Tanka 12.10.2015
Hevonen haassa
syö apetta saavista
närhi tarkkailee
ja odottaa vuoroaan
kukot vapaina pihassa
Runo 13.10.2015
Tänään tuulee.
Kuvat eivät kertaudu veden pinnasta.
Laituri on nostettu rannasta talviteloille.
Parvi sorsakoiraita lentää jokiuomaa pitkin ylävirtaan.
Urpiaisia on vaeltanut jo pohjoisesta tänne talvehtimaan.
Minä kirjoitan muistiin yksinkertaisia luonnonkuvia.
Suuria ideologioita tässä iässä ei enää ole.
Vain luonnon hiljaisia puheita kuuntelen.
Runo 14.10.2015
Tuuli on tyyntynyt.
Veden pinnasta heijastuvat kaikki värit.
Vastarannan pajujen ruskea,
kaislojen oljenkeltainen,
kuusten vihreä, koivunrungon valkoinen,
taivaan siniset laikut
ja taustan ruskea umbra syventää kaiken.
Kuka vielä väittää että vesi on väritön?
Tanka 14.10.2015
Vastarannalla
fasaanikukko yskii
kuin vanha wickström.
Kukko on kylmettynyt
eikä wickström saa bensaa.
Runo 15.10.2015
Parvi koivunlehtiä putoaa veteen
vesi kareilee,
tuuli kuljettaa kevyitä aaltoja vastavirtaan
pintaa pitkin.
Aallot eivät liiku minulle sanotaan,
ne vain nousevat veden pinnassa ylös ja alas.
Sitä on vaikea uskoa silmilläni,
kun katselen niiden virtaavaa rytmiä vedessä.
Katselen tätä jokea,
olen kuin Linnanmäellä peilimaailmassa.
Haiku 15.10.2015
Fasaanin jäljet
hiekkaan tatuoituna
pakkasyön jälkeen
Runo 20.10.2015
En enää etsi runoja,
ne tulevat,
iskevät kuin naula silmään.
Vaellan vaellustani,
sen varrelta kerään
luonnonhavaintoja, kuvia,
täsmennän lausetta tarkemmaksi.
Ei minulla mitään suurempaa ole:
luonnon pieniä yksityiskohtia,
lehden lentoa tuulessa,
takiaisten höytyväpalloja ilmavirrassa
tai myöhäisen amiraalin lepattavaa lentoa lokakuussa,
kun se lopulta istahtaa olkavarrelleni
ja katselee minua silmiin.
Ja kun saavun vihdoin kotiin,
otan kynän ja runovihkoni
tai avaan tietokoneen,
niin runo on siinä edessäni työpöydällä,
mieleen kirjoitettuna,
muistiinmerkitsemistä vaille valmis
2 haikua 23.10.2015
lintu särähtää
peukaloinen mittailee
rankapinoa
lakeus virtaa
junan ikkunan ohi
pisaroi lasiin
Runo (raakile) 23.10.2015
Jokivarresta on kaadettu
kaksi pikkutikkametsää
Kauhajoen keskustassa.
Kirkon takana vastarannalla
kaadettujen rantapuiden muiston läpi
kasvaa nyt rakennustyömaa.
Sedun vastarannalta
haapametsikkö on kaadettu
ilman suurempaa tarkoitusta,
hukkapuuna, paikalla on
hormapeltoa, etäisyydessä
metsänreuna ja omakotitalon sininen seinä
joka ennen piiloutui katseelta.
Näen evakkoon joutuneen puukiipijän
kapuavan runkoa pitkin
ja menen asemiin.
Heittolaukauksella saan kännykkä kuvan
vajaan metrin etäisyydeltä.
Tilhiparvia kiertelee pitkin kylää.
Runo 24.10.2015
Syksyn viimeisiä aurinkoisia päiviä
vietän Kauhajoen varrella
jokivarsipusikossa
intiaanikyykyssä.
Joen vesi virtaa määrätietoisena ohi.
Vastarannan kannonpäähän kasvanut sammalmätäs
hehkuu kirkkaanvihreää
kylmän auringon hohteessa.
Tiaisparvi tulee ihmettelemään minua
ympäröivien paljaiden lehtipuiden oksiin.
Yli neljäkymmentä vuotta olen opetellut
kirjoittamaan tarkemmin, tarkasti.
Minulle sanotaan, että se on lahjakkuutta.
En tiedä olenko vieläkään oppinut.
Mutta jatkan kyykkimistä tässä,
urpiaisparvi ohittaa etäämpää,
tunnistan linnut äänistä.
Elämässäni olen oppinut kaikenlaista
mitä ihmiset ylipäänsä nimittävät hyödyttömäksi
ja mitä ei saa vaihdettua rahaksi.
Enkä kyllä vaihtaisikaan
näitä syksyn hetkiä mihinkään muuhun.
Intiaanikyykyssä, kunnes jalat puutuvat,
niin että on vaikea päästä ylös.
Kun tunto palaa, jatkan vaellustani
etäisen auringon suuntaan.
Haiku 28.10.2015
joki on tyhjä
vesilinnut lähteneet
kaislat kuurassa
Runo 30.10.2015
Hämähäkin seittilanka
putoaa pystysuoraan katosta alas
tietokoneen näytön kulmaan.
Matala auringonvalo
ikkunalasin ja verhon läpi
kiillottaa sen näkyviin.
Pieni ihme. Ihastelen sitä.
Vahvinta tunnettua orgaanista ainetta.
Runo 31.10.2015
Matalan auringon valo
muuttaa metsänseinän oranssiksi.
Vien lintulaudalle jyviä,
joita varpuset rohmuavat.
Tilhet räpistelevät paikoillaan
ilmavirrassa
miettien laskeutumista pihlajaan.
Haen maalaukseni hirsiateljeesta.
Kana juoksee vapaana tien yli.
Ja on lokakuun viimeinen päivä.
I
Emäkallioon
on louhittu luolasto,
josta valvotaan koko Pohjois-Itämerta
ja sen ilmatilaa.
Sotilaspoliisiauto
pysäköitynä pommisuojan eteen;
sotilaat vartioimassa tutkakeskusta,
jonka armeija on rakentanut
mitaristisiin tarkoituksiinsa.
Kaksi korppia tutkamaston päässä
suorittavat omaa ilmavalvontaa
rauhanmaisesti, ronkkuen.
Puukiipijä kipuaa käärmekuusen runkoa
myöhäisiä hönteisiä etsien.
Hippiäisparvi askartelee männynlatvustoissa
sinne tänne lennellen.
Linnut eivät piittaa vähääkään
tutkavalvonnasta
tai siitä kuka ilmatilan omistaa.
II
Illanpimeässä
tutka-aseman suulla
kalmankeltainen valo.
Sotilaspoliisiauto parkissa
luolaston oven edessä,
miehet valvontalaitteita valvomassa.
Kolme haikua ilman vuodenaikaa 10.11.2015
I
kaksi korppia
tutkamaston kärjessä
ilmavalvontaa
II
puukiipijä kiertää
käärmekuusen runkoa
ruokaa etsien
III
hippiäisparvi
puuhailee latvuksessa
hiljaa siristen
Tanka ja kaksi haikuuta 12.11.2015
Tanka
Olla samooja,
vaeltaa paikasta paikkaan
ilman päämäärää.
Lopulta tulee vastaan
ainoa välttämätön.
Haikuut
1.
kaksi joutsenta
ui usvaverhon alta
näkymättömiin
2.
kaksi haikua
jo valmiina mielessä
hukkasin toisen
Pariisille 16.11.2015 (i.m. 13.11.2015)
Rauhankyyhkynen
päättömänä kävelytiellä
verta kainalossa
Haiku 19.11.2015
poijut tyhjinä
veneet nostettu maihin
talven aavistus
Ja sama tankana 19.11.2015
Poijut tyhjinä.
Veneet nostettu rantaan.
Kaislanruskeaa.
Vastarannalta piirtyy
emäkallio veteen.
Haiku II - 19.11.2015
sienet metsässä
eivät vielä aavista
talven tuloa
Haiku 20.11.2015
metsänpeitossa
samooja kuljeskelee
pyrkimättä pois
2 haikuversiota (ilman vuodenaikaa) 21.10.2015
I
puolikuu hohkaa
pilviverhon lävitse
kylmää valoa
II
kylmä puolikuu
hohkaa iltataivaalla
luista valoa
Haiku 22.11.2015
viimeiset sienet
sinnittelevät vielä
lakit huurteessa
Tanka ja haiku (kaksi versiota) 23.11.2015
Tanka
Ruosteinen kehä
kuun ympärillä lupaa
lumisadetta.
Mutta yöllä selkenee.
Aamulla maa kohmeessa.
Haiku
kuun ympärillä
pilviverhossa hehkuu
ruosteinen kehä
Haikuilua 25.-27.12.
joulupäivän yö
täysikuun valaisema
paljas lakeus
aamuyöllä kuu
hehkuu pilvien läpi
sataa, myrskyää
tapaninpäivä
pellot lumettomina
viiltävä tuuli
on pakastanut
tuuli viskoo rakeita
kohmeiseen maahan
hyytävä tuuli
iskee veitsiä naamaan
paluumatkalla
urpiaisparvi
lentää jokivartta
talvipäivänä
kohmettuneena
kasvot tunnottomina
asunnon suojaan
täysikuu nousee
tähdenreikien joukkoon
iltataivaalle
23.12
Sjöberginpuistossa
joki
on jäätön,
maa
sula ja märkä,
puut
pisaroivat.
Istun
tulvaveden mukana
puistoon
ajelehtineella laituripenkillä;
horisontissa
kajastaa
lyhyen
päivän valo.
Vastarannalla
pitkä horsma,
auringon
kultaamana
jo
hieman langenneena talven odotuksessa.
Luonto
vaikenee,
etäämpää
kuuluvat
maalaiskaupungin
äänet:
joku
on käynyt traktorilla kaupassa.
Jatkan
jokivarteen, rannassa
vesi
syö hitaasti
satavuotisten
kuusten juuria,
kuuset
kenottavat vettä kohti
pitäen
vielä toistaiseksi
juurillaan
kiinni penkereestä,
jota
aika ja vesi syövät.
Runoon
ui saukko samasta paikasta
muutama
vuosi sitten,
se
nousee maihin ja juoksee
pitkin
runoa ja rantatöyrästä.
Fresbee-kentällä
ei ole ihmisiä,
vain
vanhat omenapuut
lehtensä
menettäneinä, paljaina,
ja
kentänreunapensaikosta
kuuluu
talvehtivan mustarastaan varoitus,
kun
ilta alkaa jo hämärtyä.
Parvi
punatulkkuja lentää yösijoilleejn
suoraan
pääni yli.
Kuljen
kaupungin läpi kirjastoa kohti.
Kahden
vanhan lehtipuun latvukset
ovat
yhtä pulinaa,
suuri
taviokuurnaparvi tuo terveisiä pohjoisesta.
Ilta
on jo pimentynyt,
kun
tulen hautausmaalle,
jota
joulukynttilät valaisevat.
Pysähdyn
haudalle,
jonka
hautakiven olen suunnitellut,
kiviveistämö
sen veisti,
siellä
maan alla arkussa lepää isäni.
Sytytän
oman kynttiläni
hänen
muistokseen.
Hautausmaan
laidalla
jokirannassa
poltan tupakan.
Yritän
kuvata täysikuuta
ja
sen heijastusta vedestä.
Mietiskelen
kaikenlaista vaikeaa
kuten
elämää.
Otan
viinipullosta ryypyn
ennen
kuin jatkan
takaisin
sinne mistä lähdinkin.
Runo
eilisestä 23.12.2015
Vuoden
lyhyin päivä meni niin nopeasti ohi
etten
ehtinyt kirjoittaa mitään
Haiku
20.12.2015
joki
on sula
aurinko
matalalta
valaisee
pilvet
liian
lyhyt haiku 19.12.2015
kaatosade
ei
ainakaan lunta
viikko
jouluun
Haiku
II 14.12.2015
vihdoin
pakkasta
yötaivaalla
liekehtii
vihreää
tulta
Haiku
14.12.2015
tähdenlentoyö
ketunhäntä
taivaalla
iskee
kipinää
haiku
5.12.2015
lumi
näyttäytyi
ja
katosi jälleen pois
tiet
iljanteella
Haiku 2.1.2016
rannoilta
jäätyy
ensi
yönä uomakin
talvea
kohti
Runo
2.1.2016
Taisin
menettää
yhden
ystävyyden tänään.
Se
on joskus niin pienestä kiinni.
Joskus
ei mistään.
Runo
6.1.2016
Paha
mieli.
Mistä
minulle voi tulla paha mieli?
Siitäkö
että en saanut taaskaan sosiaalista apurahaa ajoissa?
Siitäkö
että Suomessa kiistellään turvapaikanhakijoiden
ja
katupartioiden oikeuksista.
Siitäkö
että maailmassa vaeltaa noin 70 miljoonaa pakolaista
ilman
kotia, turvaa ja tietoa tulevaisuudesta.
Siitäkö
että maailmassa soditaan, tapetaan ja raiskataan?
Ei,
minulla on paha mieli ainoastaan omasta itsestäni,
siitä
että en tänäänkään kyennyt olemaan
sitä
mitä olen.
Haiku
10.1.2016
pakkaspäivänä
vaelluksella
vajosin
syvälle
mieleen
Haikusarja
12.1.2016
varpushaukalla
naakkaparvesta
uhri
jo
valittuna
kirikilpailu
naakalla
pelissä henki
haukka
häviää
vastarannalla
haukka
luovuttaa vihdoin
turhautuneena
jokivarressa
lumeen
kyyristyneenä
seuraan
näytelmää
Haiku
13.1.2016
viiltävä
viima
kasvot
kohmettuneina
mittaan
lakeutta
Runo
13.1.2016
Pakko
on tunnustaa voimattomuutensa
ikääntymisen
edessä:
harmaantuvien
karvojen,
vähenevän
viehätysvoiman,
puuttuvan
potentiaalin,
syvenevän
yksinäisyyden.
Miten
vähän aikaa siitä on
kun
vasta opin
kävelemään,
lukemaan, kirjoittamaan.
Tänään
otin pitkästä aikaa käteeni kirjan.
Huomenna
joudun nöyrtymään,
tunnustamaan
että kohta kelpaan enää kaatopaikalle,
pitää
matkustaa kaupunkiin
ja
ostaa Halpa-Hallista lukulasit.
Haiku.14.1.2016
oksalla
istuu
talvehtiva
räkätti
kylmää
vapisten
Haiku
radikalimista 14.1.2016
kun
olin kerran
nuori
ja radikaali
en
ole enää
Runo
alkemia 15.1.2016
Ajatus
kypsyy
ja
minä olen kännissä.
Runous
on alkemiaa,
viisasten
kiven etsimistä.
Olemme
hukanneet sen jo kauan sitten
kuten
graalin maljankin.
Käyn
Jouppilanvuorella
ottamassa
kuvan lumitykeistä
ja
jatkan yhä lyhenevää matkaa.
Aforismi
15.1.2016
En
halua puhua mistään enkä tietää mitään.
Tällaista
on ihmisyys.
Lopulta
ajan perillä ollessa
ymmärrämme
miksi.
2
haikua 20.1.2016
tintti
valittaa
lintulaudalla
jyvät
lumen
haudassa
sydäntalvella
kauppamatkakin
kestää
pari
tuntia
Runo
22.1.2016
Nälkääsi
taiteilija
syö
juustoa;
se
tukkii ruuan pakoreiät
ja
poistaa siten nälän tunteen.
Haiku
24.1.2016
mustan
kissan yö
yönvärisenä
hiipii
lumen
keskellä
Haiku
25.1.2016
viiltävä
tuuli
lakeudella
alati
repii
kasvoja
Haiku
26.1.2016
lumet
nuokkuvat
pakkaskausi
takana
kengissä
nuoskaa
haiku 10.2.2012
pellot mustina
taivas on lopunharmaa
kastun sateessa
Eurooppa 2016
Europe, sinä olet nainen,
Zeus-nimisen härän selässä ratsastit Kreetalle,
sait hänelle kolme lasta,
voidaanko puhua Euroopan ryöstöstä?
Nyt pakolaiset kuka minkinlaisilla veneillä
purjehtivat Välimerellä sinne Kreetaan,
jota ei vielä ole ympäröity piikkilangoilla,
pienten lasten silmissä kauhu ja huuto
ja mereen hukkuvia ruumiita.
Eurooppa, 1993 Maastrichtin sopimus,
sinusta tehtiin sisämarkkina-alue, talousunioni,
yhteisen valuutan toimimaton idea,
äänestin vastaan.
Väitin ja väitän edelleen,
että Euroopan muureja sisältä purettaessa
ulkorajoille rakennetaan korkeampaa muuria
kolmannen maailman pakolaistulvaa
ja köyhyyttä vastaan.
Nyt aitoja rakennetaan Euroopan sisälläkin pitkin Eurooppaa,
piikkilanka-aitojen takana
turvapaikkaa haluavien epätoivoisia kasvoja,
lapsi joka ojentaa kättään aidan läpi kohti Eurooppaa.
Eurooppa, sinun olisi pitänyt ymmärtää tämä
viimeistään kun Afrikan vallankumous alkoi
ja levisi Lähi-itään,
että nämä tulvat ennen pitää tulevat,
mutta Eurooppa nukkui
omahyväisyyden vuosikymmenistä unta.
Europe, laitan sinuun toiveeni äitinä,
auta nämä lapset ja äidit Eurooppaan.
Ojenna kätesi Välimeren yli
ja saata ihmiset turvaan pakolaisleireiltä,
tänne maanosaan joka ei ole koskaan ollut köyhä,
niin että rajoilta tarvitsisi käännyttää ketään
matkalla turvaan ja parempaan huomiseen.
Europe, minä rukoilen sinua,
tee nyt vihdoinkin jotain,
vaikka monella tavalla kaiken tapahtuneen jälkeen
suurin osa on jo liian myöhäistä.
Eurooppa, hukkuneiden lasten hätähuudot;
eikö ole jo aika, että kuulisit ne
ja kuuntelisit tarkoin, ihmisyyden nimissä!
Haiku 15.2.2016
tikka touhuaa
lentää käpy nokassaan
hakkuutyömaalle
Haiku 15.2.2016
kevyt pakkanen
pelloilla uutta lunta
tule jo kevät
Kolme haikua 17.2.2016
I
lumikon jäljet
yöllä lumeen piirtyneet
jokirannassa
II
aurinko paistaa
linnut laulavat kevättä
kuusen oksilla
III
nuokkuva lumi
vanhan riihen katolla
vihjaa keväästä
Haiku 20.2.2016
viiltävä viima
silmistä valuu vettä
jäätyy poskille
Haiku ja yks vanhempi 23.2.2016
I
lumisateessa
illan hämärtymössä
häämöttää koti
II
suojakelillä
pyrstötiaisparvi
vaeltelemassa
Yöhaiku 23.2.2016
täysikuu jälleen
iskee silmänurkkaani
verhon lävitse
haiku 25.2.2016
kuuntelen kevään
yön jäljiltä katselen
lumi paljastaa
Haikuja viime päiviltä 28.2.2016
I
talon pihassa
lippu puolitangossa
roikkuu apeana
II
lumet nuokkuvat
vanhan riihen katolla
seinätkin vinot
III
kirkonkoskessa
ahtojäät törröttävät
kuin ladon päädyt
Haiku 29.2.2016
tähtikirkas yö
puolikuu matalalla
melkein selällään
Haikuversioita 29.2.2016
I
haavoittuneet puut
auringon laskiessa
vuotavat verta
II
metsänrajassa
aurinko haavoittunut
koivukeihäistä
III
haavaisina puut
oranssissa valossa
hangella verta
IV
illankoitossa
laskeutuu horisonttiin
kylmä aurinko
V
metsänreunassa
verestävät puunrungot
aurinko laskee
VI
talviaurinko
verestäväsilmäinen
sulkee luomensa
VII
pikkupakkasta
auringonlaskun hetki
lumenpunaista
VIII
puiden grafiikka
haavoittunut aurinko
kuivaneulassa
IX
lehtipuu piirtää
taivaanrajaan auringon
veriset kasvot
X
aurinko laskee
keskelle lakeutta
karkauspäivänä
Runo runosta 29.2.2016
runo on ajatus
joka ensin käännetään ylösalaisin
ja sitten takaisin paikalleen
sanoi runouden opettajani
siis kuin siinä pienessä lasipallossa
jolla lapsena leikin
käännetään ensin pallo väärinpäin
ja sitten takaisin
ja kuvusta sataa lunta kylän ylle
ja hiutaleet tippuvat uudelleen alas
mutta eivät koskaan samaan paikkaan
koska käännöstyössä
on syntynyt uusi ajatus
satoja uusia ajatuksia
joista yksi on niin hyvä
että siitä syntyy ehkä runo
Haikuja 1.3.2016
lumihangessa
juon viiniä, kirjoitan
kädet kohmeessa
joki on sula
voimalalla tuhottu
kuohuvat kosket
olen kuin tuuli
tuulen mukana kuljen
mieleni mukaan
Haiku 3.3.2016
lumikko juoksi
valkoisena hangella
sukelsi koloon
Haiku 11.3.2016
nelin tassuin
kissa hipelöi
hiuksiani
Haiku 19.3. 2013
kevät hämäsi
pohjoinen hyinen viima
taas lakeudella
Runo 19.3.2016
Istun tuulensuojaan
asemakatoksen penkille
katselemaan auringonvaloa
ja lumen haihtumista ilmaan.
Mietin omia asioitani.
Lopulta tulee juna
ja sivuuttaa pysähtymättä.
Mutta en minä ole mihinkään matkallakaan.
Tasoristeysvaroittimen kilkattaessa
lähden kävelemään takaisin kotiin.
Runo 29.3.2016
Selaan silmilläni metsänrajaa ja taivasta sen yläpuolella.
Pääsiäispyhinä saapuvat ensimmäiset tiedustelijat:
joutsenet, töyhtöhyypät, kiurut, kottaraiset.
Auringonpaiste haihduttaa hankia ilmaan.
Lakeuden laidalla metsän yläpuolella
tuulimyllyn siivet viipaloivat taivasta.
Maanviljelijän aivastus kuuluu aukean yli
kahdensadan metrin päähän kuin kiväärinlaukaus.
Runo 14. huhtikuuta
Vaellan vaellustani.
Kuljen nevan ylitse
sahanpuruista kuntorataa pitkin.
Pysähdyn laavulle,
nuotiopaikan ääreen.
Emmin pitkään osaanko vielä,
mutta toisella tikulla nuotio syttyy.
Käristän Atrillin
(maksettu mainos).
Savu tunkeutuu hajuna sieraimiini
ja saa silmistäni irti
onnellisuuden kyyneleet.
Olen vain siinä,
katselen tulen ihmettä,
alati muuttuvaa, alati leikkivää,
läsnäolevaa
ja tajuan miksi tuli on ajateltu jumalaksi
ja elementiksi.
Haluan savun hajua vaatteisiini.
Rakastan sitä (pervo).
Ja kurjet huutelevat korviin etäämpää pellolta.
Olen jo lähdössä pois kun huomaan,
ettei minulla tänä päivänä
ole muuta tekemistä kuin katsella tuota tulta,
liekkejä jotka hiipuvat,
katoamista ja lopulta hiillosta
joka hitaasti tummuu.
Haiku 15.4.2016
mustavarikset
pesäyhdyskunnassaan
mitä meteliä!
Haiku 15.4.2016
nuotiotulella
käristän makkaroita
kurjet huutavat
Runo 23.4.2016
Tänään on runon ja ruusun päivä, eilen oli Äiti Maan päivä. Toissapäivänä allekirjoittiin Pariisissa historiallinen ilmastosopimus joka oli helppo allekirjoittaa, koska se ei sido yhtään valtiota mihinkään. Siis ruusun päivän runon kirjoitan Äiti Maalle.
Äiti Maa
Minä pyydän anteeksi niitä rikoksia
joita me ihmiskuntana joka päivä
teemme sinua vastaan.
Esitän henkilökohtaisen virallisen anteeksipyyntöni,
toivon että maan ja maapallon johtajat tekisivät samoin.
Kulutan enemmän kuin tuotan,
luonnonvaroja, energiaa, kaikkea
ja ennen kaikkea haaskaan.
Yritän parantaa tapojani,
mutta oppiminen on hidasta.
Joka päivä me maapallon ihmiset
revimme peruuttamattomia arpia ihoosi,
saastutamme ilman, maat ja meret
uskomme ikuiseen kasvuun
ja hautaamme ydinjätteitä onkaloihin
100 000 vuoden ajan valvottaviksi haudoiksi.
Vientiteollisuutemme syö luonnonvaroja,
metalleja, puuta, kerskakulutustavaraa.
Kaivosteollisuus louhii maaperän rikki,
etelässä eroosio, sademetsien tuho, tsunamit
meillä pohjoisessa graniittikasvoihin
ylikansallisen kaivostoiminnan louhimat uurteet,
aukkohakatut metsät, ojitetut suot.
Kaikkialla vääjäämätön ilmastonmuutos,
hiilidioksidikehä maan ympärillä,
myrkkyjätteet maalla, ilmassa ja vesissä,
sukupuuttoon kuolevat lajit,
ilmasta kesken lennon kuolleena putoavat linnut.
Äiti Maa,
me olemme tuhonneet paljon, mutta
olemme jo menossa itsemme kaivamaan hautaan
muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan kuluessa.
Valitan että ehdimme viedä niin paljon mukanamme
planeetan ekologisesta tasapainosta,
mutta sitä toivut vielä, tiedän,
seuraavan miljoonan vuoden kuluessa,
mutta et ennen sitä
ja sitttenkin sinusta tulee jotain muuta
kuin mitä ennen meitä olit.
Älä anna meille anteeksi,
sillä me tiesimme mitä me teimme ja teemme.
2 haikua 23.4.2016
I
harakanpesä
vanhassa poppelissa
seurailen sitä
II
luonnonhavainto
lasken tavutusta
riittääkö haikuun
Runo 30.4.2016
Leirinuotiolla:
Metsäkirvisen laulu
nousee lepattaen pystysuoraan lentoon
ja leijailee alas viereisen männyn latvaan.
Punarintojen keväänkiihkeä liverrys
virtailee puroina puista korviin.
Palokärki lentää kaula ojossa nuotiopaikan yli
surullista huutoaan huutaen.
Yksinäinen kurki viereisellä pellolla.
Liekkien loputon liike, elävä tuli,
ihmeellisesti vaihtelevin ilmenemismuodoin.
Juon termoksesta kahvia,
päätän ostaa nokipannun.
Käristän tikussa Atrillia.
Elämä on tänään
taas täynnä pientä onnellisuutta,
kiitollisuutta tästä kaikesta.
mustavarikset
isänmaan vartijoina
kynnöspellolla
Vaellusrunoja 3.5.2016
Näillä lakeuksilla
vuoria näkee vain kiinalaisissa akvarelleissa,
kunnes pienen metsäkaistaleen takaa
junan ikkunaan sukeltaa esiin
uljas itse tehty Jouppilanvuori,
jonka pohjoisrinteellä vielä
laikkuina auringon ruskettamaa lunta.
Lähden asemalta kävelemään.
Poimin laukkuuni
kaksi pulunsulkaa.
Kirkon alapuolella
suvannon reunalla
telkkänaaras soutaa ja sukeltelee
pitkin rannanreunaa.
Koiras laskeutuu kaartaen paikalle.
Sillä on parittelu mielessä.
Kurjenmiekan lehtisapelit
kasvavat kohisten koskessa.
Sudenmarjat avaavat lehtikääröjään.
Haavansilmut ovat jo puhjenneet lehteen.
2 haikua 17.5.2016
puron varressa
kukkivia rentukoita
kultasilmiä
kaksi joutsenta
keskellä viljapeltoa
pesimäaikaan
Runo 17.5.2016
Metsien onneton tila:
Ikimetsää ei ole missään,
vanhoja metsiä puolen hehtaarin laikkuina
hyvin harvassa.
Rivistöissä kuin sotilaat
alle kolmikymmenvuotiaat männyt
istutusmetsissä.
Äkkiä ymmärrän metsien tasapäisyyden:
Jokainen sukpolvi haluaa muuttaa
perintötilansa ja puunsa paperirahaksi,
ottaa enemmän kuin osansa
hupenevista luonnonarvoista,
niin että katsojan silmiä särkevät
avohakkuut ja raskiot.
Kolmeakymmentä vuotta vanhemmiksi
metsät eivät enää koskaan ehdi.
Runo 17.5.2016
Syväjärvellä
ilves on syönyt kukon
ystävän kanalasta.
Kuikan iltahuudot järveltä
kertautuvat kaikuina korviin.
Runo 18.5.2016
Puistonurmikolla
parvittain keltaisa vaahterankukkia.
Kärpänen lennähtää housunlahkeelle
pesee eturaajoilla verkkosilmiään.
Haiku 20.5.2016
tuomet kukkivat
etuajassa jo nyt
tuoksuu kesältä
Runo 22.5.2016
Koho kelluu kevyesti laineilla.
Aurinko lämmittää takin selkää,
kun istun venelaiturilla.
Kolmipiikit askartelevat onkimadon kanssa,
kiskovat sitä koukusta.
Kolme joutsenta purjehtii lahden pohjukassa.
Rantasipi lentää kivelle katselemaan.
Silkkiuikku on rakentanut kelluvan pesän,
sitonut sen viime kesän kaisloihin kiinni,
hautoo munia pesässään.
Minulla ei ole tänään tärkeämpää:
vain olla tässä,
katsella vastarannan kallioita ja metsänrajaa
ja sen ylitse etäisyyteen.
Haiku 26.5.2016
naakka pesällään
kirkon kiviaidassa
pesäkammio
haiku 18.6.2016
...
kattopeltejä riepoo
vihmova sade
Haiku 21.6.2016
valon päivän yö
täysikuu, kirkas taivas
kääntymispiste
haiku 22.6.2016
pirunpuntarit
mittaamassa siivillään
kesän lyhyyttä
haiku 25.6.2016
juhannusyönä
luhtakerttunen laulaa
mieleen jää kuva
ajatusten virrassa
tekstini katoaa nopeammin
kuin ehdin vaihtaa aluspaitaa
neljäkymmentä vuotta sitten
olisin ollut ajan hermolla
Haiku 11.7.2016
iltatunnelma
ruohonleikkurin ääni
nirhaa sen poikki
runo 16.7.2016
Tiedän että edessä on uneton yö,
mietin kaikenlaista, en kykene mihinkään,
kärvistelen.
Milloin minusta tuli tämä ruumis,
en ota enää kantaa maailman tapahtumiseen
enkä ymmärrä mitään siitä.
Aamuisin katselen seiniä,
jotka kaatuvat päälleni
joka helkkarin aamu.
Ja samaan aikaan tajuan,
että tämä on huonoin runo,
minkä koskaan olen kirjoittanut,
koska tästä puuttuu toivo,
joka vielä hiljaa syvällä sisimmässä
kylkiluita koputtelee.
Runo 20.7.2016
täysikuu kurkistaa
ohuen verhon läpi ikkunasta
suoraan työpöydälleni.
Runo 21.7.2016
Kävelin valtatien vartta kylälle.
Istuin jokivarressa.
Kuljin nevapolkua pitkin kotiin.
Haiku 22.7.2016
jokirannassa
tuuli heiluttaa heinää
tat tvam asi
Kävelin kylille.
Ajattelin hoitaa sosiaalisia asioita,
mutta toimisto on kiinni elokuun puoliväliin.
Menin uimarannalle.
Vanheneva mies ja nainen uivat vesikivelle.
Seisoivat pitkään siellä ja suutelivat.
Pikkupojat etsivät vedestä kiviä karimerkiksi.
Mopopojat kävivät ja lähtivät pois.
Poltin toisen sätkän.
Nainen kävi uimassa joella valasta,
puki mekon päälleen ja otti kätevästi uimapuvun pois.
Pyöräili kotiin ilman alushousuja.
Kävelin kotia kohti.
Näin jonkin ruosteperhosen joka oli törmännyt autoon
lähes tajuttomana hyppi siinä.
Helteinen päivä,
istuin puun varjoon.
Pikkutyttö etsimässä pokemoneja postilaatikoltani.
Tulin sisälle asuntooni.
Täällä ei enää tänään tapahdu mitään.
Haiku 1.8.2016
telkkä sukelsi
vedessä laajenevat
pyöreät väreet
vaelluskirjaa 2.8.2016
Kirjoittaisin jotain mutta mitä?
Kävelin joen rantaan,
katselin kun pikkukalat
noukkivat veden pinnalta perhosia.
vene oli kaadettu kumolleen
rantapuuta vasten.
Istuin siinä pitkään ja ihmettelin.
Rastaat kerääntyvät jo parveen
aavistaen syksyn.
Punarinta tiputteli äänipisaroita
vastarannalla.
Ja hetken kaikki oli hiljaa.
Runo 12.8,2016
Sateenharmaat pilvet purjehtivat yli taivaan
repaleinen taivas, repaleinen mieli
ja olen tyytyväinen katoksesta
kun kaatosade ryöppyää kaikkialta niskaan
Haiku 14.8.2016
rastaat parveilee
sataa päiväkausia
enteilee syksyn
Neitoperhosen siiveniskut
heijastuvat aamuauringon valossa
ikkunaan ja ikkunan läpi;
päätyvät tummana, suurentuneena
lepattavana varjona
harsoisiin oransseihin ikkunaverhoihin.
Runoo ja haikuu 25.8.2016
Haiku
pajussa kukkii
isokierto on kasvanut
sitä halaamaan
Rakkausruno
Täi on pieni, nätti ja pullukka
kuten sinäkin rakkaani.
Kun hymyilet, naamasi on
kuin kuolleella hylkeellä.
Runo
liukastuin ja lensin
jokirannassa
selälleni rapakkoon
Haiku
Kaukolanranta
istumakivelläni
kiitän kaikesta
Ajattelin ihmisyyttä,
vaikka sillä sanalla on huono kaiku
paitsi ihmisten
myös eläinten, puiden ja kivien keskuudessa.
Mutta se voitaisiin laittaa pesukoneeseen
ja ottaa sen jälkeen uudestaan esiin
pyykkinarulle kuivumaan.
Runo 27.8.2016
Hiljainen kivi kestää,
aallot tulevat ja menevät,
katoavat.
(omistettu Helge Riskulalle joka keksi hiljaisen kiven)
Runo 28.8.2016
syysmyrsky riehuu
repii puita juuriltaan
silti on lämmin
harsoiset pilvet
olivat kuin islantilainen muusikko
olisi soittanut pyykkilautaa
taivaalle
kaksi haikua 24.9.2016
rastaat lentävät
rannalla kaikkiin suuntiin
valmiina lähtöön
kurkien muutto
ne kolaavat aurallaan
sinisen taivaan
Haiku 26.9.2016
perhonen uupui
se väsähti elämään
teki osansa
(in memoriam perhoselle, joka ehti asua luonani vain kaksi päivää, mutta johon ehdin kiintyä syvästi.)
Haiku 27.9.2016 (perhonen osa II)
jeesuksen ihme
yökkönen virkosi
nousi kuolleista
2 haikua 27.9.2016
jokirannassa
rastaiden levottomuus
lähdön odotus
tuhat rastasta
purjehti ylitseni
kuin hyttyspilvi
Unohtunut haiku (syyskuun
alku)
kaakkurin huuto
rikkoo yöhiljaisuuden
palsanlahdella
2 haikua 29.9.2016
1.
istun rannalla
iltaa pitkin viilenee
hämärtyy yöksi
2.
rastaita parvi
ne pitävät kokousta
rupattelevat
Tanka 30.9.2016
Hyvästi lakeus!
Nomadi purkaa majan.
En jää kaipaamaan.
Lähden rastaiden matkaan.
Etsin ihmisen sijaa.
Runoja vaeltajan
taskusta XV
4 haikua 1.10.2016
1.
meditaatiossa
kerään tyrnimarjoja
meren reunalta
2.
olen iloinen
että hengitän tänäänkin
elän yhä
3.
olen kotona
sanoin puhelimessa
missä olenkin
4.
pyydän anteeksi
aina kun poimin marjan
tyrnipensaasta
Polut 5.10.2016
Polut, ikiaikaiset
risteilevät metsissä
eläinten polkuja, ihmisten polkuja
ne jakaantuvat ja haarautuvat
eri suuntiin
minun polkuni on oma
kuljen sitä pitkin tuntemattomaan
jokainen polun risteys on vaihtoehto
peruuttamaton
menit sinne tai tänne
et voi palata enää takaisin
koska hetki ja aika on mennyt
jo risteyksen ohi
silloin tällöin polkuni kohtaa metsässä
muita polkuja
joku polku tarttuu hetkeksi kiinni
joku kulkee kanssani pidempään yhtä matkaa
erotakseen jälleen
polkuni mukana olen lopulta umpimähkään
eksyksissä
kunnes lopulta jo kolmatta kerta tällä vaelluksella
tulen saman hiidenkiven luokse
ja tiedän että olen
melkein perillä, melkein kotona
kunhan oikaisen tästä metsän poikki suoraan
Haiku 13.10.2016
täysikuu kasvaa
illan hämärtymössä
hyvästelemään
Haiku 14.10.2016
olen nomadi
pakkaan majan ja lähden
huomista kohti
Haiku 14.10.2016
alaston nainen
solahti jokiveteen
mieli liikahti
Runo 16.10.2016
Ajattelin tragediaa
kirkonkellot soivat
Aleppo!
2 haikua 25.10.2016
1.
mielentilani
kuin väreilevä vesi
muutoksen alla
2.
tilhet töyhtöpäät
kaljun koivun oksilla
sirisemässä
Haiku 26.10.2016
yötaivaan äänet
punakylkirastaita
muuttomatkalla
1
talven aavistus
puronkaarteessa riitettä
ruoho kuurassa
2
tänä aamuna
heinä on lakoontunut
maa hopeamatto
Haiku 28.10.2016
lehmuksen alla
kuuntelen sateen ääntä
lehdet satavat
Haiku 29.10.2016
maa on huurteessa
yöpakkasen jäljiltä
luvassa lunta
Haiku 31.10.2016
syyskirkas päivä
auringon kylmä valo
etääntymässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti