Kemijoki 1993
Kemijoki virtaa vuosisatojen läpi. Vuosituhansia se on etsinyt uomaansa virratakseen mereen. Tässä joessa, sen veden virtauksessa pelkistyy luonnon ikuinen kiertokulku. Joki joka laskee mereen on aina sama eikä koskaan sama. Sen elämä on pitkä. 5500 vuotta sitten Ounas- ja Kemijoen suistot olivat nykyisen rovaniemen alapuolella, Kuolasuvannon seudulla. Silloisen Ounasjoen alajuoksulla, Sinetän Lamminvaarassa on tavattu 7000 vuotta vanhan asutuksen jäänteitä. Tässä mitta-asteikossa Kemijoen uiton ja rakentamisen historia on lyhyt. Mutta viimeiset 100 ja viimeiset 50 vuotta ovat ovat muuttaneet jokea enemmän kuin se on muuttunut koko aikaisemman historiansa aikana. Entisten kuoohuvien koskien tilalla on nyt voimaloilla kuohittu joki.
Kemijoen alkuperäiset merkitykset vaelluskalojen ja ihmisten kulkureitteinä, kalastusalueena, toimeentulon antajana tässä mielessä ovat kadonneet. Jokivarressa talot rakennetaan nykyään niin, että talojen julkisivut ovat maantielle, eivät jokea kohti. Kalastus sai väistyä viisikymmentä vuotta sitten voimalaitosten tieltä, uitto puunkuljetusmuotona on hävinnyt nyt. Vuonna 1991 Kemijoki Oy osti uiton pois Veitsiluodolta ja Metsä-Bootnialta. Pohjoisen puu kulkee nyt pyörillä Kemiin. Miten pitkään? Ajoksen satamassa voi nähdä laivoja, jotka tuovat Argentiinsta puuta Veitsiluodon tehtaille. Pohjoisessa puuntuotannon nollaraja laskee.
Kemijoki on antanut vuosisatojen saatossa toimeentulon tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Se on antanut ellinkeinon kalastajille ja uittomiehille jokivarressa. Sen ansiosta on jokisuuhun kasvanut paperiteollisuuden varassa elävä kkaupunki, Kemi. Metsäteollisuus on työllistänyt joen yläjuoksulla suuria, parhaimmillaan toistatuhatta ihmistä käsittäneitä savottoja. Parhaimmillaan Kemijokea pitkin on uitettu puuta noin 2,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Joen pohjaankin on vuosikymmenien kuluessa uponnut puuta satojen hehtaarien metsän verran. Vielä 60-luvun alkupuolella uitto työllisti vuosittain yli 2000 ihmistä jokivarressa ja erottelussa.
Entä nyt, vuonna 1993? Teollisuutta rationalisoidaan, ihmisen toimeentulon ehdot muuttuvat, Eurooppa yhdentyy, Suomi on lamassa, mutta tulevaisuutta suunnitellaan kuten suunniteltiin sotien aikanakin. Kemijoki Oy, joka perustettiin vuonna 1954 valjastamaan joki voimalaitoksilla latvaosista mereen asti, on toteuttanut tätä tehtävää pelottavan tehokkaasti. On rakennettu Lokan ja Porttipahdan altaat ja parhaillaan käydään viimeistä taistelua Vuotoksesta. Ounasjokea lukuunottamatta lähes kaikki jokivarren rakennuskelpoiset kosket on rakennettu. Joki on tapettu.
Aika muuttuu, ihmiset kuolevat, mutta joki pysyy. Pääsiäisaamuna vuonna 1993 minä kävelen jäitä pitkin Laitakariin, siihen sahayhdyskuntaan, jonka kauppaneuvos J.G. Bergbom vuonna 1861 perusti ja jonka viimeinen piippu räjäytettiin lähes sata vuotta myöhemmin. Se on yhdyskunta joka nousi kuin saari merestä ja loppulta katosi takaisin mereen. Mitä siitä on jäljellä nyt, joitakin betonisia ja kivisiä raunioita, laitureiden rippeitä. Siinä on kuin pelkistetyssä muodossa ihmisen kulttuurin raunioita.
Aurinko kääntyy vähitellen kohti taivaan rajaa, hämärtyy. Mutta pimeä ei peitä enää kokonaan maisemaa, kevät kääntyy kohti kesää. Muuttolintujen parvet lentävät pohjoista kohti. Elämä jatkuu. Minä mietin mikä aika on sata vuotta. Miltä Kemijoki näyttää sadan vuoden kuluttua tästä hetkestä. Törröttävätkö jokivarressa voimaloiden jäänteet niin kuin Laitakarin rauniot. Virtaako joki jälleen vapaana? Onko jokivarressa enää silloin ihmisiä lohen nousua katsomassa? miten käy ihmisen kulttuurin, hyötyajattelun, luonnon riiston? Me emme koskaan tule näkemään sitä päivää. Minä tai kukaan meistä ei silloin enää ole elossa.
Mutta Kemijoki elää. Joen elämä on pitkä. Se jatkuu vielä vuosituhansia.
_________________
Lähteet:
Martti Itkonen: Kemijoen uittoyhdistys 1901 - 1976
Raimo Seppälä: Nykyinen Kemijoki
Markku Laukkanen, Ahti Saarela, Veikko Aitamurto: Kenen Ounasjoki
Kustaa Vilkuna: Lohi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti