Lokakuun runoja pöytälaatikon pohjilta
23.10.2009
Haiku on runo,/
jossa on/
liikaa tavuja./
Tanka on haiku, jossa/
on kaksi turhaa riviä.
jossa on/
liikaa tavuja./
Tanka on haiku, jossa/
on kaksi turhaa riviä.
sumussa puut
junan ikkunassa
sateen itku
Lehdet lentävät
leijoina tuulessa
rastaat parvena
väritetyissä puissa
on tämä vuodenaika
joen partaalla
kivipaadella
istun kuin rodinin ajattelija
leuka käteen nojaten
kyynärpää polveen nojaten
mietin ajatuksiani
ja katselen jokea
joka on elämäni
joka virtaa
läpi
2.10.2011
Tuuli
tanssittaa syksyn lehtiä ilmassa.
Pilvet
soutavat taivasta.
Tilhen
kutsuääni lentää yli.
Minä istun
kuistin portaalla
ihan hiljaa
hetken.
Tanka 12.10.2015
Hevonen haassa
syö apetta saavista
närhi tarkkailee
ja odottaa vuoroaan
kukot vapaina pihassa
Runo 13.10.2015
Tänään tuulee.
Kuvat eivät kertaudu veden pinnasta.
Laituri on nostettu rannasta talviteloille.
Parvi sorsakoiraita lentää jokiuomaa pitkin ylävirtaan.
Urpiaisia on vaeltanut jo pohjoisesta tänne talvehtimaan.
Minä kirjoitan muistiin yksinkertaisia luonnonkuvia.
Suuria ideologioita tässä iässä ei enää ole.
Vain luonnon hiljaisia puheita kuuntelen.
Runo 14.10.2015
Tuuli on tyyntynyt.
Veden pinnasta heijastuvat kaikki värit.
Vastarannan pajujen ruskea,
kaislojen oljenkeltainen,
kuusten vihreä, koivunrungon valkoinen,
taivaan siniset laikut
ja taustan ruskea umbra syventää kaiken.
Kuka vielä väittää että vesi on väritön?
Tanka 14.10.2015
Vastarannalla
fasaanikukko yskii
kuin vanha wickström.
Kukko on kylmettynyt
eikä wickström saa bensaa.
Runo 15.10.2015
Parvi koivunlehtiä putoaa veteen
vesi kareilee,
tuuli kuljettaa kevyitä aaltoja vastavirtaan
pintaa pitkin.
Aallot eivät liiku minulle sanotaan,
ne vain nousevat veden pinnassa ylös ja alas.
Sitä on vaikea uskoa silmilläni,
kun katselen niiden virtaavaa rytmiä vedessä.
Katselen tätä jokea,
olen kuin Linnanmäellä peilimaailmassa.
Haiku 15.10.2015
Fasaanin jäljet
hiekkaan tatuoituna
pakkasyön jälkeen
Runo 20.10.2015
En enää etsi runoja,
ne tulevat,
iskevät kuin naula silmään.
Vaellan vaellustani,
sen varrelta kerään
luonnonhavaintoja, kuvia,
täsmennän lausetta tarkemmaksi.
Ei minulla mitään suurempaa ole:
luonnon pieniä yksityiskohtia,
lehden lentoa tuulessa,
takiaisten höytyväpalloja ilmavirrassa
tai myöhäisen amiraalin lepattavaa lentoa lokakuussa,
kun se lopulta istahtaa olkavarrelleni
ja katselee minua silmiin.
Ja kun saavun vihdoin kotiin,
otan kynän ja runovihkoni
tai avaan tietokoneen,
niin runo on siinä edessäni työpöydällä,
mieleen kirjoitettuna,
muistiinmerkitsemistä vaille valmis
2 haikua 23.10.2015
lintu särähtää
peukaloinen mittailee
rankapinoa
lakeus virtaa
junan ikkunan ohi
pisaroi lasiin
Runo (raakile) 23.10.2015
Jokivarresta on kaadettu
kaksi pikkutikkametsää
Kauhajoen keskustassa.
Kirkon takana vastarannalla
kaadettujen rantapuiden muiston läpi
kasvaa nyt rakennustyömaa.
Sedun vastarannalta
haapametsikkö on kaadettu
ilman suurempaa tarkoitusta,
hukkapuuna, paikalla on
horsmapeltoa, etäisyydessä
metsänreuna ja omakotitalon sininen seinä
joka ennen piiloutui katseelta.
Näen evakkoon joutuneen puukiipijän
kapuavan runkoa pitkin
ja menen asemiin.
Heittolaukauksella saan kännykkä kuvan
vajaan metrin etäisyydeltä.
Tilhiparvia kiertelee pitkin kylää.
Runo 24.10.2015
Syksyn viimeisiä aurinkoisia päiviä
vietän Kauhajoen varrella
jokivarsipusikossa
intiaanikyykyssä.
Joen vesi virtaa määrätietoisena ohi.
Vastarannan kannonpäähän kasvanut sammalmätäs
hehkuu kirkkaanvihreää
kylmän auringon hohteessa.
Tiaisparvi tulee ihmettelemään minua
ympäröivien paljaiden lehtipuiden oksiin.
Yli neljäkymmentä vuotta olen opetellut
kirjoittamaan tarkemmin, tarkasti.
Minulle sanotaan, että se on lahjakkuutta.
En tiedä olenko vieläkään oppinut.
Mutta jatkan kyykkimistä tässä,
urpiaisparvi ohittaa etäämpää,
tunnistan linnut äänistä.
Elämässäni olen oppinut kaikenlaista
mitä ihmiset ylipäänsä nimittävät hyödyttömäksi
ja mitä ei saa vaihdettua rahaksi.
Enkä kyllä vaihtaisikaan
näitä syksyn hetkiä mihinkään muuhun.
Intiaanikyykyssä, kunnes jalat puutuvat,
niin että on vaikea päästä ylös.
Kun tunto palaa, jatkan vaellustani
etäisen auringon suuntaan.
Haiku 28.10.2015
joki on tyhjä
vesilinnut lähteneet
kaislat kuurassa
Runo 30.10.2015
Hämähäkin seittilanka
putoaa pystysuoraan katosta alas
tietokoneen näytön kulmaan.
Matala auringonvalo
ikkunalasin ja verhon läpi
kiillottaa sen näkyviin.
Pieni ihme. Ihastelen sitä.
Vahvinta tunnettua orgaanista ainetta.
Runo 31.10.2015
Matalan auringon valo
muuttaa metsänseinän oranssiksi.
Vien lintulaudalle jyviä,
joita varpuset rohmuavat.
Tilhet räpistelevät paikoillaan
ilmavirrassa
miettien laskeutumista pihlajaan.
Haen maalaukseni hirsiateljeesta.
Kana juoksee vapaana tien yli.
Ja on lokakuun viimeinen päivä.
+1 haiku 8.10.2015
öljyturnipsi
kamppailee sinnikkäästi
kukassa vielä
yöhaiku
7.-8.10.2015
yöksi pakastuu
revontulet roihuavat
aurinkomyrsky
ruoho kuurassa
vielä iltapäivällä
talon varjossa
tilhet saapuivat
parvi lensi siristen
pihapihlajaan
matala savu
levittäytyy maisemaan
lokakuun haju
neitoperhonen
lennähti mukanani
sisään asuntoon
pyydystin sen rasiaan
ja vapautin ulkona
Rauhan
ajatus
Jättäisin mielellään jo ihmiset
rauhaan
syyrialaiset, palestiinalaiset
ja libanonilaiset ja muut ihmiset
mutta rauhan ajatus on
ihmiskunnassa mahdoton
(1.10.2015)
4 haikua 1.10.2016
1.
meditaatiossa
kerään tyrnimarjoja
meren reunalta
2.
olen iloinen
että hengitän tänäänkin
elän yhä
3.
olen kotona
sanoin puhelimessa
missä olenkin
4.
pyydän anteeksi
aina kun poimin marjan
tyrnipensaasta
Polut 5.10.2016
Polut, ikiaikaiset
risteilevät metsissä
eläinten polkuja, ihmisten polkuja
ne jakaantuvat ja haarautuvat
eri suuntiin
minun polkuni on oma
kuljen sitä pitkin tuntemattomaan
jokainen polun risteys on vaihtoehto
peruuttamaton
menit sinne tai tänne
et voi palata enää takaisin
koska hetki ja aika on mennyt
jo risteyksen ohi
silloin tällöin polkuni kohtaa metsässä
muita polkuja
joku polku tarttuu hetkeksi kiinni
joku kulkee kanssani pidempään yhtä matkaa
erotakseen jälleen
polkuni mukana olen lopulta umpimähkään
eksyksissä
kunnes lopulta jo kolmatta kerta tällä vaelluksella
tulen saman hiidenkiven luokse
ja tiedän että olen
melkein perillä, melkein kotona
kunhan oikaisen tästä metsän poikki suoraan
Haiku 13.10.2016
täysikuu kasvaa
illan hämärtymössä
hyvästelemään
Haiku 14.10.2016
olen nomadi
pakkaan majan ja lähden
huomista kohti
Haiku 14.10.2016
alaston nainen
solahti jokiveteen
mieli liikahti
Runo 16.10.2016
Ajattelin tragediaa
kirkonkellot soivat
Aleppo!
2 haikua 25.10.2016
1.
mielentilani
kuin väreilevä vesi
muutoksen alla
2.
tilhet töyhtöpäät
kaljun koivun oksilla
sirisemässä
Haiku 26.10.2016
yötaivaan äänet
punakylkirastaita
muuttomatkalla
1
talven aavistus
puronkaarteessa riitettä
ruoho kuurassa
2
tänä aamuna
heinä on lakoontunut
maa hopeamatto
Haiku 28.10.2016
lehmuksen alla
kuuntelen sateen ääntä
lehdet satavat
maa on huurteessa
yöpakkasen jäljiltä
luvassa lunta
Haiku 31.10.2016
syyskirkas päivä
auringon kylmä valo
etääntymässä
Lokakuu 2008
8.10.
Haravoin lehtiä
löytämättä juuri
mitään tärkeää
ellei sitten
kuolemaa.
16.10.
Saankohan venettä
tänäkään syksynä ylös.
Se makaa puolittain
uponneena Kyrkösjärvessä.
En jaksa nostaa sitä
yksin.
Pitäisi lappaa
ämpäri ämpäriltä vesi pois.
Kaikki riippuu
siitä, miten korkealla Kyrkösjärven pinta on.
28.10.
Keitän aamukahvia.
21.10. 2009 Yökävelyllä:
Kävelin
Aapelinraittia pitkin
vain tupakanmitan
katulamput
valaisivat kulkutieni
mutta peittivät
tähdet
yömuuttajien ääniä
ei kuulunut
käännyin takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti