+1 haiku 8.10.2015
öljyturnipsi
kamppailee sinnikkäästi
kukassa vielä
yöhaiku 7.-8.10.2015
yöksi pakastuu
revontulet roihuavat
aurinkomyrsky
kolme haikua 8.10.2015
ruoho kuurassa
vielä iltapäivällä
talon varjossa
tilhet saapuivat
parvi lensi siristen
pihapihlajaan
matala savu
levittäytyy maisemaan
lokakuun haju
Tanka 6.10.2015
neitoperhonen
lennähti mukanani
sisään asuntoon
pyydystin sen rasiaan
ja vapautin ulkona
Rauhan ajatus
Jättäisin mielelläni jo ihmiset rauhaan
syyrialaiset, palestiinalaiset
ja libanonilaiset ja muut ihmiset
mutta rauhan ajatus on
ihmiskunnassa mahdoton
(1.10.2015)
haiku 27.9.2015
yöllä hiljenee
kaikki ympäriltäsi
ja olet yksin
haiku 25.9.2015
pyörämatkalla
tuli mieleen haikuja
jotka unohdin
haiku 24.9.
nurmella kasvaa
mustesieniä parvena
ja alkaa sataa
Haiku 21.9.
jokirannassa
harakka aamupesulla
kurjet muuttavat
Vaellusrunot 20.-31.8.2015
22.8.2015
Kello 23 uutisten jälkeen menen ulos
katsomaan yön ensimmäisiä hetkiä.
On vaikea ajatella, että on kesäaika
ja yön pimein hetki vasta
kahden tunnin kuluttua.
Ja kaikki aurinkokellot ovat tunnin väärässä.
Jupiter loistaa kirkkaimpana läntisellä taivaalla,
suoraan hakkuuaukealle pystyyn jätetyn
EU-hongan yläpuolella.
Sumu verhoilee harsoon hakkuuaukean;
voin melkein nähdä sen tanssivan.
Piirrän mielessäni tähtikarttaa.
Altassa kivikautiset ihmiset
olivat piirtäneet sen niin,
että Otavan tähdet
olivat sammakoiden näköisiä
taivaalla lentäviä ihmisiä.
Juon lasin viiniä loppuun
ja menen maate.
Vaellusrunot 20.-31.8.2015
Välikylä 21.8.
Korjasin sahapukkia.
Sahasin kokeeksi kolme lautaa mittaan.
Piharakennuksen takana on
ruostunut katiska.
Jokiranta 300 metrin päässä,
mutta polku sinne on
kynnetty perunapelloksi.
Poimin suuhuni kesän viimeisiä
metsämansikoita.
Yötaivaalla yksinäinen kirkas tähti.
Kun silmä tottuu,
niitä alkaa näkyä lisää,
mutta vielä ei ole tähtien katselun kuukausi.
Yölläkin pohjoisessa taivaanrajassa
ohut kellertävä kajo.
Harmaa usva kohoaa hakkuuaukean yläpuolelle.
Suden hetkellä
kaikki taivaan tähdet
ovat kirkastuneet näkyviin.
Maitorata halkaisee taivaan.
Välikylän ja Kauhajoen runot 20.- 31.8
1.
On lintujen sulkasadon aika.
Kerään taas linnunsulkia
vaelluksen varrelta.
Edelliset jäivät Multialle
sulkaympyrään.
2.
Naakkojen pilvi lensi ohi,
muotoutui lennossa yhä uudestaan,
tuhat naakkaa...
Pikkulapsi huusi: "Äiti, lintuja paljon!"
3.
Sain päivän valmiiksi.
Nämä vähäiset tapahtumat mökillä
tyynnyttävät mielen:
Tein kaivonkannen,
keräsin mustikoita,
kuuntelin lintuja
ja katselin perhosia.
Muuta ei täydelliseen päivään tarvita.
4.
Iltayöstä sumu verhoilee
taas hakkuuaukean.
Puolikuu hehkuu pilvettömällä taivaalla.
Tunnen että tänään on taas ollut
yksi elämäni mielekkäistä päivistä.
5.
Kaksi kurkea liihotti
kirkonkylän ja pääni yli pellolle.
Keräsin parisataa naakansulkaa nurmikolta.
Menin vaikeasti Sjöberginpuistoon
ohdakemetsän läpi ja Satiaisojan yli.
Toisella puolella huomasin,
että sinne oli tehty polku ja silta
10 metriä alavirtaan.
Istuin puiston rantaan
tulva-aikaan ajelehtineelle penkille.
Katselin siinä kaikkea.
Vastarannalle on rakennettu
kaksikerroksisia puutaloja.
Kauhajoen korkeimmat rakennukset
kirkkoa lukuunottamatta.
Vihervarpunen lauloi kuusen
äärimmäisessä latvassa.
Sen vatsa hohti auringossa aivan valkoisena.
Rusakko hyppeli metsän suojasta
muutaman metrin päähän ja pysähtyi siihen.
Se alkoi aavistaa minut
ja nosti vaaleanmustat pitkät korvansa pystyyn.
Koikkelehti sitten laiskasti rannan suojaan
niin että mieleen jäi harmaa töpöhäntä.
Pysähtyi sinne.
Näkymään jäi vain pää ja korvat.
Parvi pikkuvarpusia lensi yli.
Orava tuli rapisten männynkylkeä pitkin alas.
Oli alkuillan hetki.
Tunsin olevani omassa paikassani
juuri nyt.
6.
Tänään huomasin,
että sateenkaaren alta
ei voi ajaa edes linja-autossa.
Pilvenlaidan voi kyllä tavoittaa,
mutta kun saavutat sateenkaaren,
se katoaa.
Tuulihaukka söi puhelinlangalla myyrää
Saveenkylän kohdalla.
7.
Pajulinnut ovat aloittaneet syyslaulun.
Haiku 3.8.
kurkien huudot
kuulen marjametsässä
muuttomatkalla
runo 10.7.2015
Yöllä torpassa
en saa nukuttua
menen ulos kuunteleman
katselemaan valoisaa yötä
kiiltomato on varmuuden vuoksi
sytyttänyt vihreän ajovalonsa sateen jälkeen
Kahden lehtokurpan kiertoradat kohtaavat
ja niille syntyy hetkeksi rajariitaa
en saa vieläkään unta
kuulen pellolta
kahdeksan kurjen kutsuhuutoa
enkä saa unta
lähden kävelemään pitkin aamusumua
niin hiljaa että pelästytän hirven
rytisemään parinkymmenen metrin päästä
metsään pahki
lepakko lentelee pihassa mitaten tontin rajaa
ja vaikka tiedän että seuraavana päivänä
on palattava takaisin ihmisiin
saan vihdoin unen
kuullessani myyränpoikasten vikisevän
hellan takana torpassa pesässä
ruokaa emoltaan.
Haikuu 23.7
Kevätmyrskyä!
tuuli katkoo oksia
viskoo mennessään
kuljen kirjastoon
jo tuttua reittiä
kassissa runot
istun kivelle
mietin siinä aikani
kirjoitan haikuun
kyyhkynsulalla
maalasin akvarelliin
veneen rannassa
3 haikua
mustavarikset
madonmetsästyksessä
sadepäivänä
tihkusadetta
intiaanikyykyssä
kuuntelen, olen
kaatosateessa
kivellä tulee kylmä
märkänä kotiin
Lintulyriikkaa 26.3.
Aurinko pistää silmään,
kun istun kivipaadella jokivarressa.
Töyhtöhyyppä lentää
kuin humalassa horjahdellen
vaappuu jokiuoman rannalta toiselle
merelle päin.
Telkkäpari narskuu
ja sukeltelee vastarannalla.
Naakkaparvi partioi ja päivystää
rantametsissä joen molemmin puolin.
Fasaanin sirkkeli silloin tällöin
särähtää vastarannalta.
Kaksi villapaitaa päällekkäin
täällä tarkenee jo istua.
Viherpeipon laulu
tarttuu pulppuilevina aaltoina korviin.
Kirjoitan muistiin kevään merkkejä.
Pikkuvarpuset ja sinitiaiset
suunnittelevat jo pesäntekoa.
Minulla on koko päivä aikaa
istua tällä rannalla,
antaa ajatusten tulla ja mennä.
Tuttu naakka,
jonka jalka sojottaa murtuneena lennossa,
on invalidinakin löytänyt puolison.
Yksinäinen lehti
lentää ilmavirrassa
kuin perhonen,
laskeutuu veteen.
Kalalokki kävi tarkastuskierroksella
sulan reunassa.
Istun jokirannassa.
Runot kirjoittuvat luonnollisesti
kuin hengitys.
Suihkukoneen vana
halkaisee taivaan
kuin lasiveitsi.
Hetket jotka elän
voisi elää arvokkaamminkin,
arvostaen.
Tunteiden varassa minä elän ja kirjoitan
- olen hylännyt kirjanoppineiden tiedon -
puhdasta lintulyriikkaa.
Haikuilua 20.-25.3.2015
naakka kajahtaa
savupiipun nokassa
vartioi pesää
korvat kohmeessa
pyöräilen vastatuuleen
pohjoinen puhuu
kaksi joutsenta
muuttamassa takaisin
etelää kohti
mustavarikset
muuttaneet jo takaisin
pesäpaikoilleen
räntähiutaleet
pyörteilevät tuulessa
viiltävä ilma
kolea aamu
kevät tulee keikkuen
västäräkki
pajunkissoja
kiipeämässä oksiin
räntäsateessa
pakkaspäivänä
kerran sulanut puro
vetää taas jäähän
linnut vaienneet
lämpimän kauden jälkeen
kohmeiseen päivään
tuli kirjeitä
miten se ilahduttaa
niin harvoin enää
jokirannassa
tihkusateessa istun
kunnes hytisen
kuusen juurella
kyykin sateensuojassa
ihmettelemässä
vastatuulessa
räntää viskoutuu silmiin
kevät odottaa
maassa uudelleen
ohut valkoinen peitto
tuoretta lunta
yöllä sadetta
rummutti peltikattoon
kuuro herätti
alati tuuli
lakeudella vastainen
viiltää korvia
tuulen suojassa
kahden aarin puistossa
olen ja mietin
vanhan lehmuksen
juurella lehtimatto
syksyn muistoja
leivosen laulu
lentää joen ylitse
taivaankirkkaana
jokivarressa
aurinko iskee silmään
kevään merkkejä
tuuli kääntynyt
ei enää niin koleaa
sittenkin kevät
Haiku 25.2
illan hämärä
joku lämmittää saunaa
kevään hajua
Haiku 25.2.
Tuulen jälkiä
sulavaan lumihankeen
viskotut oksat
Tanka 22.-25.2.
Kuusten katveessa
syksyn ruoho vihertää
hanget haihtuvat
näinä suojapäivinä
odotan jo kevättä
Runopaja keijo&keijo
Iän myötä
taivas lähenee
ja maa.
(23.2.2015)
Rakkausruno 23.2.2015
Tulin ajatuksiin.
Toisen ihmisen ajatuksiin.
Vaellusrunoja
Haiku 22.2.2015
Askel askeleelta
mieleen tulee sanoja
joskus runoja.
Runo 23.2.2015
Askel kerrallaan
mieleen tulee sanoja.
Vaelluksen mittaan
niistä kasvaa lauseita,
joskus runojakin.
Parhaimmillaan ne ovat kuin ilmestys:
en osaa selittää mistä ne tulevat
elämän matkan varrelta.
Runo 23.2.2015
Käveleminen on ajattelemista
ja meditaatiota.
Kun tulen kotiin
kirjoitan vain vihkooni
valmiin runon.
Runo 23.2.2015
Ohdakkeinen on runoilijan taival:
Eilenkin jokivarressa
ne tarttuivat olkalaukkuuni
ja takkini liepeisiin,
kun kuvasin koskentapaista sulaa,
jonka keskellä luminen karikivi
kasvatti yksinäistä pajua
kevättä haikaillen.
Haiku 22.2.2015
Mieli tekisi
en muista tavutusta
kirjoittaa haiku
Runo 23.2.2015
Minua ihmetellään
miten aikuinen mies kirjoittaa runoja
eikä juuri muuta teekään.
"Runoolu, sehän on valehtelemista",
sanoi poliisi Siriuksen vieraissa.
Tämä on sisäänrakennettu pakko,
joka tuli minuun vuonna 1974
eikä hellitä.
Runoni ovat kuin muukin puhe,
mutta yleensä siinä on vähemmän sanoja.
Haiku 20.2.
Sulamisvedet
virtaavat jo puroina
suojapäivinä
Haiku
Jouppilanvuori
kuin kadonnut tyhjyyteen
pakkassumussa
(9.2.2015)
Haiku
tätä lakeutta
silmänkantamattomiin
lumen peitossa
(5.1.2015)
Haiku
jouppilanvuori
pakkassavun peitossa
tänä aamuna
(5.2.2015)
2 haikua
sataa räpäskää
fasaanikukon jalat
lipsuvat jäällä
jouppilanvuori
sumusta häämöttää
lumipeitteessä
(2.1.2015)
Vaellusrunot 31.12.2014
Lähdin äitini luota Kauhajoelta.
Aamulla rastas istui pihapihlajassa.
Ylhäällä puussa vain marjojen karat.
Alhaalla oksat vielä nuokkuivat marjataakasta.
Miten tilhet ja rastaat järjestyksessä
syövätkin tertut ylhäältä alas.
Vanhaa tietä Kurikkaan.
Harmaalautainen vapaakirkko
näyttää hylätyltä.
Ovatkohan vapaakirkkolaiset
jo vapautuneet kirkostaankin?
Lakeudella
Lakeus maanlavea.
Horisontti hehkuu oranssina.
Aurinko värittää
pilven takaakin tienoon.
Harakka lennähtää
jäiseen paskakakkaraan
hevosaitauksessa.
Ilmajoella.
Autokorjaamo R. Luuri.
Joku puhuu sen edessä innokkaasti kännykkään.
Seinäjoella.
Odotin ratapihan vesitornilla junaa.
Pulut kevätkiimaisina kujertelivat tornin katolla,
vaikka uusi vuosikaan ei ole vielä.
Torniin on ilmestynyt uusia ikkuna-aukkoja,
siitä joku tekee majoitustiloja
vanhaan tyyliin.
Ylistarossa.
Kuvasin heinäseipäitä,
joista tehdään aitoja.
Eläinten jälkiä lumessa.
Hiivin erään talon takapihalle,
jossa betonijänis löi rumpua
takajaloillaan seisten
4 haikua
pihlajanmarjat
puoli puuta tyhjätty
liiskaksi lumeen
rastaat ja tilhet
tyhjentävät pihlajaa
ylhäältä alas
ilma lauhtunut
yöllä satanut lumi
jo sulamassa
tilhet saapuneet
riisuvat pihlajia
marjataakasta
Runo 27.12.2014
Pyy lensi huristen pihakoivuun.
Ryhtyi puhdistamaan lumesta latvaoksaa.
Haiku
Taivas pimenee
tähdet neulanreikinä
kuiva pakkasyö
(26.12.2014)
Runo
Aamun rauha.
Veneen pressu pelmahtelee
ajoittain autotallin takana.
Töyhtötiainen rikkoo
lumimetsän hiljaisuuden.
(26.12.2014)
Haiku
Tähtikirkas yö
pakkanen ei kiristy
valoa kohti
(26.12.2014)
Haiku
Yön pimeässä
tähdenlento ylöspäin
sääilmapallo
(26.12.2014)
Haiku
Jäniksen ääni
käpälien rapsahdus
pihassa yöllä
(25.12.2014)
Haiku
Pesässä tuli
sauna lämpenemässä
liekkien ihme
(25.12.2014)
Tanka
Pakkanen puissa
tähtikirkas iltayö
oksan rasahdus
se rikkoo hiljaisuuden
lintu pakenee yöhön
(24.12.2014)
3 haikua
rastaita vielä
parvina pihlajissa
talvehtimassa
pihlaja kantaa
raskasta marjataakkaa
rastaat kiittävät
tilhiä ei ole
näkynyt parvellistakaan
viipyvät vielä
(23.12.2014)
Haiku 22.12.
Historian pisin
talvipäivänseisauksen
yö viime yönä
Haiku
jäljet lumessa
kertovat tarinoita
viimeöisestä
(22.12.2014)
Yöhaiku 19.-20.12
Mietin tekisinkö
mutta jalkaani särkee
menen nukkumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti