittaan.
Piharakennuksen
takana on
ruostunut
katiska.
Jokiranta 300
metrin päässä,
mutta polku
sinne on
kynnetty
perunapelloksi.
Poimin
suuhuni kesän viimeisiä
metsämansikoita.
Yötaivaalla
yksinäinen kirkas tähti.
Kun silmä
tottuu,
niitä alkaa
näkyä lisää,
mutta vielä
ei ole tähtien katselun kuukausi.
Yölläkin
pohjoisessa taivaanrajassa
ohut
kellertävä kajo.
Harmaa usva
kohoaa hakkuuaukean yläpuolelle.
Suden hetkellä
kaikki
taivaan tähdet
ovat
kirkastuneet näkyviin.
Maitorata
halkaisee taivaan.
Välikylän ja
Kauhajoen runot 20.- 31.8
1.
On lintujen sulkasadon aika.
Kerään taas linnunsulkia
vaelluksen varrelta.
Edelliset jäivät Multialle
sulkaympyrään.
2.
Naakkojen pilvi lensi ohi,
muotoutui lennossa yhä uudestaan,
tuhat naakkaa...
Pikkulapsi huusi: "Äiti, lintuja paljon!"
3.
Sain päivän valmiiksi.
Nämä vähäiset tapahtumat mökillä
tyynnyttävät mielen:
Tein kaivonkannen,
keräsin mustikoita,
kuuntelin lintuja
ja katselin perhosia.
Muuta ei täydelliseen päivään tarvita.
4.
Iltayöstä sumu verhoilee
taas hakkuuaukean.
Puolikuu hehkuu pilvettömällä taivaalla.
Tunnen että tänään on taas ollut
yksi elämäni mielekkäistä päivistä.
5.
Kaksi kurkea liihotti
kirkonkylän ja pääni yli pellolle.
Keräsin parisataa naakansulkaa nurmikolta.
Menin vaikeasti Sjöberginpuistoon
ohdakemetsän läpi ja Satiaisojan yli.
Toisella puolella huomasin,
että sinne oli tehty polku ja silta
10 metriä alavirtaan.
Istuin puiston rantaan
tulva-aikaan ajelehtineelle penkille.
Katselin siinä kaikkea.
Vastarannalle on rakennettu
kaksikerroksisia puutaloja.
Kauhajoen korkeimmat rakennukset
kirkkoa lukuunottamatta.
Vihervarpunen lauloi kuusen
äärimmäisessä latvassa.
Sen vatsa hohti auringossa aivan valkoisena.
Rusakko hyppeli metsän suojasta
muutaman metrin päähän ja pysähtyi siihen.
Se alkoi aavistaa minut
ja nosti vaaleanmustat pitkät korvansa pystyyn.
Koikkelehti sitten laiskasti rannan suojaan
niin että mieleen jäi harmaa töpöhäntä.
Pysähtyi sinne.
Näkymään jäi vain pää ja korvat.
Parvi pikkuvarpusia lensi yli.
Orava tuli rapisten männynkylkeä pitkin alas.
Oli alkuillan hetki.
Tunsin olevani omassa paikassani
juuri nyt
ja join hitaasti oluen loppuun.
6.
Tänään huomasin,
että sateenkaaren alta
ei voi ajaa edes linja-autossa.
Pilvenlaidan voi kyllä tavoittaa,
mutta kun saavutat sateenkaaren,
se katoaa.
Tuulihaukka söi puhelinlangalla myyrää
Saveenkylän kohdalla.
7.
Pajulinnut ovat aloittaneet syyslaulun.
kurkien huudot
kuulen marjametsässä
muuttomatkalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti